Montreal Canadiens 2010-2011

  • 125 971
  • 422
Mikä muuten oli syynä, että Kovaleville buuattiin rajusti aina hänen koskiessa kiekkoon viime pelissä Ottawaa vastaan? En tiedä toistuuko tämä kaikissa Senatorsia vastaan pelattavissa otteluissa Montrealin fanien toimesta vai tapahtuiko tuossa ottelussa jotain erityistä?

Kovalev (kai) kuitenkin oli melkoisen pidetty hahmo Habs-fanien keskuudessa hänen pelatessaan Montrealissa, vai kuinka?

Ainiin, Gomez on veltto paska, jolle ei olisi koskaan saanut antaa paitaa numero 11.
 

TML

Jäsen
Minun käsitykseni mukaan Kovaleville on buuattu aina hänen pelatessaan Sensissä. Tiedä sitten kuinka pidetty Kovalev ranskisten keskuudessa oli, mutta Sens-paidassa pelatessaan hänelle on kyllä aina buuattu.

Lapierre sai muuten kans mukavasti buuausta osakseen vaikka oli tuossa muutaman vuoden ajan yleisön yksi suurimmista lemmikeistä. Näin ne ajat muuttuu ja tajusivat ne Habs-fanit vihdoin kuinka pelle kaveri on kyseessä.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Minun käsitykseni mukaan Kovaleville on buuattu aina hänen pelatessaan Sensissä. Tiedä sitten kuinka pidetty Kovalev ranskisten keskuudessa oli, mutta Sens-paidassa pelatessaan hänelle on kyllä aina buuattu.
Jep. Kovaleville buuaaminen johtuu juuri siitä, että hän teki sopimuksen nimenomaan Senatorsin kanssa, joka sattuu olemaan yksi arkki-vihollisista. Tuskin Sakukaan mitään standing ovationeita olisi saanut Bruins, Leafs tai Sens-paidassa.

Lapierre sai muuten kans mukavasti buuausta osakseen vaikka oli tuossa muutaman vuoden ajan yleisön yksi suurimmista lemmikeistä. Näin ne ajat muuttuu ja tajusivat ne Habs-fanit vihdoin kuinka pelle kaveri on kyseessä.
Tuo viimeinen kohta voi pitää paikkansa joidenkin kohdalla, mutta enemmän kyse oli siitä, että huhujen mukaan hän oli ollut jo pidemmän aikaan tyytymätön Habs-organisaatioon ja pyysi siirtoa muualle. Montreal muistaa kunnioituksella kaikkia pelaajia, jotka olosuhteiden pakosta ollaan karkoitettu muualle (kuten Koivu), mutta kaikki seuraa epäkunnioittaneet kitisiät palkitaan uran loppuun asti kestävillä vihellyskonserteilla. Tähän jälkimmäiseen porukkaan kuuluu entisten Habs-pelaajien lisäksi myös sellaisia, jotka eivät halunneet tulla Habs-pelaajiksi, kuten Danny Briere ja Marian Hossa. Jonkun mielestä tuollainen voi olla naurettavaa ja turhamaista toimintaa, mutta toisaalta se myös kuvastaa sitä uskomatonta ja ylistävää kunnioitusta, mitä faneilla on seuraa kohtaan.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Dustin Boyd on tehnyt Hamiltonissa mielenkiintoiset tehot 14+0 18 otteluun. Luulisi, että jos vire pysyy, niin kutsu ylös tulee jossain vaiheessa.

Toinen pelaaja joka Hamiltonissa osuu silmään on maalivahti Curtis Sanford. Jo aiemmin Sanford on tunnettu hyvänä NHL-joukkueen kakkosmokena, mutta nyt hän on pelannut uskomattomasti AHL:ssä. 29 otteluun Sanford on päästänyt 1.67 maalia per peli ja torjuntaprosentti huima 94,0. Eipä tosin Montrealilla kauheasti ole tarvetta nyt Sanfordin palveluille, kun Price / Auld pelaa loistavasti NHL:ssä.
 

rama

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Habs, FC Jazz-j, Newcastle United
Dustin Boyd on tehnyt Hamiltonissa mielenkiintoiset tehot 14+0 18 otteluun. Luulisi, että jos vire pysyy, niin kutsu ylös tulee jossain vaiheessa.

Tuskin tulee, sillä ylösnostettaessa Boydin olisi käytävä re-entrywaiversit lävitse. Eiköhän joku muu jengi siinä tapauksessa nappaisi miehen puoleen hintaan, joten loppukausi mennee Hamiltonissa ja uusi tsäänssi sitten Dustinille ensi vuoden training campilla.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Canadiensilta voitokas paluu All Stars -tauolta, kun Capitals kaatui kotonaan 3-2 pilkkujen jälkeen.

Avauserässä Caps paineli jo kahden maalin karkuteille, mutta niin vain Habs nousi Giontan kahden maalin ansiosta tasoihin. Ensimmäinen oli kova lämäri 2vs1 -hyökkäyksestä ja tasoitus napakka ranne läpiajosta.

Kun on kuuma, niin on kuuma: rankkareissa onnistui vain Gionta, kun taas Price pysäytti kaikki Capitals-vetäjät.

Ero viivan alla olevaan Carolina Hurricanesiin edelleen viisi pistettä, kun molemmilla on sama määrä otteluita. Jospa sittenkin.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Että sellaista sitten.

