Niin se turkoosi-versio iskee niitä numeroita taululle. Se että Harper ja Johnston vetelee saamarin nättejä jalkakyniä ja vetelee vastustajilta nilkat solmuun on varmasti välillä ihan viihdyttävää, mutta enemmän sellaista pihapeli juttua. Liigassa vaaditaan nopeutta, tempoa, kykyä pysyä kiekossa ja kykyä kamppailla. Esim. Kangasniemi pystyy näihin, vaikka on varreltaan heiveröinen. Päästään on kilpailija ja sillä mennään pitkälle.
Tähän kuitenkin sen verran että tää Likka on pelannu Liigaa 7 kautta ja pelannut Suomessa junnuvuotensa, joten on ehkä vähän lähempänä mukavuusaluetta kuin ekaa kautta Euroopassa pelaileva jenkki. Kangasniemi muuten kävi kans mukavuusalueelta poissa pari kautta sitten AllSvenskanissa, jossa kymmenen peliä ja 5 pistettä. Tekee aikalailla noin tasan 0.5ppg. On tsäänssi, että Patrick voisi ensi kaudella jo alkaa näkymään enemmän myös tulostaululla.
Mutta joo, ihan turhaa näitä(kään) pelaajia on keskenään vertailla, tai ainakaan sen takia sanakopuun lähteä, koska pelaajien odotusarvot, roolit, tyylit ja palkkapussit on muuttujina. Mutta en näkisi myöskään, että pieni koko on Liigassa mikään este pärjäämiselle, kuten kertoo Ilkan lisäksi esim. Petrus Palmu. Tuota kokoa vaan pitää kompensoida muuten ja oppia Liigan tavoille, että sitä voi hyödyntää. Puuroa toki voisi syödä - kyllä se tappikin voi aina olla vähän leveämpi.
Mutta loppukaneettina itse sanon, että jos olisi pakko laittaa vaikka 80k ensi kauden budjetista Collinsiin tai Harperiin niin valitsisin Harperin. Omissa papereissani tämä tarkoittaa sitä, että hän on parempi vaihtoehto joukkueeseen. Jollekin toiselle se voisi olla Collins. Tai vaikka Martsinööv. Joku kolmas saatta laittaa 80 kiloo jään alle mainosnäyttöihin.
Oikeasti mä haluan vaan hallin pohjoispäädyn lipalle sen läpsytettävän puulevyn takaisin. Sen jälkeen kaikki muu on vaan plussaa.
