Montreal Canadiens 2006-07

[#28]

Kuinka vanha oletkaan? Ja onko sinulla joku erityinen syy koko ajan dissata Sakua tässä Montreal-ketjussa?

Onko sinulla jotain syytä dissata minua tässä Montreal-ketjussa?

Niin, maalihan oli komea ja vielä melkoisen maukas, koska tuolla 4-2 -osumalla käytännössä ratkaistiin voitto kyseisessä ottelussa. Syöttö oli täydellinen, koska se tuli lapaan ja Ryderin laukaus oli yhtä täydellinen. Oli sitten helppo tai vaikea maali.

Selvä.

Raipen mainitsin siksi, koska sinun ongelmasi on se, ettei Helminen olekaan kaikkien aikojen suomalaissentteri, vaan hän on jäänyt Canadiensin kapteenille jälkeen.

Heh, hauskan teorian olet pienessä mielessäsi kehitellyt. Mikähän teitä Montreal-faneja oikein vaivaa?, jos vähänkin Koivua tai Montrealia arvostelee niin ainahan pitää taustalla olla joku vastakkainasettelu. Pahimpia ja useimmin esiintyviä vertailukohteita toki Leafs tai itse suuri Saatana Olli Jokinen, unohtamatta näitä Random taustapiruja, tällä kertaa Helmistä. Usko pois, ei mulla ole mitään intressejä alkaa vertailemaan Helmistä ja Koivua.

 

[Grainger]

Usko pois, ei mulla ole mitään intressejä alkaa vertailemaan Helmistä ja Koivua.

Uskon kyllä, harva varmaan tappioon syöksyy vapaaehtoisesti.

Ehkä Montreal-kannattajia vaivaa se, että joka välissä joku Leafs- tai Jokis-fani tunkee tähän ketjuun vähättelemään Koivua tai tämän saavutuksia. Kärjistetysti sanottuna, kun Koivu tekee 500. pisteensä, joku tulee muistuttamaan, että Gretzky teki melkein 3 000 pistettä.

Ulkopuolisille on yllättävän vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että Montrealissa Saku Koivu on enemmän kuin jääkiekkoilija. Enemmän kuin Canadiensin ensimmäinen ei-kanadalainen kapteeni. Siihen ei koskaan pysty yksikään Joe Thornton, Olli Jokinen tai edes Wayne Gretzky. Se on Habsin ja sen kannattajien juttu, johon ulkopuolisten ei kannata sekaantua, kun ette ymmärrä.

Koivun arvo mitataan jossain muussa kuin taistelussa Art Ross Trophysta. Koivu on niitä miehiä, jotka taistelevat Conn Smythestä ja olympialaisten MVP-palkinnosta sillä aikaa, kun nämä joethorntonit istuvat jo lomalla Floridan lämmössä. Lisäksi Koivu on omilla harteillaan kantanut useamman kauden ajan Habsia. Nyt vastuuta jakaa Huet.

Ottakaa ainakin selvää ennen kuin nostatte yhtään ketään Canadiensin kapteenien kanssa samalle viivalle.

 

[Hejony]

Komppaan Graingeria, hyvin sanottu. Ja jokainen, jolla on jotain vaikeuksia hyväksyä Koivun suosiota ja mainetta, voisi lukea tuon viestin pariin kertaan, ennenkuin julkisesti nolaa itsensä.

 

[Cube]

Koivu on niitä miehiä, jotka taistelevat Conn Smythestä

Ihan provoilematta: Onko näin joskus käynyt? Onko Koivu koskaan konkreettisesti voittanut mitään? Joojoo, Tepsissä tietysti ja Karjala-kultaakin -95, mutta mitään jääkiekkoilijoiden oikeasti himoitsemaa?

Helvetin hieno pelaaja, jota itse olen seurannut ennen kuin varjot sun muut tuskin edes tiesivät kaverin olemassaolosta.. Mutta ei kuitenkaan paras, oli miten puolueelliset lasit tahansa. On joku Peter Bondrakin minulle aika pyhä eläin ja enemmän kuin pelkkä jääkiekkoilija, mutta kyllä päässä silti sen verran järkeä pitää olla, että tunnustaa tosiasiat tosiasioina. Samalla voi kuitenin pitää sen mielessä sen, että urheilussa on paljon muutakin kuin tehopisteet, menestys ja voittaminen. Tietysti suhtautuminen saattaa olla erilainen, jos valitsee alunperinkin suosikkinsa vain edeltävien tekijöiden pohjalta.

Jos jäi vielä epäselväksi, että mitä tarkoitan, niin tässä tiivistetty esimerkki: Sidney Crosby on tällä hetkellä parempi pelaaja kuin Alexander Ovechkin (vittu että teki kipeää), mutta silti arvostan Ovechkinia enemmän ihmisenä ja jääkiekkoilijana.

 

[Grainger]

mutta silti arvostan Ovechkinia enemmän ihmisenä ja jääkiekkoilijana.

Nimenomaan, nimenomaan.

Sen Conn Smythen voit muuttaa siinä, vaikka non-Hodgkin lymfoomaaksi. Otetaan esimerkiksi Torino06. Saku Koivu taistelee turnauksen parhaan hyökkääjän tittelistä ja olympiakullasta, kun kyseinen Joe *piip* on jo jonkin aikaa surffaillut Kalifornian lämmössä.