Ainoa positiivinen asia oli kuusi tehtyä maalia, omiin meni vain kahdeksan. Tappeluissa tuli järjestään turpiin, Price taisi olla ainoa, joka sellaisessa pärjäsi ilman selkeää turpaanottoa. Joko sinne voisi jonkun hieman kovemman kaverin hankkia, tuo mustakeltaisen halinallelauman uhoaminen pistää tavallisen kannattajan vittuuntumaan.

Aloittaakohan Auld seuraavassa ottelussa? En siis väitä, että Price olisi helppoja päästänyt, mutta ehkäpä siellä alkaa väsyminen näkyä.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Olipahan peli, ei voi muuta sanoa. Onneksi nappasin nauhalle ja katselin tuossa aamutuimaan kahvin ääressä.. meinasi useaan otteeseen pärskähtää kahvit sohvalle kun maaleja tuli kuin liukuhihnalta.

Tosiaan kyllä siellä yksi ilkeä kaveri ois poikaa.. aika 100-0 tuli koulutusta tuossa lopussa. Jokatapauksessa koko runkosarjan viihdyttävin peli. Ei enempää ei vähempää. Ei olisi uskonut että on kaksi parasta puolustavaa joukkuetta jäällä. :)

Harmittavasti vain voitto jäi puuttumaan, mutta ei kai sitä nyt kaikkea voi tuollaisen ilotulituksen jälkeen saada. Toivottavasti jatketaan tätä sarjaa pleijareissa.
 

M@thieu

Jäsen
Jumaliste mikä peli. Viihdearvoltaan varmasti paras mitä on tullut pitkiin aikoihin nähtyä. 14 maalia, 182 jäähyminuuttia, Bruinsilla parhaimmillaan 6 miestä ahtaaksi käyneessä jäähyaitiossa, veskarien tappelu (vaikka lyhyeksi nuhjaamiseksi typistyikin)... Summerin soidessa joukkueiden autioituneilla vaihtopenkeillä taisi olla yhteenlaskettuna 11 miestä plus kakkosveskarit. Mutta mikä parasta, rivalry-henki palasi kertarysäyksellä tähän ottelupariin ja maaliskuun 8. päivä Bell Centressa on odotettavissa lisää samaa herkkua.

Habsilla oli suunnattomia vaikeuksia varsinkin suorien hyökkäyksien kanssa, missä näkyi selkeästi pakiston heikkous, eli hitaat jalat. +35v.-osasto Spacek, Hamrlik ja Gill osaavat puolustaa oikein hyvin pitkissä painostustilanteissa, mutta nopeissa vastaiskuissa vastustajien potkukoneet menevät väkisin ohi, jos kiekonriisto mailan avulla ei onnistu. Eipä tosin nuorempaakaan kaartia voi tämän ottelun puolustusotteista kehua. Vastustajan päädyssä Subban (1+1), uran ensimmäisensä komeasti ylänurkkaan lämännyt Weber (1+2) ja Wisniewski (0+2) sen sijaan olivat tehokkaita.

James Wisniewskin paluu elävöitti kauden pisintä kuivaa jaksoaan eläneen ylivoimapelin (0/22 viiteen edelliseen peliin) ja parhaiten tämä tuli esille Paciorettyn ensimmäisessä maalissa, jonka Wiz alusti upealla kiekon ylöstuonnilla. Gorgesin loukkaantumisen jälkeen Habs on rymistellyt alivoimatilastossa kärkipaikalta kuudenneksi lähinnä muutamien matsien totaalirepsahdusten vuoksi, mutta nyt se näyttäisi olevan palaamassa urilleen (14/15 neljässä edellisessä).

Ensi yönä pitäisi sitten katkaista parin pelin tappioputki Islesia vastaan.

E. Ai niin, unohtui mainita erityishaukut suorituksestaan ansaitseva ketju Eller-Gomez-Kostitsyn. Trio oli jäällä 12 sekunnin välein tulleiden Bruinsin kahden ensimmäisen maalin aikana ja kasasi yhteensä tehosaldoon lukeman -12.
 
Viimeksi muokattu:

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Olipahan melkoista sirkusta. Ikävä vain, että vaikka pelissä periaatteessa oli kaikkea, mitä jääkiekko-ottelussa voi olla, itse pelisuoritus oli Habsilta täysin luokattoman huonoa. Puolustuspäässä oltiin jatkuvasti helisemässä, eikä hyökkäyksiin lähtökään tuntunut toimivan. 8 päästettyä maalia ja kaiken lisäksi saatiin vielä turpaan tappeluissakin (poikkeuksena Pouliot). Ehkä olen liian "sukat sandaaleissa" tyyppi siinä mielessä, että oman joukkueen kohdalla olisin tyytyväisempi sellaiseen yht. max. 5 maalia pelissä perusnyhjäämiseen, mitä Martinin tyyli parhaimmillaan on. Tietysti tähän vaikuttaa myös, että tänään tuli tappio. Voitetun sirkusottelun jälkeen fiilikset olisivat varmaan tapissa.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Ehkä olen liian "sukat sandaaleissa" tyyppi siinä mielessä, että oman joukkueen kohdalla olisin tyytyväisempi sellaiseen yht. max. 5 maalia pelissä perusnyhjäämiseen, mitä Martinin tyyli parhaimmillaan on.

Ehdottoman sama.

Auld tukkii maalin ensi yönä Islandersia vastaan, ihan oikein antaa Pricelle lepoa. Toivottavasti häntä ei kuitenkaan rangaista viime yön ottelusta, koska aika vähän maalivahdeilla tuossa pelissä oli sanomista. Kumpaakaan joukkuetta ei vain puolustaminen kiinnostanut.

