Näinhän se menee, toivottavasti Rags ja Sabres veisivät voiton kotiin ja saataisiin Buffalo vastaan. Vai mikä on muiden mielipide?
Buffalolle peukkua täältäkin. Kuten varjo taisi aiemmin kirjoittaa, ei Habsilla ole oikein mitään mahdollisuuksia muita kärkinelikon joukkueita, kuin Buffaloa vastaan. Nykyvireellä on hyvin vaikea nähdä Buffalonkaan kaatuvan, mutta joukkueiden pari viimeistä runkosarjavääntöä luovat uskoa, että se olisi mahdollista. Yksittäisessä ottelussa Caps tai Devilskin on kaadettavissa, mutta paras seitsemästä-sarjassa tsäänssit olisivat ohuttakin ohuemmat.
Halakin ja Camman peliesityksistäkin olen samoilla linjoilla. Jaro ei saanut nollattua Hansonin ensimmäiseen johtanutta kämmiään missään vaiheessa, vaan oli epävarman oloinen. Pelin jälkeen vaihtoaition edessä tyrmistyneen näköisenä päätään pyöritellyt Halak näytti kaikkea muuta kuin playoff-paikan juuri varmistaneen joukkueen maalivahdilta. Hermot löytyivät siis sieltäkin, ja koko viimeisen viikon vähän niin ja näin-suoritukset aiheuttavat päänvaivaa Martinille. Ihan sama kuka tulee ekalla kierroksella vastaan, jos Habsin veskaripeli ei ole ensiluokkaista, lähtö tulee ja nopeaan.
Cammalleri yritti, yritti ja yritti, mutta ketsuppipullon korkki on juntattu todella tiukasti kiinni. Jatkoajalla hän oli tosiaan lähellä ratkaisua upealla yksilösuorituksella, mutta tolppa oli Gigueren kaveri, kuten monta muutakin kertaa ottelun aikana. Välillä Camman liike meni kovin vaivalloisen näköiseksi, mies ei selvästikään ole vielä täydessä kunnossa. Mikella oli kuusi laukausta kohti maalia, mikä on isoin määrä sitten hänen paluunsa loukkaantumiselta. Kaksitoista peliä on nyt mennyt ilman maalia, mikä sivuaa miehen koko uran pisintä maalitonta jaksoa kaudelta 03-04. Tämän pidempään hän ei siis ole koskaan NHL-urallaan pelannut peräkkäisiä pelejä ilman maalia.
Toinen maalirautoja kolistellut habitantti oli Benoit Pouliot, jonka piti olla healthy scratch, mutta ei onneksi sitä lopulta ollut. Tämä oli Pouliot'n paras peli pitkään toviin ja tosiaan kaksi kertaa hän sai ammuttua kiekon ylärimaan, molemmilla kerroilla 2vs1-hyökkäyksissä, mutta ei sen lähemmäs. Ensimmäisen erän lopulla hän laukoi maalin kulmalta Gomezin loistopassista tyhjän maalin editse, ja kuten otteluseurantaan kirjoitin, 15 peliä sitten hän olisi laittanut tuon kiekon reppuun takuuvarmasti. Nyt itseluottamus on pohjalukemissa, eikä maalintekijä voi saada sitä takaisin muuten, kuin tekemällä maalin. It's as simple as that. Bennylla on yksi maali neljääntoista viime matsiin.
Scott Gomezilla ei ole iskenyt maalin malia neljääntoista peliin, mutta viime yönä hän oli Habsin paras hyökkääjä. Jos kanssapelurien viimeistelytaidot olisivat olleet nerokkaalla pelipäällä olleen sentterin tasoa, olisi Alaskan miehen pistesarakkeessa 0+5 nyt kertyneen 0+2:n sijaan. Gomez tuntui olevan jatkuvasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ratkaisut kiekon kanssa olivat oivallisia. Joukkueen parhaiden (kalleimpien) pelaajien kuuluu olla parhaita kauden tärkeimmillä hetkillä, ja sitä Gomez toden totta oli tässä ottelussa.
Kauden parhaan maalintekijän tittelin Habs-miehistössä varmisti eilisellä maalillaan Brian Gionta. 28 osumaa 61 ottelussa tietäisivät pyöristettynä 38 maalia 82 ottelussa, eli Gio pelasi tilastojen valossa todella hyvän runkosarjan. Mielestäni ensi kautta ei enää tulisi mennä ilman kapteenia, sillä tässä meillä on sellainen. Kukaan ei vedä vertoja nippa nappa 170-senttiselle hyökkääjälle taistelutahdossa ja itsensä likoon laittamisessa ja kun tehotkin ovat kohdallaan, en epäröisi läntätä C-kirjainta hänen paitaansa ensi syksyn training campilla.