Aina Koivu on ollut enemmän kuin pelkkä jääkiekkoilija. Voitettuaan elämänsä suurimman taistelun, hän kuitenkin nousi vielä yhden askeleen ylöspäin etenkin Montrealissa. Minä en voi sille mitään, jos muut eivät sitä pysty käsittämään, mutta minä en vaihtaisi yhtä kiekkomaailman hienoimmista johtajista runkosarjapyssyyn. En ikinä.

Kuten Cube sanoit, pelaajien taso mitataan muillakin avuilla kuin tehopisteillä. Sen minkä Koivu monelle tehokkaammalle häviää pisteissä, hän voittaa taistelutahdollaan ja johtajuudellaan, jotka ovat enemmän henkimaailman juttuja. NHL:ssa nuo henkimaailman jutut vain sattuvat ratkaisemaan paljon.

Koivu on Montrealissa elävä legenda ja se on enemmän kuin Joe Thornton ja Pavel Datsjuk koskaan pystyvät saavuttamaan. Kaikki kunnia heille.

Riippuu mitä jääkiekkoilijat oikeasti hmoitsevat. Uskon, että moni haluaisi olla olympialaisten All Stars -sentteri. Maajoukkueesta löytyy muitakin meriittejä, jotka varmasti kelpaisivat monille kiekkoilijoille. Aika moni haluaisi myöskin olla Canadiensin kapteeni. Sekin on saavutus.

 

[varjo]

Ihan provoilematta: Onko näin joskus käynyt? Onko Koivu koskaan konkreettisesti voittanut mitään? Joojoo, Tepsissä tietysti ja Karjala-kultaakin -95, mutta mitään jääkiekkoilijoiden oikeasti himoitsemaa?

Hmm, ei liene kuitenkaan Koivun syytä, että Houle järjestelmällisesti möi kaiken taidon ja tahdon pois joukkueesta ja vasta nyt joukkueessa on hiljalleen muitakin pelaajia, jopa Kovalevin kaltainen tähti, joka häikäisee rahvasta joka päivä kovalla asenteellaan ja...nojoo, antaa tuon olla.

Maajoukkuetasolla taas voitto tuli silloin kun se on ollut "mahdollista", ei taaskaan liene Koivun syytä, että Naganossa maalivahtipeli ei ollut varsinaisesti NHL-tasolla ja että Torinossa maila sitten katkesi ikävään paikkaan ja no, oli Ruotsi toki Suomea taktisesti edelläkin, mutta en tiedä olisiko sitten Koivun pitänyt ottaa ohjat pois Erkalta ja muuttaa peliä rajusti.

Onko Ray Bourque nyt sitten suurikin voittaja, kun kävi eläkepäivineen pokkaamassa mestaruuden?

Kaikki eivät voi voittaa, Koivu on kuitenkin tehnyt sen jo kaksi kertaa niissä olosuhteissa, missä häviökin olisi ollut mahdollista, ei 95-Suomi/TPS käsittääkseni aikanaan mikään ylivertainen joukkue ollut. NHL:ssä voittoon ei ole ollut edellytyksiä ennen uutta CBA:ta ja no, sen jälkeen Montrealin meno onkin ollut toisen näköistä, kun joukkueitten erot ovat ehkä tasoittuneet eikä raha sanele enää menestystä.

 

[#28]

Uskon kyllä, harva varmaan tappioon syöksyy vapaaehtoisesti.

Tästä voi olla montaa mieltä.

Ehkä Montreal-kannattajia vaivaa se, että joka välissä joku Leafs- tai Jokis-fani tunkee tähän ketjuun vähättelemään Koivua tai tämän saavutuksia. Kärjistetysti sanottuna, kun Koivu tekee 500. pisteensä, joku tulee muistuttamaan, että Gretzky teki melkein 3 000 pistettä.

Selaileppa muutama sivu taaksepäin. Montako Leafs/Jokis fania on tullut tänne soittamaan turhaan suutaan, ja laske samalla että montako kertaa eriäviin mielipiteisiini on teidän, Montreal-fanien suunnasta viitattu täysin ilman omaa kommentointiani. Tähti sitä ja tätä, raipe-fanitkaan ei tiedä mitään.

Ulkopuolisille on yllättävän vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että Montrealissa Saku Koivu on enemmän kuin jääkiekkoilija. Enemmän kuin Canadiensin ensimmäinen ei-kanadalainen kapteeni. Siihen ei koskaan pysty yksikään Joe Thornton, Olli Jokinen tai edes Wayne Gretzky. Se on Habsin ja sen kannattajien juttu, johon ulkopuolisten ei kannata sekaantua, kun ette ymmärrä.

Alunperin kai puhuttiin Koivun tasosta NHL:ssä? En millään muotoa halunnutkaan sorkkia tuota teidän Habs-fanien loistavasti organisoidun uskonnollisen herätysliikkeen tasoista sisäänpäinlämpiävää yhteishenkeä. Saatte ajatella keskenänne aivan mitä haluatte, mutta alkaa olla jo jotenkin koomista tuo mantra mitä teiltä tasaisin väliajoin alkaa tulla. Tuossa juuri itse viet Koivun suurimman vaikuttavuuden jääkiekon ulkopuolelle, asia jota olen sitkeästi yrittänyt teroittaa, tuleekin nyt itse Graingerin suusta.

Koivun arvo mitataan jossain muussa kuin taistelussa Art Ross Trophysta. Koivu on niitä miehiä, jotka taistelevat Conn Smythestä ja olympialaisten MVP-palkinnosta sillä aikaa, kun nämä joethorntonit istuvat jo lomalla Floridan lämmössä.