Ryan White kutsuttiin ylös Hamiltonista, ilmeisesti siellä tappeluiden jälkeen on muutamalla kaverilla vähän nokka pipinä.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
kaiken lisäksi saatiin vielä turpaan tappeluissakin (poikkeuksena Pouliot).

Kyllähän Price otti miehekkäästi Thomasin haasteen vastaan ja tiputti kollegan yhdellä hienolla nakkikioskiheijarilla jäähän anelemaan armoa. Roy olisi aikanaan hakannut Thomasilta pään irti ja hakenut Bruinsin rumimman ja kovimman kaverin lämmittelyn jälkeen kunnon myllyyn, jonka olisi vielä voittanutkin.

TSN:llä joku kaveri oli listannut, että kenet Habsin kannattaisi hankkia tuomaan voimaa joukkueeseen. Lista oli pitkä. Ykköseksi spekulaatioissa nousi Ottawan ihmiskyrpä Neil, joka on pahoittanut mielensä Fisherin treidistä ja halunnee ehkä pois Ottawasta. Eri asia on haluaako Ottawa myydä Neilin Montrealiin ja onko Habsit kiinnostuneet. Minulle Neil kelpaisi vallan mainiosti.
 

M@thieu

Jäsen
Kolmas tappio peräkkäin, mutta tällä kertaa saatiin sentään yksi piste pelin ratkettua vasta Okposon osumaan rankkareissa. Habs johti peliä kolmeen otteeseen, mutta periksiantamaton vierasjoukkue pystyi joka kerta tasoittamaan. Islandersin puolelta kaksi maalia viimeistellyt Michael Grabner pelasi erinomaisen ottelun ja hyvin onnistui myös takalinjoilla miltei puoli tuntia ahertanut Andrew Macdonald. Kotijoukkueen onnistujiksi voidaan luetella maalin mieheen iskeneet Pacioretty ja Plekanec, jotka ovat käytännössä illasta toiseen Habsin parhaimmistoa. Nimellinen kolmosketju (pelillinen 2.) Pouliot-Desharnais-White oli hyvä varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä painaen pelin lähes jokaisessa vaihdossaan hyökkäyspäätyyn. Kolmannessa erässä luistin taisi alkaa painaa, kun trio katosi hieman kuvasta. 71 prosenttia (10/14) aloituksistaan voittanut Desharnais pelasi yli 15 minuuttia saaden vastuuta kaikissa tilanteissa. Jatkoajalla DD pääsi pelaamaan AHL-tutkaparinsa Paciorettyn kanssa, ja ottelun komea avausmaalihan oli saman kaksikon käsialaa. 17 ottelussa tehot 4+5=9 lätkinyt Desharnais näyttää tällä hetkellä vakiinnuttaneen paikkansa ylhäällä.

Gomezin ketju jäi taas pakkasen puolelle, eikä heidän pelaamisestaan paljon hyvää sanottavaa keksi. Gomezin mieleenpainunein suoritus ottelussa oli Grabnerin vapauttaminen läpiajoon ylivoimalla toisessa erässä, Kostitsyn ei syöttele nykyään juuri ikinä ja laukaukset epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen ja Lars Eller näyttäisi puolestaan menettäneen itseluottamuksensa, sillä hän tyytyy nykyisin liian herkästi vain vippaamaan kiekon kulmaan pakin haastamisen sijasta. Cammallerin pitäisi olla palailemssa lähiaikoina ja hän tulee varmastikin tähän ketjuun jomman kumman laiturin tilalle, jospa se saisi toimintaan jotain eloa. Tällä hetkellä tuo porukka on kaukana siitä tasosta, mitä NHL-joukkueen kakkosketun pitäisi olla.

Puolustuspelaaminen oli huonoa tässäkin ottelussa. Islanders sai lukuisia ylivoimahyökkäyksiä, joita se onneksi käytti varsin huonolla prosentilla. Lisäksi oman alueen kiekonmenetyksiin sorruttiin todella usein, pahimmat syntipukit tällä saralla olivat Hamrlik ja Wisniewski. Ylävartalovamman Bruinsia vastaan saaneen Hal Gillin poissaolo näkyi mielestäni heti Subbanin pelaamisessa, tulokas ei ollut viime otteluiden tasollaan vaihtuvien pakkiparien rinnalla.

Alex Auld oli totutusti perusluotettava maalillaan, ei valittamista.

Huomenna Habs kohtaa pitkästä aikaa Toronton. Season series on tilanteessa 2-1 Leafsille, joten eiköhän pistetä homma tasoihin.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Habs pelasi Islesia vastaan kokoonpanolla:

Gionta – Plekanec – Pacioretty
Eller – Gomez – Kostitsyn
Pouliot – Desharnais – White
Pyatt – Halpern – Moen

Spacek – Subban
Hamrlik - Wishniewski
Picard - Weber

1. Erä

Alkupuolisko meni jäähysumassa, eikä 5-5 peliä juuri näkynyt. Isles oli paljon vauhdikkaampi kuin eilisen rankan matsin jälkeen raskailla jaloilla liilkkeellä ollut Habs. Varsinkin Pouliotin ja Paciorettyn hyökkäyspään jäähyt olivat seurausta laiskasta pelistä, ja muutenkin tunnuttiin olevan pari askelta kaveria perässä koko ajan. Habs-maalissa tasavajaalla hienon esityön teki David Desharnais, joka imi 3 Isles pelaaja itseensä ja antoi nappisyötön Hamilton-tutkapari Paciorettylle, joka täräytti tyylikkään onetimerin. Ekassa erässä ei jäähyjen ja pelaajien hitauden takia juuri huippusuorituksia nähty. Spacek kilautti tolppaan, mutta muuten Mikko Koskisen maalille ei saatu kovin pahoja tilanteita aikaa. Subban olisi mukana hyvässä ja pahassa, sillä kahden kakkosen lisäksi hänellä oli pari hyvää tykkiä. Auld oli varma ja nappasi pari erittäin hyvää torjuntaa, eikä häntä voi syyttää Tavaresin maalista.

