Mitenkään koivua dissaamatta tilastot kertovat karua totuuttaan. Katsaus männävuosien mestaruusjengien senttereihin kertoo karun faktan - Koivu olisi ollut hyvä mestarijoukkueen kakkossentteri:
2008 - 2009: kakkossena Sidney Crosby, kakkonen pistepörssissä. Joojoo, kaksi ehkä NHL:n parasta pelaajaa samassa jengissä sotkee tätä vertailua.
2007 - 2008: kakkosena Johan Franzen, playoff pörssin nelonen. Runkosarja sinänsä poikkeus, Hudler oli kakkonen sisäisessä sentteripörssisä alle 50 pisteellä, The systeemin voitto?
2006 - 2007: Ykkössena Andy McDonald, kakkosena statuksella nuori Ryan Getzlaf. McDonald senapörssin sijalla 16. McDonadlista ei ollut Poffeissa ykkössenaksi ja Getzlaf vei senapörssin ja samalla McDonaldin ykkössenan tittelin. Ilman Getzlafin tasonnostoa mestaruus olisi jäänyt haaveksi.
2005 - 2006: Ykkössenana Eric Staal(#3), kakkonen Rob Brind Amour(#24).
2003 - 2004: Ykkössena Brad Richards(#3), kakkonen Vincent Lecavalier(#8)
2002 - 2003: kahvakauden riemuvoitto, Scott Gomez Jerseyn ykkössenana ja jossain senapörssin sijalla 40, 55 pistettä. Kakkossena statuksella Joe Nieuwendyuk, 45. pistettä. Madden kunkku poffeissa.
Moni mestaruusjengin kakkosena statuksella polkeva sentteri olisi mahtunut useampaan jengiin ykkössentteriksi. Räikeimmät esimerkit tältä keväältä ja kaudelta 2003 - 2004, jollain Vinny ja Brad Richards olivat kuuminta hottia.
Anaheimin mestaruuskaudella, 2006 - 2007, McDonald lähti kauteen ykkössentterin viitalla kuten myös playoffeihin, mutta siellä Getzlafin otteet teki hänestä joukkueen ykkössenan. Vertauksena, mcdonald oli runkosarjan pistepörssin #16, koivu #19. Kakkossena kamaa molemmat. 2005 -2006 hyvä esimerkki myös, Eric Staal selkeä ykkössena ja Rob Brind'amour kakkonen, toki loistoaikoinaan Brind'Amour olisi saattanut olla ykkönen, mutta ei Carolinan mestaruuskaudella.
Detroitin ja New Jerseyn voitot vähän sotkee esimerkkiä, sillä ko jengeissä ei selkeää kakkossenaa. New Jerseyllä ei sitä selkää ykköstäkään ollut, paras sena oli kuitenkin Gomez jonka pitäisi kantaa Montrealin ykkössenan yksin ensikaudella. Montrealissa ei ole samaa systeemiä kun New Jerseyssä, käsittämätön hankinta kaiken kaikkiaan.
Sitä olisko Saku tehnyt samanlaiset pisteet kakkossentterin minuuteilla huippuvuosinaan on tietenkin kysymysmerkki.´
Mikäli Saku haluaa mukaan kannujahtiin on valinta loppupeleissä aika helppo, katsoo vaan playoffjengit läpi jossa on selkä ykkössentteri ilman selkää kakkosta:
- Anaheim ( Ryan Getzlaf on ykkössena. Mies tulee olemaan myös kanadan ykkönen olympialaisissa, vie sen viitan Crosbyltä! - Keväällä Anaheimin playffoff tappion syyksi on pääsosin laitettu Secondary Scorining puuttumista, Saku toisi tätä.)
- Dallas ( onkohan menestyjäksi?, missasi playoffit. loukkaantumiset selittää paljon - modanokin tyrkyllä sakun tontille)
- Washington ( Ei siellä tälle tontille taida olla ketään, fiksu valinta )
- Carolina ( vai vieläkö Brind Amour hoitaa tätä ? )
- Ottawa ( onkohan menestyjäksi?, missasi playoffit )
- Atlanta ( onkohan menestyjäksi? missasi poffit ja tais varatakin kärkipäässä )
- Buffalo ( missasi poffit täpärästi )
- Chigago ( Villikortti ja Sakun näköykulmasta erinomainen valinta, Toews on ykkönen ja selkeä kakkonen puuttuu. )
- Tampa Bay ( vinnyn taakseko pelaamaan aikaisesta kesälomasta?)
- Minnesota ( minnesotalla on tarve, mutta kannattaako velipojan uraa riskeerata? )
en jaksa enää käydä jengejä läpi, tosta ne fiksut valinnat Sakulle näkyy aika hyvin jos mies halajaa menestyksen perässä.
Anaheim, Chicago ja Washingon selkeästi joukkueita joihin Sakun kannattaisi mennä. Anaheim on kestomenestyjä, Washington ja Chigago taas nuoria ja nälkäisiä. Anaheim myös heikentyi kesällä kun Pronger lähti. Washingtonista lähti Fedorov ja Chigagosta Påhlsson.
Katson tietty asiaa värilasien läpi, mutta ihmettelen miksei Saku ole jo signannut Anaheimiin. Ehkä se haluaa menestyksen lisäksi vielä jotain muutta.. :(