Tämäkin on kohtuullisen koomista. Miten kehtaatte meuhkata NHL:n playoffeilla kun puhutaan Saku Koivusta? Montako kertaa mennyt kolmannelle kierrokselle? Ja Koivuhan ei taistele Art Rossista siitä yksinkertaisesta syystä että kyvyt eivät riitä siihen, ei ole paljon vaihtoehtoa että mitä osa-aluetta silloin hehkutetaan.

Lisäksi Koivu on omilla harteillaan kantanut useamman kauden ajan Habsia. Nyt vastuuta jakaa Huet.

Niin on, mutta en nää tätäkään minään sankaritekona koska Montrealin menestys on ollut varsin välttävää. Mielestäni tuolla männävuosien menestyksellä ei voida juuri kantamisesta puhua.

Ottakaa ainakin selvää ennen kuin nostatte yhtään ketään Canadiensin kapteenien kanssa samalle viivalle.

Mitä? Pitäisikö mennä jonnekkin tricolor-herätysliikkeen kesäleirille opettelemaan tuota päätöntä Koivun palvontaa. Ja eipä tuo Canadiens-kapteenius mikään jeesuksen rooli ole. Toki kunnioitettu asema, mutta ei mielestäni hirveästi muiden kanukkijoukkueiden(+Detroit) kapteenipaikkoja korkeammalla.

 

[Grainger]

...

Pysyisit oikeasti poissa, kun et todellakaan tajua asiaa.

Jostain ihmeellisestä syystä Koivun taidot kuitenkin riittävät, kun ne tosipelit alkavat. Sehän onkin juuri Sakun vika, ettei Habs ole pitkälle mennyt playoffeissa. Ainoa mies koko joukkueesta, joka tasoaan nostaa tosipelien koittaessa. Minusta se on pelaajan ominaisuus siinä missä hyvä laukauskin.

Niin. Uskonlahko tai ei, Saku Koivu on tavallista pulliaista korkeammassa asemassa. Sen vuoksi, että hän rakastaa kaupunkia ja seuraa, mutta suurin syy on se, että tosipaikan tullessa hän on se, joka joukkuetta johtaa. Vai sattumaltako Canesin kiri viime keväänä alkoi samalla, kun Koivu joutui sivuun?

Sinä ylistät pelaajan pisteiden tekotaitoa, vaikka yhtä lailla pelaajan johtajuus on olennainen osa jääkiekkoilijaa.

Itse aiemmin totesit, että sinulle Helminen on koskematon. Miksi sitten härkit Koivua, koska hän on minulle ja monelle muulle koskematon? Ja hänellä on ihan oikeita näyttöjä kuinka maajoukkuetta ja NHL-joukkuetta johdetaan, sori vaan Raipe.

Kukaan Koivua palvo. Kunhan vain ei mene jakeluun se, että Koivun tärkeimmät ominaisuudet unohdetaan ja aletaan sössöttämään jostain lämärin tarkkuudesta.

Koivu ei taistele Art Ross Trophysta, mutta on taistellut siitä. Jopa johtanut kisaa. Jos se kerran on tärkeintä, niin voimme päätellä, että Saku Koivu oli silloin maailman paras jääkiekkoilija. Sitten meni paikat. Ja loppu on paskamaista historiaa. Paitsi teille, jotka toivotte Koivulle pahaa.

 

[Snaipperi #16]

Nimenomaan, nimenomaan.

Sen Conn Smythen voit muuttaa siinä, vaikka non-Hodgkin lymfoomaaksi. Otetaan esimerkiksi Torino06. Saku Koivu taistelee turnauksen parhaan hyökkääjän tittelistä ja olympiakullasta, kun kyseinen Joe *piip* on jo jonkin aikaa surffaillut Kalifornian lämmössä.

Aina Koivu on ollut enemmän kuin pelkkä jääkiekkoilija. Voitettuaan elämänsä suurimman taistelun, hän kuitenkin nousi vielä yhden askeleen ylöspäin etenkin Montrealissa. Minä en voi sille mitään, jos muut eivät sitä pysty käsittämään, mutta minä en vaihtaisi yhtä kiekkomaailman hienoimmista johtajista runkosarjapyssyyn. En ikinä.

Kuten Cube sanoit, pelaajien taso mitataan muillakin avuilla kuin tehopisteillä. Sen minkä Koivu monelle tehokkaammalle häviää pisteissä, hän voittaa taistelutahdollaan ja johtajuudellaan, jotka ovat enemmän henkimaailman juttuja. NHL:ssa nuo henkimaailman jutut vain sattuvat ratkaisemaan paljon.

Koivu on Montrealissa elävä legenda ja se on enemmän kuin Joe Thornton ja Pavel Datsjuk koskaan pystyvät saavuttamaan. Kaikki kunnia heille.

Riippuu mitä jääkiekkoilijat oikeasti hmoitsevat. Uskon, että moni haluaisi olla olympialaisten All Stars -sentteri. Maajoukkueesta löytyy muitakin meriittejä, jotka varmasti kelpaisivat monille kiekkoilijoille. Aika moni haluaisi myöskin olla Canadiensin kapteeni. Sekin on saavutus.

Miten se syöpä nostaa Sakun arvoa pelaajana? Toki kunnioitettavaa siitä selvitä, mutta ei se tuo kannua lähemmäksi Montrealia. Ja eikö NHL:ssä ole ketään muuta kapteenia tai huippupelaajaa joka olisi kova pudotuspeleissä, kuin Koivu. Ei ne Koivunkaan meriitit niin hirveitä ole, kakkoskierrosta pidemmälle kertaakaan mennyt Montrealissa jolla on 24-cuppia. 50 vuoden päästä tätä aikaa Kanadassa pidetään Montrealin pahana lamana, yhtään ketään pelaajista väheksymättä.