2.Erä

Desharnais’n ketju sai heti erän alussa hyvän meiningin päälle, ja palkinto tuli hieman myöhemmin Pouliot’n maalin muodossa. Tykkään tästä ketjusta, ja sen perinteisestä sniper-playmaker-grinder asetelmasta. Pakko muutenkin kehua tuota DD:tä, joka viime kauteen verrattuna on ottanut huikeita askelia eteenpäin ja on vakiinnuttanut paikkansa rosterissa. Pieni suuri mies - David Desharnais. Erän edetessä Isles, ja erityisesti NHL:n nopein luistelija Michael Grabner, aiheuttivat ongelmia vauhdillaan. Puolustuksen ohjauspeli oli kuitenkin hyvissä kuosissa, eikä Isles-hyökkääjät päässeet kunnon maalintekopaikkoihin. Erän puolivälissä jopa täysin yössä ollut Gomezin ketjukin sai jotain aikaiseksi, mutta ei tuota silti kovin hyväksi koostumukseksi voi kutsua. Healthy scratchina viime aikoina ollut Picard oli jälleen pulassa 1-1 tilanteessa, kun Joensuun Jesse kiersi hänet ja pääsi nokikkain Auldin kanssa, mutta Auld onneksi pelasti tilanteen. Desharnais’n kenttä oli jälleen pahan teossa erän lopussa, mutta Koskinen ryösti Wishniewskin pomppupallon maaliviivalta kolmen metrin raajoillaan. Ja kuten jo tuli kehuttua, Grabner rankaisee nopeudellaan ja iskee 2-2:een. Ei kuitenkaan kestää montaa sekuntia, kun Plekanec ratkaisee 2-on-1 vastahyökkäyksestä 3-2:een. Mukava välillä nähdä, että Poolopaita ampuu itse tuosta tilanteesta, eikä hae syöttöä. Kokonaisuudessa tasainen erä.

3. Erä

Nauhalta kun tätä peliä katson, pahasti haisee jatkoajalta, koska palkki on vasta hieman yli puolen välin. Ikuinen ongelma tähän seuraamiseen, kun ei jaksa aina livenäkään valvoa. Erän alussa Isles painaa kovin päälle, mutta ei pääse ratkaisupaikkohin, kunnes lopulta kukas muukaan kuin Grabner seuraa flipperikiekon loppuun ja iskee tasoituksen. Maalin jälkeen hieman kuumenee tunteetkin, mutta tuomarit eivät anna hanskat heittäneiden Moenin ja Konopkan tapella. Eiliseen verrattuna ollut kyllä todella siisti peli, vaikka noita kakkosia alussa tulikin. Habsilta hyvää alivoimaa ja onneksi tuomarit eivät tuominneet Subbanin katsomoon lentänyttä purkukiekkoa, koska muuten olisi tullut 1:57 kolmella viittä vastaan. Jäähyltä tulleessaan Ryan White sai hyvällä forecheckillä kiekon pois ja hyvän mylläkän aikaan, mutta maalia ei tullut. Plekanec on lämmennyt hyvin pelin edetessä ja pääsee läpiajoon, mutta NHL:n parhaiten salassa pidetty ase Andrew MacDonald varastaa kiekon. Grabner oli jälleen pahanteossa, mutta Auld torjuu ohjausyrityksen hienolla refleksitorjunnalla. Plekanecin ketju saa hyvän pyörityksen, mutta Pacioretty ei saa nostettua kiekkoa yli maassa makaavan Koskisen. Nyt mennään niin kovin päästä toiseen, ettei meinaa pysyä ”live”-seurannassa mukana. Huh, mitä vauhtia! Matsia jäljellä alle 5 minuuttia, mutta videon pituutta 25 minuuttia, jatkoaika (ja rankkukisa) siis tulossa. Ei tarvitse enää edes jännittää tuota Grabneria ja sen vaaran paikkoja (copyrightit Mertsille). Onkohan Marian Gaborik vahingossa vetänyt väärän New York joukkueen päälle ja ottanut nimen, joka eniten näyttää omalta. Molemmilla joukkueilla varsinaisen ajan lopussa pahoja paikkoja, mutta tolppaa (Moulson) lähemmäksi ratkaisua ei päästy.

Jatkoaika+Pilkut

Jatkoajalla Habsilla oli ihan hyviä paikkoja, mutta Isles veti kilpikonnat, ja jäi odottelemaan rankkareita. Rankuissa Martin palkitsi tänään hyvin pelanneita pelaajia Pacioretty, Pouliot, Plekanec (sekä Brian Giontan), mutta kukaan meikäläinen ei saanut maalia, vaan Koskinen oli täydellinen. Islesin neljäs vetäjä sitten ratkaisi pelin.

