Kyllä se valmentaja kuitenkin viimekädessä on vastuussa siitä että luoko se sen voittavan ilmapiirin ja saako se pelaajat pois mailan puristamisesta. Se psyykkinen puoli on ihan yhtä tärkeä asia tulosurheilussa, kuin se fuyysinen ja taktinenkin puoli. Selvästi Pennanen on saanut jätkät jännittämään ja siellä ei tule sitä oikeanlaista viestiä millä nää lukot aukeisi. Ei haasteta, ei ajeta maalille, ei hakata vittusaatanassa vastustajan veskaa verkonperukoille, ei pelata kovaa omalla maalilla, ei toimiteta kiekkoa maalille kun on paikka jne. kyllä siellä on monia asioita missä näkyy ne pienet asiat ja se fiilis mikä joukkueessa on. Samaan aikaan kun omassa päässä voitetaan kaksinkamppailuita maalinedustalla ja pidetän lukemat inhimillisinä, vaikka likaa tuleekin vetoja sektorista, niin hyökkäyspäässä ollaan ihan lapasia.
Tuntuu että puuttuu se visio siitä mitä ollaan hakemassa, onko tolla joukkueella edes mitään omaa ja yhteistä miksi se pelaa? Missä on se tavoite, se sielu, se tunne? Onko 9 NHL varausta joilla ainoana tavoitteena minä, minä, minä? Onko valittu niitä pääkopaltaan vääriä pelaajia joukkueeseen, mikä onkin vain kasa yksilöitä? Mitä on valmennus tehnyt joukkuehengen eteen, missä on se porukka joka vetää 110% lasissa laidoista läpi, koska kiima? Kärpät pelissä nähtiin vähän väläyksiä tästä, mutta alkukaudesta on ollut oikeasti aika hiljaista sen suhteen, että siellä olisi jäällä JOUKKUE. Tätä fiilistä ei ollut kertaakaan viimekaudella, se tuntui että siellä oli jatkuvasti se visio ja yhteinen juttu mielessä. Taivuttiin, mutta ei murruttu, kun ei suostuttu antamaan periksi, koko jengillä oli sitä halua siinä tekemisessä. Mihin tämä kaikki katosi?