Ja onko sinulla joku pakkomielle ottaa Thornton esille kun joku mainitsee jotain kriittisempää Koivusta. Olet liioitellut tämän asian aivan maksimaaliselle tasolle, Koivu se perkele pelaa vielä jussinakin kun Thornton ja koko NHL on jo Floridassa". Koivullakaan ei niitä voittoja ole niin hirveästi vaikka olisikin hyvä pelaaja NHL:ssä.

Yksi kysymys Grainger: Aina kun joku arvostelee Koivun NHL.tehoja niin ohitat tämän sillä että Koivusta on muutakin apua Montrealille kuin syötöt ja maalit. Ja tämähän on totta, mutta heti kun puhutaan maajoukkueesta niin oikein ylimainostat Koivun pisteitä Leijonissa. Siinä on jännä pointtinsa, maajoukkueessa pisteet ovatkin henkilökohtaisten palkintojen kanssa tärkeimmät, mutta NHL:ssä ne eivät ole. Vastaisitko ole hyvä?

Edit: Jottei unohdu niin onnea Sakulle 500. pinnasta!

 

[Grainger]

Vastaisitko ole hyvä?

En ole sanonut, etteivät pisteet ole tärkeitä, vaan tärkeys tulee siinä, koska ne pisteet tekee.

Maajoukkueessa pelataan lyhyitä turnauksia, jolloin jokainen ottelu on tärkeä. Onko tammikuinen Avalanche-Wild yhtä tärkeä kuin alkusarjan ottelu Suomi-Kanada MM-kisoissa? Ei niin. On sillä vain eroa, että tekeekö pisteitä NHL:n runkosarjassa, NHL:n playoffeissa vai lyhyessä maajoukkueturnauksessa, jossa on koko ajan kovat panokset.

Joe Thornton on hyvä esimerkki, kun hänen hypettämisensä tuntuu olevan muodikasta. Onhan se coolimpaa asettua kanukin kuin suomalaisen taakse. Vaikka Joe-pojan näytöt isoissa peleissä olisivat hukassa.

Canadiensin lamakausi oli silloin, kun viisas johto päätti myydä pelaajan toisensa jälkeen. Saku Koivu on ensimmäinen kapteeni ties kuinka pitkään aikaan, jota ei ole myyty. Häntä ei uskalleta myydä, eikä halutakaan. Häntä tarvitaan.

Syövän voittaminen osoittaa puolestaan miehen taistelutahdon, tekee hänestä voittajan, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.

Nyt teen jotain ainutlaatuista ja painelen teitä kauniimman ihmisen kanssa nukkumaan.

Hyvää yötä ystävät hyvät. Raipe ja Ollikin on ihan hyvä tyyppejä. Vaikka Saku onkin kovempi.

 

[Cube]

Onko Ray Bourque nyt sitten suurikin voittaja, kun kävi eläkepäivineen pokkaamassa mestaruuden?

Mun mielestä Bourquen suuruus ei todellakaan ollut joukkueen menestyksestä kiinni. Toisaalta minä en myöskään puhunut mitään Conn Smythe Trophysta.

 

[#28]

Pysyisit oikeasti poissa, kun et todellakaan tajua asiaa..

Niin, ainakin tästä asiasta meillä on sen verran erilaiset näkemykset, että tuo tajuaminen on kohtuullisen kyseenalainen termi.

Jostain ihmeellisestä syystä Koivun taidot kuitenkin riittävät, kun ne tosipelit alkavat. Sehän onkin juuri Sakun vika, ettei Habs ole pitkälle mennyt playoffeissa. Ainoa mies koko joukkueesta, joka tasoaan nostaa tosipelien koittaessa. Minusta se on pelaajan ominaisuus siinä missä hyvä laukauskin.

Totta helvetissä se on. Mutta kun oikeasti puhutte että Koivu on yksi maailman parhaista playoff-pelaajista, niin olisi sen nyt pitänyt jossain kohtaa realisoitua vuoden 95 jälkeen. Eli jos mies oikeasti olisi liiderinä sitä jumalaista tasoa mitä toitotatte, niin Suomi olisi jonkun finaalin voittanut, tai Habs olisi mennyt joku kevät pidemmälle.

Niin. Uskonlahko tai ei, Saku Koivu on tavallista pulliaista korkeammassa asemassa. Sen vuoksi, että hän rakastaa kaupunkia ja seuraa, mutta suurin syy on se, että tosipaikan tullessa hän on se, joka joukkuetta johtaa. Vai sattumaltako Canesin kiri viime keväänä alkoi samalla, kun Koivu joutui sivuun?

Taitaa jokainen NHL pelaaja olla tavallista pulliaista korkeammassa asemassa. Ja se on totta että Koivu on jääkiekon ulkopuolella kova sana Montrealissa.
Sattumalta tai ei, aikamoinen isku se on jokaiselle joukkueelle menettää kapteeni. Aikalailla lyöty olisi Calgary ilman Iginlaa, tai Colorado ilman Sakickia.

Sinä ylistät pelaajan pisteiden tekotaitoa, vaikka yhtä lailla pelaajan johtajuus on olennainen osa jääkiekkoilijaa.

