Montreal ei ole viihtynyt tällä vuosituhannella hirveän hyvin Länsi-Kanadassa, 3 pistettä tuolta kiertueelta onkin tuota taustaa vasten aivan ok suoritus. Ottelu Vancouveria vastaan oli selvästi kiertueen paras esitys, voisin melkein sanoa sitä parhaaksi vieraspeliksi tällä kaudella. Habs jätti kerrankin typerät jäähyt pois ja kun joukkue ei ollut 5-8 kertaa matsissa alivoimalla oli peli varsin tasainen. Canadiensilla oli jokaisessa erässä vahvat hetkensä josta olisi pitänyt rankaista maalin tai kahden muodossa.
Montreal on päässyt tällä kaudella muutamaan otteeseen vieraskaukalossa jatkoajalle pelintapahtumien vastaisesti roikuttuaan ottelussa mukana maalivahdin ja onnen ansiosta. Tuosta Canucks-pelistä oli kuitenkin ihan ansaittua saada jotain kotiin viemisiä. Price otti tietysti hyviä koppeja tarvittaessa, mutta siitä yhdelle maailman parhaista vahdeista maksetaankin. Kotijoukkue voi toisaalta kiittää Milleriä siitä, että vieraat olivat todella pitkään nollilla. Kaksi Vancouverin maaleista tulivat vielä räikeiden tuomarivirheiden saattelemana, joten tuossa tappiossa oli paljon muutakin kuin Montrealin huonoutta.
Kolmannessa erässä isännät yrittivät tehdä ”Oilersit”, he tukkivat yli maalin johtoasemassa oman siniviivan melko hyvin neljällä miehellä. Kun Montreal ei pääse käyttämään suunnanmuutos-peliään, menee homma vaikeaksi. Onneksi tällä kertaa syntyi kuitenkin tarvittavat maalit. Canadiensin pehmeys on ollut ikävää seurattavaa alkukaudesta. Emelinin tapaus ei ollut ensimmäinen kerta, kun vastustaja ajaa suht törkeästi tärkeää pelaajaa päähän, kertaakaan ei olla reagoitu mitenkään. Nuo pitäisi kostaa Aina!
Josta päästäänkin tähän aamuun. Katselin matsia aika pahassa koomassa, mutta en nähdäkseni missannut mitään. Calgary on tarjonnut minun silmääni kauden pahimmat selkäsaunat Canadiensille, kummassakaan ottelussa ei ole ollut mitään jakoa. Montreal on näyttänyt laiskalta ja hitaalta kun taas Flames on ollut todella hyvä. Kun jalka ei liiku, on mahdotonta saada tilanteita/ylivoimaa. Vastustajan ollessa terävänä joutuu Habs rikkomaan paljon ja kauhunkierre on valmis. Montrealin pehmeys näkyy myös sopivan Calgaryn nuorille taitureille. Esim. Tampa-ottelu oli numeroiden valossa raakaa rökitystä, mutta pelihän oli 40 minuuttia hyvää ja aika tasaista vääntöä. Steven Stamkos sattuu vain laittamaan paikoistaan sisään todella paljon kovemmalla prosentilla kuin Habs-miehistö. Toisen erän lopun 4-1-maali katkaisi silloin selkärangan ja loppu oli kosmetiikkaa.
Galchenyukilla jatkuu sama tahti kuin viime kaudella. Riippumatta missä ketjussa hän pelaa, syntyy tilanteita kentän molemmissa päissä. Kirosin viime vuonna Galchenyuk-Eller-Gallagher ketjua ja laitoin aika paljon Ellerin piikkiin. Mutta täytyy totuuden nimissä tunnustaa, että myös Galchenyuk-Plekanec-Parenteau on löytänyt itsensä tällä kaudella usein pitkästä oman pään pyörityksestä. Kehitystä on tosiaan tapahduttava ja Therrien voisi siirtää Ellerin takaisin keskelle jatkossa. Sekac/Bournival voisi tuoda myös jotain uutta kolmosketjuun, ei se homma ainakaan huonommin voi mennä; joskin Bourque ja Eller olivat suurimmat tuhlarit Millerin heittäessä hyviä torjuntoja perjantaina. Eller on päässyt viime viikkoina aika hyvin paikoille, mutta hän ei tunnu osuvan maaliin sitten millään, ainakin aivan parhaat paikat ovat kolahtaneet järjestään plekseihin.
Nyt eletään kuitenkin vasta marraskuun alkua, joten paniikkiin ei ole mitään tarvetta. Syksyn otteilla ei ole käytännössä mitään merkitystä kun aletaan oikeasti pelaamaan. Tämän hetken pistemäärä on varsin hyvä, ja se on ainut joka merkitsee myös maaliskuussa. Joskus joulun jälkeen voi sitten ryhtyä katselemaan pelillisiä otteita hieman tarkemmin. Jos peli ei kulje vuoden vaihteen jälkeen, niin silloin alkaa olemaan jo kiire tehdä korjausliikkeitä! Tasaisuutta pitäisi silti löytyä hiljalleen otteisiin. Seuraavat 4 matsia ovat sekalaisia vastustajia vastaan, mutta viikon päästä alkaa brutaali 7 ottelun rypistys. Lyhyeen aikaan paljon kovia pelejä, sieltä ei ole eilisillä otteilla luvassa montaa pistettä!