Toinen vahva kapteenikandidaatti on tietysti Andrei Markov, joka niin ikään oli eilen kotijoukkueen eliittiä. Tehot 1+2 nostivat miehen kokonaissaldon numeroihin 6+28=34 45 ottelussa. Pisteitä syntyi siis keskimäärin 0.76 per ottelu, mikä on puolustajista NHL:n neljänneksi paras lukema yhdessä Dan Boylen kanssa. Edelle mahtuivat vain Green, Keith ja Gonchar.
Joukkueen "unsung hero'lle" vuosittain lehdistön äänestyksen perusteella jaettava Jacques Beauchamp Trophy meni tänä vuonna Josh Gorgesille, joka oli lopulta Plekanecin ohella ainoa kaikki 82 runkosarjapeliä pelannut canadien. Todella mahtavaa, että tämä raskaan työn raataja saa tunnustusta joka iltaisesta itsensä likoon laittamisesta ja mustelmien vastaanottamisesta. Harvoin tulee itsekään suuremmin huomioitua suosikkini otteita, mutta niinhän siinä tällaisten "näkymättömän työn" paiskijoiden kanssa vain tuppaa käymään.
Pakkipari Hamrlik-Spacek on yksi suurimmista huolenaiheista pleijareihin lähdettäessä. Kaksikko nappasi eilen saldokseen -2 ja varsinkin Hamrlik oli mielestäni taas kerran ihan muissa maailmoissa. Ikävä haukkua Markovin poissaollessa Habsin puolustusta kasassa pitänyttä konkaria, mutta kehnoja ovat hänen otteensa tällä hetkellä. Väsymyskö sitten painaa, vai mikä. Onneksi kaksikkoa ei valittu olympialaisiin, muuten pistelisivät menemään rollaattorien varassa...
MAB pelasi Markovin pakkiparina yllättävän hyvän pelin, mutta toisaalta noin huonoa hyökkäystä ei enää toiste tällä kaudella tule vastaan. Martin antoi O'Byrnelle huikeat kolme vaihtoa tässä pelissä, yhden per erä. Carolina-ottelun virheet veivät näköjään Martinilta täysin luoton Obiin, joka nyt on kuitenkin ollut varsin kelvollinen Markovin parina. Martinin koirankopista ei ole helppoa päästä ulos, tästä aiheesta Obi voi tiedustella lisää Sergei Kostitsynilta, joka aivan käsittämättömästi oli katsomossa tämän ottelun. Olin varma, että hänellä on jotian pientä vammaa, mutta ihan terveenä häntä istutetaan. Nopeasti pystyi päävalmentaja unohtamaan mukavasti toimineen kolmosketjun SKosti-Moore-Moen edesottamukset, kun ilmeisesti valkovenäläisen alkukauden kiukuttelut alkoivat taas kaihertaa aivosoluja. Tai ehkä Sergei on tehnyt taas pahimman mahdollisen virheen odottamalla pakin avaussyöttöä vastustajan sinisellä jossain harjoituksessa? Valoja päälle, Marttään, anna parhaiden pelata.
Duunariketjujen panos oli ainakin minulle pettymys Torontoa vastaan, sieltä ei saatu yhtään mitään. Esimerkiksi Travis Moenilta odotan paljon enemmän fyysistä pelaamista pudotuspelien alkaessa. Lapierresta ei ota pirukaan selvää; välillä nähdään väläyksiä viime kauden sisupussissta, ja sitten tulee kymmenen vaihtoa peräkkäin, kun miestä ei edes huomaa jäällä.
Ylivoimapelaaminen on tippunut melkein Toronton surkeusluokkaan. 19 viime ottelussa Habsilla on ollut 66 ylivoimaa, maaleja on syntynyt yhdeksän. Se tekee onnistumisprosentiksi 7,3. Käsittämättömän huonoa on siis ylivoima ollut, ja silti roikutaan edelleen koko kauden osalta tehokkuudessa toisena. Vaikea sanoa, millä tuon saisi enää vanhalle tasolle. Muutamien yllämainittujen ukkojen murtautuminen ulos slumpeistaan auttaisi. Vieraissa Habsin yv on muuten ollut liigan parasta (28,3%), kotona seitsemänneksi huonointa (16,7%).
Eipä siinä sitten muuta, kuin odottelemaan Ragsin ja Phillyn välistä matsia. Peli tulee mukavasti Washington-Boston -kohtaamisen jälkeen kymmeneltä illalla. Go Rangers!