Tottakai se on, mutta koita nyt tajuta että jos tuossa Koivun johtajuushypessä olisi mitään perää niin kaveri johdattaisi Salamat silmät kiinni Stanley-cup finaaleihin. En tiedä monettako kertaa tätä samaa asiaa joudun selittämään. Eli yksinkertaistettuna; Koivu on hieno mies ja hyvä kapteeni, mutta jossain kohtaa on kierrokset tässä asiassa karanneet käsistä, juttuja henkisellä puolella korostetaan tässä case Koivussa mielestäni aivan törkeästi yli.

Itse aiemmin totesit, että sinulle Helminen on koskematon. Miksi sitten härkit Koivua, koska hän on minulle ja monelle muulle koskematon? Ja hänellä on ihan oikeita näyttöjä kuinka maajoukkuetta ja NHL-joukkuetta johdetaan, sori vaan Raipe.

Jos Raipe olisi hiukan nuorempi, niin uskon että kaveri olisi pelannut komean NHL-uran. Ei vuonna 85 ollut niin helppo lähteä ison veden taakse, ei varsinkaan Raipen persoonalla, sori vaan Raipe. Kuudet Olympialaiset, reilusti yli 300 mj-peliä ja muutama MM-turnaus paikkoja murtuneena kertoo siitä että Raipe antoi kaikkensa maajoukkueelle. Tiedä sitten että mitä olisi tapahtunut jos Raipe olisi päässyt parhaassa iässään huseeraamaan 2000-luvun leijoniin. Joten älä tee itsestäsi pelleä vertaamalla Koivun ja Helmisen maajoukkueuria yks-yhteen, niin paljon kovempaa porukkaa Saku on saanut johtaa. Muistatko muuten kuka silloin 99 Venäjää vastaan antoi kiekon suosiolla Mastrolle ja siirtyi itse pois tieltä, Saku, muistatko miten kävi? Millintarkka lätty tärähti keskelle neliötä jossa Karalahti odotti soitin valmiina. Ei ehkä leijona-historian tärkein maali, mutta kukaan muu kiekkoilija ei siinä kohtaa, 2 sekuntia ennen loppua olisi laittanut sitä syöttöä Karalahdelle, ei kukaan.

Kukaan Koivua palvo. Kunhan vain ei mene jakeluun se, että Koivun tärkeimmät ominaisuudet unohdetaan ja aletaan sössöttämään jostain lämärin tarkkuudesta.

Lämäriin olen viitannut muistaakseni kerran, enkä suinkaan tehnyt siitä turhaan mitään numeroa.

Koivu ei taistele Art Ross Trophysta, mutta on taistellut siitä. Jopa johtanut kisaa. Jos se kerran on tärkeintä, niin voimme päätellä, että Saku Koivu oli silloin maailman paras jääkiekkoilija. Sitten meni paikat. Ja loppu on paskamaista historiaa.

Ehkä Koivu ei maailman paras ollut, mutta tosiaan lähellä kärkeä. Ja kyllä itsekin olisin paljon mielummin seurannut Koivulta sellaisen "normi"-uran ilman suurempia loukkaantumisia.

Paitsi teille, jotka toivotte Koivulle pahaa.

Senkin marttyyri.

 

[Snaipperi #16]

Arvokisoissa on kolme ottelua jotka ovat tärkeitä, puolivälierä, välierä ja finaali. Alkulohko on aivan turha jossa Selänne ja Koivu ottavat pääpisteensä. Jääkiekon voittajavaltioissa kuten Ruotsisa ymmärretään tämä, että vasta niissä peleissä tosissaan kun taas Suomessa painetaan avainpelaajilla alusta loppuun. Kumminkin Koivukaan ei ole suurissa otteluissa ollut parempi esim Forsbergia ja Sundinia jotka ovat kerta toisensa jälkeen voittaneet Suomen. Ei Koivu ole ollut turnausten paras pelaaja kovissa peleissä, siellä on niitä Sakic 2002, Lecavalier&Thornton 2004 jne. Totta listassa on myös Thornton joka nollasi täysin Suomen maailmancupissa ja oli välierä pelissä Tshekkiä vastaan myös hyvä. Ainiin mutta Thorntonhan olikin Sakicin selän takana piilossa paineilta, hohoo. Grainger ja kumppanit käyttävät tilastoja sillä tavalla mitkä suosivat Koivua.

 

[Cube]

Joe Thornton on hyvä esimerkki, kun hänen hypettämisensä tuntuu olevan muodikasta. Onhan se coolimpaa asettua kanukin kuin suomalaisen taakse. Vaikka Joe-pojan näytöt isoissa peleissä olisivat hukassa.

Miksi päättelet, että kyse olisi tästä? Kuten ehkä huomasit tai et huomannut, äänestin Teemu Selännettä tuossa Selänne/Sundin -äänestyksessä. Tämä siitä huolimatta, että en pidä Selänteestä. Koivusta pidän, silti äänestän Thorntonia. Do the math.

Kyllä se on aika selvää, että lähinnä joillekin Selänteen/Koivun kannattajille on näissä kysymyksissä pelaajan kansalaisuus tärkeä juttu. Sen huomaa esim. siitä, että Koivun johtajaominaisuuksia korostetaan koko ajan, mutta Sundinin kohdalla ne sivutetaan, vaikka ihan samalla tavalla hän on isojen pelien pelaaja ja kovempi johtaja kuin Teemu. Samoin Selänteen runkosarjatilastoja ylistetään samalla kuin Thorntonin kohdalla niistä puhutaan kuin tuollaisten pisteiden tekeminen olisi mikä tahansa juttu. Lisäksi S&S pelaajat tekevät lähes yhtä paljon tehopisteitä. Paitsi pleijareissa, missä Sundin on ollut kovempi. Ai niin, ja tietysti Selänteen kohdalla loukkaantuminen käy huonojen otteiden perusteluksi, Thorntonin kohdalla niihin vetoaminen on selittelyä.

