Heikot vierasotteet jatkuvat, nyt se maksoi jo pisteitä. Tähän asti Habs on saanut vierasvoittoja enemmän ja vähemmän tuurin avustuksella, tällä kertaa onni oli Oilersin puolella. Hiljattain päättynyt kotiputki oli hyvää peliä, sieltä kirjattiinkin neljä erittäin ansaittua voittoa. Eilen pelattiin kuitenkin todella väsynyt arkinyhjäys, varsinainen peliaika olisi aivan hyvin voinut päättyä 0-0 tai 1-1. Jos Ben Scrivens saa tililleen helpon nollapelin, niin ottelusta ei hirveästi tarvitse muuta mainita.
- Ylivoima oli taas heikkoa. Pelkkä pakkopelin käynnistäminen on mahdotonta paikkojen saamisesta puhumattakaan. Ylivoimaprosentti on edelleen vieraissa pyöreä 0, tästä ei tarvinne sanoa sen enempää.
- Alivoima toimii, Habs vaikeutti huonoa alkua entisestään ottamalla tukun kurittomia ja idioottimaisia jäähyjä. Jos kotijoukkueen yv olisi ollut parempaa, he olisivat voittaneet ilman onnekkaita maalejaan. Ensimmäisessä Markov kompuroi vastustajan sinisellä avaten ylivoimahyökkäyksen ja toisessa kiekko kimposi päädystä onnekkaasti Oilersin lapaan. Moenin peluutus johtunee hänen hyvästä alivoimapelistään, monia kolmen kärkikentän jätkistä on turha peluuttaa alivoimalla.
- Galchenyuk oli kiekollisena jälleen terävä, ikävää ettei viimeistely ole vielä kikkojen tasolla. Miehellä oli tänään 4-5 laadukasta paikkaa, mutta Scrivens ei joutunut ottamaan yhtään paraatitorjuntaa, vedot paukkuivat plekseihin tai suoraan patjoihin. Vaikka Galchenyuk oli jälleen jäällä monen vastustajan maalin aikana, en laittaisi tällä kertaa takaiskuja hänen piikkiinsä. Pieni peliaika selittynee Habsin runsailla jäähyillä, Alex ei silloin luonnollisesti pelaa. Ykköskenttä veti myös pari ylipitkää vaihtoa ylivoimalla, jonka takia Plekanec ei päässyt pyörittämään omaa yv:tä kuin vähän lopusta.
- Hyökkäyspeli oli jotenkin ponnetonta. Peli pyöri periaatteessa ihan hyvin Oilersin päässä, mutta tappamisen meininki puuttui kokonaan. Montrealilla on ollut jo monta vuotta ikävä tapa pelata vastustajan tasolla. Kärkijoukkueita vastaan pelaaminen on yleensä hyvää, mutta heikompia vastustajia vastaan hiihdellaan 50-60 minuuttia ja voitetaan/hävitään lopulta jatkoajalla. Ei ole ensimmäinen kerta kun Buffalo, Islanders, Oilers, Winnipeg tai sekaisin oleva Washington ottelu on todella puuduttavaa sähläystä.
- Tuomaritoiminta oli tällä kertaa epäjohdonmukaista. Tuntuu siltä ettei heille ole annettu tälle kaudelle minkäänlaista yleislinjausta. Jossain matseissa ei vihelletä kuin ruumiit, joskus otetaan kaikki pois ja tänään oli jotain siltä väliltä. Ensimmäiset 30 minuuttia otettiin aika tarkasti, molemmat istuivat paljon ja pelasivat huonoa ylivoimaa. Toinen puolisko oli taas sallivaa linjaa. Varsinkin Habsin hallitessa oli turhauttavaa katsoa Edmontonin kankeiden pakkien mailalla hakkaamista, ainut ylivoima tuli tuona aikana rikkonaisella mailalla pelaamisesta. Vaikka Montreal on dominoinut ajoittain matseja niin Detroitia, Rangersia kuin Oilersiakin vastaan, niin ylivoimaa on tullut äärettömän vähän. Surkea yv huomioiden tällä ei toki ole mitään väliä, mutta jossain vaiheessa se voi alkaa kostautumaan.
Tästä on kuitenkin hyvä parantaa, ensi yönä ei voi pelata yhtä huonosti Flamesin kanssa. Price palaa varmasti häkilleen. Tokarski ei toki voinut tappiolle mitään, vaikea matsi hänelle Oilersin tullessa harvoin mutta vaikeasti. Sekac tai Bournival voisi puolestani pelata muutaman matsin Bourquen paikalla. Kolmoskenttä on seilaillut lähes koko kauden "vähän sinne päin". He selviytyvät vaihdoistaan ihan hyvin, mutta eivät he kyllä saa mitään aikaan. Katsomossa istuneilla jätkillä luulisi olevan näyttöhaluja ja Bourquenkin luulisi heräävän esim. 2 ottelun popcorn-komennuksesta. Elleriä ei voi oikein penkittää, koska lähes kaikki kokoonpanoon tyrkyllä olevat hyökkääjät ovat laitureita.