Aamen. Hyvä kirjoitus.
Jotta projekti voi onnistua, pitää lähtökohtaisesti joka kaudella pelata uskottavasti menestyksestä. Liiga on kasvattajasarja, jossa sopimukset ovat lyhyitä ja niissä on aina ulkomaanklausuulit. Näin ollen, vaihtuvuutta on aina. On täysin oleellista, että pelaajilla on fiilis siitä, että projekti etenee, lähitulevaisuudessa voidaan pelata mestaruudesta ja oma kehitys menee eteenpäin - sillä tavoin avainpelaajien jatkosta voidaan kilpailla eikä niitä menetetä niin helposti mihinkään tepseihin ja kouvostoliittoon. Tuo on siis avain siihen, että runko pystytään pitämään koossa (vaikkei kaikkia pelaajia pystytäkään aina pitämään) ja siihen, että voidaan kilpailla myös uusista täsmävahvistuksista.
Erityisen tärkeää uskottavuus on myös yleisön ja sponsoreiden silmissä. Vaikka kuinka olisi projekti aloitettu, niin se vajoaa nenää myöden saveen siinä vaiheessa, kun yleisö ja sponsorit menettävät pelillisen konttaamisen takia uskonsa. Se on kuitenkin ihan taivaan tosi, että jos ollaan sarjataulukossa viimeisten joukossa, niin yleisömäärät notkahtavat, ilmapiiri huononee ja yritysyhteistyökumppanit miettivät sponsoripanostuksiaan, aitiovuokriaan sekä klubikausareitaan. Jos taas pelataan positiivismerkkinen kausi, jää hommasta lopulta hyvä maku ja positiivinen, odottava fiilis kaikille vaikka tie nousisi kirvelevästi pystyyn puolivälierissä (tämä muistetaan muun muassa Selinin kaudelta sekä Pennasen ensimmäiseltä kaudelta, kun Jyp pudotti meidät puolivälierissä).
NHL:ssä tietysti rakennetaan projektit pelillisen konttaamisen kautta, mutta sitä ei tietenkään voi verrata Liigan olosuhteisiin. Siellä kun projekti tarkoittaa kärkivarauksien haalimista useina vuosina putkeen sekä 10 vuoden sopimuksia tulokassopparien jälkeen niille pelaajille, joiden ympärille uutta menestystä pyritään rakentamaan. Puhutaan vähän erilaisesta toimintakentästä.