Miten tuollaisista ristiriidoista pitäisi ajatella? Että niihin syyllistyvä kirjoittaja on liian tyhmä osatakseen katsoa jonkun tietyn maan lipun ohitse?

 

[Snaipperi #16]

Miksi päättelet, että kyse olisi tästä? Kuten ehkä huomasit tai et huomannut, äänestin Teemu Selännettä tuossa Selänne/Sundin -äänestyksessä. Tämä siitä huolimatta, että en pidä Selänteestä. Koivusta pidän, silti äänestän Thorntonia. Do the math.

Kyllä se on aika selvää, että lähinnä joillekin Selänteen/Koivun kannattajille on näissä kysymyksissä pelaajan kansalaisuus tärkeä juttu. Sen huomaa esim. siitä, että Koivun johtajaominaisuuksia korostetaan koko ajan, mutta Sundinin kohdalla ne sivutetaan, vaikka ihan samalla tavalla hän on isojen pelien pelaaja ja kovempi johtaja kuin Teemu. Samoin Selänteen runkosarjatilastoja ylistetään samalla kuin Thorntonin kohdalla niistä puhutaan kuin tuollaisten pisteiden tekeminen olisi mikä tahansa juttu. Lisäksi S&S pelaajat tekevät lähes yhtä paljon tehopisteitä. Paitsi pleijareissa, missä Sundin on ollut kovempi. Ai niin, ja tietysti Selänteen kohdalla loukkaantuminen käy huonojen otteiden perusteluksi, Thorntonin kohdalla niihin vetoaminen on selittelyä.

Miten tuollaisista ristiriidoista pitäisi ajatella? Että niihin syyllistyvä kirjoittaja on liian tyhmä osatakseen katsoa jonkun tietyn maan lipun ohitse?

Aivan! Juuri kirjoitin edellisessä viestissä miten esim Grainger todella törkeästi lukee tilastoja miten huvittaa. Silloin kuin Koivu on pisteiden valossa onnistunut arvokisoissa niin se on helvatan tärkeää, mutta sitten kun puhutaan NHL:stä niin pisteillä ei olekaan suurta arvoa, vaikka tässä on myös osa totuutta ei pelkät pistet tarkoita kaikkea. Ja edelleen arvokisoissa pääottelut ovat puolivälierä, välierä ja finaali ei koko alkulohko jne

Toinen on tämä vitun "C-pelaajan selän takana olon helppous". Luin eilen jääkiekkolehden jossa oli Patrick Marleun haastattelu. Graingerhan sanoi Thornton vs. Koivu ketjussa että Thorntonilla ei ole niin suuret paineet kun saa olla Marleun takana. MUTTA OIKEASSA ELÄMÄSSÄ ja siinä lehden jutussa Marleu sanoi miten hänen pelinsä helpottui kuin Big-Joe tuli Sharkseihin. Ja jos joku on voittanut Suomen ja Koivun arvokisoissa niin se on vaan syynä että muilla oli leveämpi joukkue.

 

[rama]

Ainakin yksi pääsi all-starsmatsiin

Sheldon Souray valittiin yleisöäänestyksessä All-Stars-ottelun avauskokoonpanoon, joten ainakin yksi Habs-pelaaja Dallasissa nähdään. Vielä on toki mahdollista, että Big Sheldon saa seuraa kolmikosta Koivu, Huet, Markov.

Ei muuta, jatkakaa.

Edit. Sheldonilta kysyttäessä, oliko tämä hänen uransa tärkein hetki, hän vastasi ei. Tärkein hetki oli Saku Koivun ensimmäinen peli syövän jälkeen.

 

[Saikka]

Noniin kaverit rauha vaan. Totuus on se, että Koivu on todella kova kapteeni. Todisteena tästä voin todeta, että Montreal häviää enemmän pelejä kuin voittaa Koivun ollessa kokoonpanosta poissa.

Koivun taidot eivät kuitenkaan ole edes lähellä NHL:n kärkeä. Crosby, Ovechkin, Thornton, Selänne ja Lecavalier näin alkajaisiksi ainakin Koivua teknisesti taitavampia. Mutta sitten astuu esiin tahtopuoli, mikä Sakun tapauksessa, on iso osa miehen peliä. Se voitonhalu ja taistelutahto mikä miehellä on, on niin kova, ettei pelin viimeisillä minuuteilla toista samanlaista johtajaa ole. Toki osa teistä nyt vetää esiin Suomi-Ruotsi pelit, mutta myöntäkää pois, niiden pelien loppuhetkillä kaikki muut aina huoltomiehiä myöten ovat olleet paskat housuissa, mutta Koivu, häneltä ei vastaavaa ole ollut havaittavissa. Samanlaisia kiekonmenetyksiä ja harhasyöttöjä, kuten muilla, ei niissä peleissä Koivulta näe. Se on fakta. Koivu yksin ei voi koko joukkuetta viedä voittoon asti, vaikka yritys, voitte olla varma siitä, on ollut helvetin kova.