Habsin 3 tähteä:

*** Plekanec
** Desharnais
* Auld

Koko matsin tähdet:

*** Grabner
** Plekanec
* Koskinen


EDIT:

Näköjään oli hyvin paljon samoja pointteja M@thieun kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

Lennu

Jäsen
Suosikkijoukkue
1-3-1
Montreal - Toronto 3-0

Montreal katkaisi viime yönä kolmen ottelun mittaisen tappioputkensa voittamalla rakkaan vihollisen Toronton Bell Centressä lukemin 3-0. Pitkästä aikaa ehdin pelin katsoa ja pistetään tähän pari omaa mietettä ranskalaisilla viivoilla:

- David Desharnais! Tämä 24-vuotias jopa kapteeni Brian Giontaakin lyhyempi mies pelasi upean ottelun keräten tehot 1+1. Desharnais avasi pistetilinsä ottelussa syöttämällä maalin takaa kiekon Benoit Pouliotille, jonka Leafsin puolustus oli unohtanut täysin yksin maalin eteen. Desharnais myös viimeisteli Habsin viimeisen maalin luistelemalla vahvasti maalille ja iskemällä kiekon häkkiin Luke Schennin estelyistä huolimatta.

- Pricelle kauden kuudes nollapeli ja 27. Mihinkään ihmetekoihin ei Careyn tarvinnut venyä, mutta muutamia hyviä pelastuksiakin nähtiin. Meikäläistä edelleen pelottaa joka kerta, kun Carey saa kiekon lapaansa maalin takana. Esimerkkinä viime yön ottelusta ensimmäisessä erässä hetki, kun Price yritti jotain ihmeellistä omien jalkojen välistä ja laidan kautta syöttöä, jonka Leafsin pelaaja pääsi katkaisemaan.

- Tomas Plekanec pelasi myös hyvän ottelun, vaikka jäikin pisteittä. Pääsi kahdesti läpiajoon ja teki vahvaa työtä alivoimalla.

- Subban pääsi tappelun makuun Joffrey Lupulin kanssa, joka pelasi toisen ottelunsa Toronton paidassa. Tilanne lähti liikkeelle ensimmäisen erän lopussa, kun Subbanin maila osui ilmeisesti Lupulia päähän taklaustilanteessa. Aika tasoihin tuo tappelu meni, vaikka Subban ehkä oli hitusen niskan päällä.

- Max Pacioretty loukkasi olkapäänsä kolmannessa erässä, eikä enää tapahtuneen jälkeen palannut peliin. Martin ei kommentoinut PacManin tilaa muuten kuin sanomalla, että ei tiedä edes onko kyseessä ylä- vai alavartalon vamma.

Seuraava peli onkin sitten tiistaina Buffaloa vastaan Montrealissa.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Tuntui välillä siltä kuin olisi tapellut alamittaisen kanssa. Naurettava esitys valkosinipaidoilta, eihän ne edes yrittäneet! Pricelle takuulla uransa helpoin nollapeli vaikka torjuntoja aika paljon kertyikin. Maple Leafsilta puuttui tappamisen meininki kokonaan, samoin kuin Habsilta puuttui ensimmäisessä erässä.

Oli todella onneton nyhjäys toiseen erään asti ja vakavassa harkinnassa kävi nukkumaan meno useampaan otteeseen. Ainoastaan tunne Pricen nollapelistä piti hereillä ja ihan hyvä niin, sillä Canadiens värkkäsi muutaman näpsäkän maalin vielä. 3-0 -osuma oli todella nätti, kaksi ensimmäistä lähes identtisiä maalin takaa syöttö maalille -sommitelmia, joista Pouliot ja Gionta saivat laapaista kiekon verkkoon.

Subban ja Lupul nyrkkeilivät. Aika onneton nyhjäys ja Subban keräsi lisää kavereita varastamalla, kun Lupul oli riisumassa kypäräänsä. Sai PK toki enemmän iskuja perille, mutta tuo varaslähtö oli aika ruma temppu, vaikka sinipaitaisen vihulaisen lyöminen ei koskaan pahasta olekaan.

*******

Jos Price nappaa vielä 13 voittoa tällä kaudella, hän ylittää ensimmäistä kertaa urallaan 40 voitetun ottelun rajan kautta kohti. Samalla hän ottaisi NHL-uransa sadannen voiton. Käytännössä hänen on voitettava jäljellä olevista 25 ottelusta puolet. Jokaista ottelua Price ei kuitenkaan tule pelaamaan, joten kiristähän vähän tahtia.

Uskotaan ja luotetaan, että nuo rajat menevät tällä kaudella rikki. Pakkohan niiden on.

Pelatuissa otteluissa (50) ja voitoissa (27) Price on ykkössijalla liigassa. Nollapeleissäkin kolmantena. Tai oikeastaan voitoissa jaetulla ykkössijalla Luongon ja Howardin kanssa, mutta joukkueiden taitoerot huomioon ottaen Carey on pelannut kyllä loistavan kauden. Vihdoin ja viimein se todellinen läpimurtokausi tuli.
 