Yksistään Koivun vika ei Montrealin heikko menestys viimeisinä vuosina ole, sillä kuten ylempänä on mainittu, muutamia kausia sitten, joukkueesta myytiin kaikki hyvä pois. Mutta Koivun tapauksessa näin ei ole tapahtunut, voitte miettiä miksi. Play-offeissa vaadittaisiin koko joukkueen venymistä ja taistelutahtoa, ja tänä vuonna joukkueella on voittava maalivahti, johtava kapteeni, ja joukkueen peli on tarpeeksi tasapainoista, eli mitään esteitä pitkälle menemiseen ei ole. Toki jos joukkueen taival päättyy pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, tulkaa vapaasti huutelemaan, en pane pahakseni.

 

[Snaipperi #16]

Onhan se hyvä pelimies ja kova johtaja mutta liioitteleminen on aivan turhaa. Ja aika kaukaa haettua tuokin että muilla on paskat housussa ja Koivu se vaan painaa. Koivukin oli WC:n finaalissa jäällä kahden takaiskumaalin aikana, jolloin esim Iginlan maali syntyi alle minuutissa. Ja esim Torinossa USA-pelissä 3 turhaa kakkosta, eikä minusta Suomi jäätynyt finaalissa, Ruotsilla oli vain parempi joukkue, kyllä siinä kaikki paino helvetin kovaa loppuun asti. Kukaan ei ole virheetön pelaaja ja aina paras kovassa paikassa, ei edes Koivu.

 

[Peter Pocklington]

Onko tammikuinen Avalanche-Wild yhtä tärkeä kuin alkusarjan ottelu Suomi-Kanada MM-kisoissa? Ei niin.

Siis ei saatana. Tammikuinen Avalanche-Wild on ihan helvetin iso peli huhtikuussa, kun lasketaan pisteitä viivan tuntumassa, ei sitä vaan vielä tajua. Ja eikös MM-kisoissakin 7. peli ole ensimmäinen, jolla on väliä.

 

[varjo]

Arvokisoissa on kolme ottelua jotka ovat tärkeitä, puolivälierä, välierä ja finaali. Alkulohko on aivan turha jossa Selänne ja Koivu ottavat pääpisteensä. Jääkiekon voittajavaltioissa kuten Ruotsisa ymmärretään tämä, että vasta niissä peleissä tosissaan kun taas Suomessa painetaan avainpelaajilla alusta loppuun. Kumminkin Koivukaan ei ole suurissa otteluissa ollut parempi esim Forsbergia ja Sundinia jotka ovat kerta toisensa jälkeen voittaneet Suomen. Ei Koivu ole ollut turnausten paras pelaaja kovissa peleissä, siellä on niitä Sakic 2002, Lecavalier&Thornton 2004 jne. Totta listassa on myös Thornton joka nollasi täysin Suomen maailmancupissa ja oli välierä pelissä Tshekkiä vastaan myös hyvä. Ainiin mutta Thorntonhan olikin Sakicin selän takana piilossa paineilta, hohoo. Grainger ja kumppanit käyttävät tilastoja sillä tavalla mitkä suosivat Koivua.

Uskallatko ottaa ne tilastot esille ts. todistaa väitteesi, vai muutenvain heitellä mitä mieleen tulee. Torinossa Sundin sai tehtyä 3, Koivu 2 tehopistettä "jatkopeleissä" huolimatta siitä, että Ruotsi sai vielä lahjaksi puolivälierään Sveitsin.
Ja yhä, vastaavasti, ovatko Sundinin tehot sitten näissä peleissä yhtään sen kummoisemmat, NHL:n pudotuspeleissä PPG on 0,89 ja Koivulla 0,83 eli ei tuo nyt mikään kummoinen ero ole ja molemmilla on todistetusti yhtä suuret meriitit voittamisessa NHL:ssä . Forsberg sen sijaan on se, jonka PPG on pudotuspeleissäkin kunnioitettavaa luokkaa.
Väitän tosin, että viimeistään nyt Philly-kaudet ovat todistaneet sen, että Foppa ei varsinaisesti pysty kantamaan joukkuetta mihinkään, koska yhtälailla loukkaantumiset ovat hänen ongelmanaan Koivun lailla ja Phillyssä ei enää olekaan Sakicia, St Patrickia tai Footen tapaisi pakkeja auttamassa.

Cube:
Enpä minäkään tietääkseni Conn Smythestä mitään sanonut, mutta kun voittamista kovasti peräänkuulutit niin piti toki kysyä Bourquesta.

 

[Snaipperi #16]

En tarkoittanut aliarvioida Koivua odotin vaan hieman realismia. Rajansa kaikella hypellä. Ja en ala nyt tinkaamaan Peter Forsbergin urasta, pelaaja josta on sanottu että voisi voittaa pistepörssin ja Selke-Trophyn samana vuonna :). Kun tässä ei ole kenelläkään mitään salaliittoa Koivua vastaan tai mitään muutakaan epäonnen toivotusta.

 

[Saikka]

Onhan se hyvä pelimies ja kova johtaja mutta liioitteleminen on aivan turhaa. Ja aika kaukaa haettua tuokin että muilla on paskat housussa ja Koivu se vaan painaa. Koivukin oli WC:n finaalissa jäällä kahden takaiskumaalin aikana, jolloin esim Iginlan maali syntyi alle minuutissa. Ja esim Torinossa USA-pelissä 3 turhaa kakkosta, eikä minusta Suomi jäätynyt finaalissa, Ruotsilla oli vain parempi joukkue, kyllä siinä kaikki paino helvetin kovaa loppuun asti. Kukaan ei ole virheetön pelaaja ja aina paras kovassa paikassa, ei edes Koivu.

Myönnän, meni liioitteluksi, mutta kyllä muittenkin on pakko myöntää, että on kova peluri ja johtaja, ja todellakaan, Koivun piikkiin oman muistini mukaan ei WC-finaalissa kumpainenkaan noista maaleista, joiden aikana Koivu jäällä oli, mennyt. Ja tuo Suomi-Usa matsin jäähyistä (muistin varassa mennään) oli aikast naurettavia ainakin kaksi, muistissa on kavereiden kanssa tuomarin urakalla haukkumista koko matsin ajan, erityisesti Koivun jäähyissä.

Myönnän, että jonkinlaisilla Suomi-laseilla tilannetta katson, mutta kyllä Koivu NHL:n top 3 kapteeneihin menee, siis kapteenin ominaisuuksilta. Esimerkkinä nyt äkkiseltään löysin Montreal-Toronto pelin joulukuun alulta, jossa Koivu toi Canadiensin 1-3 tilanteesta 3-3 tilanteeseen viimeisen kymmenen minuutin aikana. Montrealissa mies siis on legendan asemassa nyt jo, eikä häntä joukkueesta tulla pois vaihtamaan. Ikinä.

edit.typoa pukkaa..

 

[repe_joke]

Siis ei saatana. Tammikuinen Avalanche-Wild on ihan helvetin iso peli huhtikuussa, kun lasketaan pisteitä viivan tuntumassa, ei sitä vaan vielä tajua. Ja eikös MM-kisoissakin 7. peli ole ensimmäinen, jolla on väliä.

On siinä pari muutakin peliä joilla on väliä ennen tuota.
Ja se minkä takia niilläkin on väliä, voit lukea tuosta omasta viestistäsi, ja soveltaa sitä MM-kisoihin.

 

[Peter Pocklington]

On siinä pari muutakin peliä joilla on väliä ennen tuota.
Ja se minkä takia niilläkin on väliä, voit lukea tuosta omasta viestistäsi, ja soveltaa sitä MM-kisoihin.

Jep. Jos Kanadaa vastaan pelataan alkusarjassa, niin kaksi muut joukkuetta ovat sitten muutamaa astetta helpompia, tyyliin Kazakstan ja Norja. Niiltä otetaan pisteet ja välisarjaan mennään pistein 3. Siellä täytyy kaataa kolmesta naapurilohkon joukkueesta yksi, (joku Sveitsi, tms.) jolloin ollaan vähintään neljäs välisarjassa. Toisessa välisarjassa on vähintään kolme kovaa, joten vaikea vastustaja sieltä kuitenkin tulee. Sen takia yhdellä alkusarjan matsilla ei mielestäni ole väliä. Ja ennen kuin joku keksii vedota siihen, että voittamalla alkusarjan voittaa helpommin myös välisarjan ja saisi siten helpomman vastustajan jatkossa, tulee muistaa, että toisessa lohkossa pelataan kumminkin sen verran ristiin, että lohkon neljäs voi olla hyvinkin suuruusluokkaa Tsekki tai Ruotsi.

Ja mitä NHL:ään tulee, niin on siinä pari matsia tosiaan vielä tammi- ja huhtikuun välissä. Mutta se vaan on jo nähty, että loppukaudesta jokaisella pisteellä on väliä, kun puhutaan sijoista 7-10. Sen takia, vaikka miten pelataan pitkä 82:n matsin runkosarja, ei yhtäkään tammikuun matsia mielestäni voi pitää vähempiarvoisena kuin mitään muutakaan.

 

[Jouni]

Koivu NHL:n top-3 kapteenin joukossa..

Tuossa joku oli sitä mieltä, että Saku Koivu on helposti yksi NHL:n kolmesta parhaasta kapteenista johtajaominaisuuksiensa vuoksi. Tässä lista muista kapteeneista, kertokaapa ketkä nämä kaksi muuta top-3 kapteenia ovat.

Scott Niedermayer, Scott Mellanby, Zdeno Chara, Daniel Briere & Chris Drury, Jarome Iginla, Rod Brind'Amour, Adrian Aucoin, Joe Sakic, Adam Foote, Brenden Morrow, Nicklas Lidstrom, Jason Smith, Olli Jokinen, Mattias Norstrom, Kimmo Timonen, Patrik Elias, Alexei Yashin, Jaromir Jagr, Daniel Alfredsson, Peter Forsberg, Shane Doan, Patrick Marleau, Dallas Drake, Tim Taylor, Mats Sundin, Markus Naslund ja Chris Clark.

Pittsburgh Penguinsilla ei ole kapteenia tällä hetkellä, Minnesota Wild vaihtaa joka kuukausi - tammikuun kapteenina toimii Brian Rolston.

Mielestäni todella kova lista pelaajista, joilta löytyy Stanley Cup-sormuksia, isoja palkintoja kuten Conn Smythe, Art Ross, Rocket Richard, Norris jne lähes joka ukolla. Ja näitä mainittuja kapteeninominaisuuksia vaikka kuinka.
Nopeasti mietittynä tuossa on ainakin Niedermayer, Iginla, Brind`Amour, Sakic, Lidström, Jagr ja Forsberg pelaajia, jotka tulevat uransa jälkeen kutsutuksi Hockey Hall of Fameen. Mutta vain kaksi ovat parempia kuin Koivu. Ketkä?