Viimeksi muokattu:

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Selailinpa noita sopimustietoja tulevaa samalla pohtien ja pakko todeta, että onhan tämän joukkueen sopimukset hoidettu niin perseelleen kuin olla voi. Spacek on puolustuksen runkomiehistä ainoa, jonka sopimus jatkuu tämän kauden jälkeen, kun taas hyökkäyksessä on neljään mieheen ladottu kiinni lähes 24 miljoonaa vielä kolmeksi seuraavaksi kaudeksi. Parhaana esimerkkinä tietysti Scott Gomez, jonka tilalla voisi nähdä vaikka minkälaista reilun seitsemän miljoonan dollarin hiihtäjää, mutta niin vain siinä näkee Scott Gomezin.

Tulee olemaan taas kerran mielenkiintoinen kesä Montrealissa.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Selailinpa noita sopimustietoja tulevaa samalla pohtien ja pakko todeta, että onhan tämän joukkueen sopimukset hoidettu niin perseelleen kuin olla voi. Spacek on puolustuksen runkomiehistä ainoa, jonka sopimus jatkuu tämän kauden jälkeen, kun taas hyökkäyksessä on neljään mieheen ladottu kiinni lähes 24 miljoonaa vielä kolmeksi seuraavaksi kaudeksi. Parhaana esimerkkinä tietysti Scott Gomez, jonka tilalla voisi nähdä vaikka minkälaista reilun seitsemän miljoonan dollarin hiihtäjää, mutta niin vain siinä näkee Scott Gomezin.

Tulee olemaan taas kerran mielenkiintoinen kesä Montrealissa.
Subbanko ei ole runkomies? Muutenkin turhaa juttua, koska suurin osa niistä pelaajista, jotka minä haluaisin nykysopparilla pitää joukkueessa ovat rajoitettuja vapaita agentteja, joten heidän kanssaan ei tarvitse murehtia.

Hyökkäyksen tilanne nyt on tuollainen, mutta toisaalta ainakin hyökkäyksen kärki on lukittuna pidemmäksi aikaa, mikä periaatteessa on hyvä asia. RFA-miehistä ainoastaan Pacioretty on sellainen, jonka palkka tulee selvästi nousemaan nykyiseen verrattuna, ja noi muut (Kostitsyn, Pouliot, Desharnais, jne.) pitäisi mahtua helposti cappiin.

Puolustuksessa Hamrlikin ylipalkattu soppari umpeutuu, mikä on vain hyvä asia. Mies on vielä antanut viitteitä, että voisi suostua jatkamaan alennuksella. Markov on ongelmallinen tapaus, mutta toisaalta ihan hyvä, ettei hänellä tässä vaiheessa ole mitään 10 vuoden sopparia, koska ura voi päättyä seuraavaan vammaan. Gillistä ei tiedä jatkuuko ura vielä, mutta missään tapauksessa hän ei tuota 2.250 miljoonaa enempää tule enää ansaitsemaan, joten ihan hyvä kun sopimus päättyy. Ottaisin vanhan konkarin ensin kaudeksikin mukaan reilun miljoonan sopparilla. Sitten on James Wishniewski, joka on tilastojen valossa saamassa melkoista palkankorotusta. Mielestäni hän ei kokonaisvaltaisena puolustajana kuitenkaan ole sellainen, jolle haluaisin mitään 5 miljoonan sopparia. Wishin jatko riippuu varmasti paljon siitä, mitä Markovin kanssa tehdään. RFA-pakeista Gorgesin palkka tulee varmasti nousemaan lähelle 3 miljoonaa, mutta siihen on kyllä varaa, kun isoja soppareita poistuu.

Molareista Pricella on vielä ensi kausi jäljellä halpaa sopimusta. Sen jälkeen tiedossa onkin varmaan jokin 5-10 vuoden 5-6 miljoonan soppari. Auldin soppari päättyy, mutta jos hän ei halua toimia Careyn luukkuvahtina, back-uppeja löytyy aina lisää.

Kaiken kaikkiaan siis en olisi turhaan huolissaan, vaikka tilanne sopimusten suhteen onkin tässä vaiheessa auki. Ei tässä nyt niin kusessa olla kuin kaksi vuotta sitten kesällä.


---


Spacek on muuten myös loukkaantunut, ja hänen tilalleen nostettiin farmista Brendon Nash, jolla ei vielä NHL-kokemusta ole. Nash tuli kesällä vapaana agenttina yliopistoliigasta. Pelaajatyypiltään hän on isokokoinen kahden suunnan puolustaja, mutta ei mikään kovin fyysinen. Tämän kauden saldo Hamiltonissa 3+20 pistettä 50 pelissä.

Brendon Nash called up | Habs Inside/Out
 
Viimeksi muokattu:

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Otin kantaa lähinnä UFA-miesten osalta, koska RFA-kaverit eivät ole ongelma.

Kaiken kaikkiaan siis en olisi turhaan huolissaan, vaikka tilanne sopimusten suhteen onkin tässä vaiheessa auki.

En minäkään huolissani ole, mutta vakaasti olen sitä mieltä, että UFA-miesten osalta tilanne on onnistuttu kusemaan omaan lahkeeseen ihan totaalisesti. Toki tulevaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa, mutta on se nykysäännöillä aika riskialtista laittaa neljään hyökkääjään kiinni lähes 25 miljoonaa.

Price on selkeästi tulevaisuuden tärkein palanen ja olen samaa mieltä kanssasi tuosta kymmenen vuoden ja 50-60 miljoonan arvoisesta pahvista. Siihen ympärillehän joukkue sitten tulee pitkälti rakentumaan.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
En minäkään huolissani ole, mutta vakaasti olen sitä mieltä, että UFA-miesten osalta tilanne on onnistuttu kusemaan omaan lahkeeseen ihan totaalisesti.
Siis, puhutko nyt aikaisemmista UFA-hankinnoista, vai tämän kauden jälkeen vapautuvista pelaajista? Minähän jo tuossa seikkaperäisesti kerroin puolustajien tilanteesta oman mielipiteen, joten ketä pelaajia mahdat tarkoittaa, ja miten heidän kohdallaan olisi pitänyt tehdä toisin?

Toki tulevaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa, mutta on se nykysäännöillä aika riskialtista laittaa neljään hyökkääjään kiinni lähes 25 miljoonaa.
Eiköhän melkein kaikilla joukkueilla ole neljässä kärkihyökkääjässä kiinni tuo n. 20 miljoonan cap hitti. Tosin pakko myöntää, että onhan tuossa nelikossa varmaan kymmenen miljoonan ylipalkkaa, mutta se oli se riski mikä piti tehdä, jotta tänne saatiin 2 vuotta sitten hyviä pelaajia.

EDIT: Millään muulla joukkueella ei muuten 4. parhaiten palkattu hyökkääjä tienaa 5 miljoonaa.
 
Viimeksi muokattu:

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Molareista Pricella on vielä ensi kausi jäljellä halpaa sopimusta. Sen jälkeen tiedossa onkin varmaan jokin 5-10 vuoden 5-6 miljoonan soppari. Auldin soppari päättyy, mutta jos hän ei halua toimia Careyn luukkuvahtina, back-uppeja löytyy aina lisää.

Karri Rämöhän ilmoitti jo viime kesänä, että kiinnostusta lähteä Montrealiin kesällä 2011 löytyy. Ykköseksi ei tietenkään mitään saumaa, jos Price jatkaa nykyisellä tasolla. Kakkosena Rämö voisi olla hyvä ja edullinen. Siinä saa sen 15-25 ottelua kaudessa ja mahdollisesti hyvän näyttöpaikan uralle eteenpäin. Eri asia on sitten haluaako Rämö tulla selväksi kakkoseksi, vai taistella ihan oikeasti ykkösen paikasta. Toinen on sitten se, haluaako valmennusjohto Pricelle kokeneen kakkosen, joka pystyy antamaan myös neuvoja, kuten varmaankin on Auldin kohdalla.

Buffalo olisi pitänyt pystyä voittamaan. Onneksi Bruins hävisi. Ainoa toivo edetä pleijareissa on voittaa oma lohko.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Äääh, Buffalo-matsi oli taas niin Martin-hockeya pahimmillaan. Ensimmäinen erä täydellistä Habs-dominointia, mutta toisessa erässä 2-0 johdon jälkeen alettiin peruuttelemaan, ja päästettiin Sabres rinnalle ja pilkuilla ohi. Tästä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ne 2 pistettä, mutta kai tämä yksikin jotain on.

Viljelmo kirjoitti:
Karri Rämöhän ilmoitti jo viime kesänä, että kiinnostusta lähteä Montrealiin kesällä 2011 löytyy. Ykköseksi ei tietenkään mitään saumaa, jos Price jatkaa nykyisellä tasolla. Kakkosena Rämö voisi olla hyvä ja edullinen. Siinä saa sen 15-25 ottelua kaudessa ja mahdollisesti hyvän näyttöpaikan uralle eteenpäin. Eri asia on sitten haluaako Rämö tulla selväksi kakkoseksi, vai taistella ihan oikeasti ykkösen paikasta. Toinen on sitten se, haluaako valmennusjohto Pricelle kokeneen kakkosen, joka pystyy antamaan myös neuvoja, kuten varmaankin on Auldin kohdalla.
Viime kesänä tilanne olikin hieman eri, kun Habsin molaritilanne oli auki, eikä Pricen varmuuteen ollut täydellistä luottoa. Nyt kun tilannetta katsoo uudelleen, en usko, että Rämö haluaa vaihtaa KHL:n All-star pelit siihen, että saa istua 70 peliä penkillä. Varmasti Rämölläkin vielä NHL-unelma siintää silmissä, mutta en usko, että hänet saataisiin Montrealiin ensi kaudeksi. Habsin omistusoikeus Rämöön jatkuu tuonne 2014 asti, joten ei tässä mikään kiire ole tuoda miestä rapakon taakse, kehittykööt vielä Ryssänmaalla.

Ainoa toivo edetä pleijareissa on voittaa oma lohko.
No enpä nyt tiedä. Kunhan ei kahdeksanneksi jäädä, niin kaikki muut joukkueet on täysin voitettavissa. Todennäköisistä vastustajista Pens ja Caps onnistuttiin viime vuonnakin voittamaan, ja molemmat ovat tänä vuonna paljon heikompia. Tampa Bay tulee olemaan kysymysmerkki, mutta heidän pelinsä on niin ailahtelevaa, ettei joukkue mikään ylitsepääsemätön este ole. Bruins nyt on Bruins, mutta se voi yhtä hyvin tulla vastaan, vaikka Habs voittaisikin lohkon. Ainoastaan Flyers on sellainen joukkue, jota en haluaisi kohdata pleijareissa, koska se on viime aikoina pudottanut Habsit joka kerta ja on vain vahvistunut entisestään.
 

M@thieu

Jäsen
Canadiens.com: Habs acquire Paul Mara

Viime kaudella 42 ottelua Habsissa kiekkoillut puolustaja Paul Mara tekee siis paluun Montrealiin. Toiseen suuntaan heitettiin vitospikki. Mara ei viime kaudella vakuuttanut, ja hänen tämän kauden edesottamuksistaan minulla ei kovin hyvää käsitystä ole. Ainakin tehosaldo on huomattavasti vähemmän pakkasella (-1, 33 peliä), kuin viime vuonna (-16).

Tämä hankinta kielinee siitä, että alkavalta Länsi-Kanadan -matkalta sivuun jäänyt Jaro Spacek ei ole pelikunnossa vähään aikaan. Jotain hyvääkin sairastuvalta kuuluu, nimittäin muutaman viime pelin huilannut Hal Gill on mukana reissussa.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Naamaan napsahti, eikä vastus seuraavissa otteluissa ainakaan helpotu, kun Oilerin jälkeen vastaan asettuu ensin Heritage Classicissa Calgary Flames ja sen jälkeen Vancouver Canucks.

Aika mitäänsanomaton peli viime yönä, oikein kukaan ei pelannut tasollaan. Oilers oli tuon pari maalia parempi (viimeinenhän tuli tyhjiin), eikä Habs oikeastaan missään vaiheessa edes taistellut kunnolla voitosta. Oli niin munaton esitys, että nyppii vieläkin.

Pudotuspelitaistelu kiristyy taas, nyt tarvitsisi "yllätys"pisteitä kahdesta seuraavasta ottelusta.
 

M@thieu

Jäsen
Edmontonin nuorukaiset ja maalilla heilunut papparainen olivat viime yönä liikaa Habsille, tuloksena tappio lukemin 4-1. Ensimmäinen erä oli Canadiensilta surkea ja valkopaidat joutuivat puolustuskannalle käytännössä koko jälkimmäisen kympin ajaksi. Edmonton ei kuitenkaan saanut aikaiseksi kuin yhden maalin, jonka Ales Hemsky pääsi laukomaan vapaasti Plekanecin ketjun nukkuessa oman pään aloituksessa. Huonoin uutinen ensimmäisestä erästä oli kuitenkin James Wisniewskin loukkaantuminen. Taylor Hallin veto kimposi Wizin omasta mailasta hänen kasvoihinsa tehden ilkeän näköisen haavan (habsinsideout.com) puolustajan poskeen. Onni onnettomuudessa, ettei kiekko osunut paria senttiä ylemmäs. Wizin peli loppui siihen ja loput mentiin hyvin pitkälti neljällä pakilla, kun toista otteluaan pelannut Brendon Nash ei juurikaan luottoa Martinilta saanut.

Toinen erä oli Habsilta selvästi ensimmäistä parempi. Maalipaikkoja kyettiin luomaan tyydyttävällä tahdilla, mutta Khabibulin heilui edessä kuin parhaina päivinään tehden tyhjäksi mm. Picardin avopaikan takatolpalta. Yhden maalin Canadiens sentään sai aikaan, kun neljän miehen vastahyökkäys päättyi maalinedustavääntöön, jossa kaikki kolme paikalla ollutta Öljymiestä kokoontuivat oikeanpuoleisen tolpan ääreen Habs-pelurien takoessa kiekkoa Khabbyn edessä. Hirvittävän huitomisen jälkeen maali merkattiin lopulta Halpernille. Heti seuraavassa vaihdossa Paciorettylla oli tilaisuus viedä joukkueensa johtoon, mutta venäläiskassari venyi taas upeaan torjuntaan.

Ottelu ratkesi kolmannen erän alkupuolella Oilersin tehdessä kaksi maalia 15 sekuntiin. 2-1 -maalissa Eberle pääsi vippaamaan kiekon pienestä kulmasta sisään Subbanin höntyiltyä itsensä ulos tilanteesta haettuaan isoa pommia Halliin, kotijoukkueen kolmannessa puolestaan Brendon Nash kompuroi ratkaisevasti keskialueella ja Ryan Jonesin vetokin meni vähän helposti Pricen längistä sisään. Ottelun lopussa Benoit Pouliot menetti hermonsa Shawn Horcoffin taklattua häntä takaapäin, ja moukutti Oilers-kapteenia oikein kunnolla. Eihän tuo kovin herrasmiesmäistä ole takoa jäässä kerällä olevaa miestä kuuppaan, mutta silti mieltä lämmittää Pouliot'n pelaamiseen näköjään pysyvästi iskostunut ilkeys, jota ei vielä hänen Montrealiin saapuessaan ollut nimeksikään. Hyvä, hyvä.

Subban joutui taas ahkeroimaan puoli tuntia, Hamrlik ja Weber'kin yli 27 minuuttia. Paul Mara ehti paikalle ajoissa, mutta hänen varusteensa eivät ja tästä syystä mies ei vielä pelannut. Ulkoilmaottelussa Calgarya vastaan partajooseppi pääsee hyvin todennäköisesti pelaamaan. Jos Wisniewski ei pelaa Calgaryssa, pakiston nimilista alkaa olla jo surkuhupaisaa luokkaa:

Hamrlik-Subban
Picard-Weber
Mara-Nash

Sairastuvalta saisi puolestaan tällaisen kokoonpanon:

Markov-Gorges
Spacek-Wisniewski
Gill-Festerling

Turha näitä on tietysti voivotella, varsinkin kun moni muu joukkue painii vastaavanlaisten ongelmien kanssa, mutta kyllähän se pistää ketuttaamaan, kun oletetusta top6-pakistosta kaksi miestä on pelikunnossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös