Boston pelasi kauden parhaansa Habsia vastaan paikassa, jossa heidän oli käytännössä pakko voittaa pitääkseen itsensä elossa. Kokematon joukkue käsitteli tilanteen hienosti, ja pelasi taktisesti todella kypsää jääkiekkoa. Julienin miehistö onnistui nyt sumputtamaan keskialueen tavalla, jonka murtamiseen Canadiens ei löytänyt keinoja.
Montrealin avauspelaaminen oli jälleen kehnoa. Vaihtoehtoja tuntui olevan kaksi; joko pakki nousee punaviivalle ja viskaa päätyyn, tai sitten avataan roikulla/laidan kautta omalta alueelta toivoen parasta. Dump & chase-tyylissä mättää tällä hetkellä sekin, että chase on kovin näennäistä, tai sitä ei ole lainkaan. Verratessa Bostoniin sen hyökätessä vastaavalla tavalla, ero on kuin yöllä ja päivällä. Bruins-hyökkääjät kiitävät hirveällä vauhdilla lätkän perään.
Habsin nelosketjua em. haukut eivät koske, sieltä kyllä löytyy halua ja intoa Koston ja Beginin toimesta mennä kiekkoon kiinni. Tuo ketju loikin näistä monta pyöritysjaksoa Bostonin päätyyn, mukaan lukien tuon Habsin ainokaiseen johtaneen tilanteen. Jatkoajallakin nelonen oli Habsin vaarallisin ase, ja Kostopoulos oli todella lähellä sankaruutta. Toiseksi paras paikka jatkoilla siunaantui Lapierrelle, jonka laukauksen Thomas torjui hienosti kilpikädellä. Habsin vaarallisimmat pelaajat jatkoajalla olivat siis nelostrio sekä kolmosen sentteri.
Ratkaisumaalia vastaanottamassa oli harmittavasti juuri nelonen, joka vajosi tilanteessa aika tiiviiksi nipuksi maalin eteen jättäen valtavasti tilaa b-pisteistä ylöspäin. Savard tuli tilanteeseen ylimääräisenä hyökkääjänä, joten kenenkään yksittäisen pelaajan syyksi tuota maalia ei oikein voi laittaa.
Bostonin ensimmäinen maali sen sijaan menee aika pitkälti yhden pelaajan kontolle, sillä Mark Streit oli tekemässä jotain ihan muuta, kun Lucic viimeisteli maalin edestä. Streit on laitettava pois pakistosta, sillä paitsi että miehen oma suorittaminen on huonoa, hän saa myös Josh Gorgesin näyttämään huonolta, kun tämän pitää jatkuvasti paikkailla kaverin virheitä. O'Byrne kehiin, Streit hyökkäykseen ja Dandy katsomoon. Dandenault ei katsomokomennusta ehkä edes ansaitsisi, mutta ei hän niin hyväkään ole ollut, että hänet olisi mahdotonta uhrata muutoksen edessä. Jotain on pakko tehdä, sillä Streit ei vaan pärjää puolustuksessa.
Kaksi ensimmäistä ketjua ovat olleet täysin unessa. Kovalev teki eilen jatkoajalla samassa vaihdossa kaksi todella riskaabelia liikettä omalla alueella, ensin ei pistänyt kiekkoa helpossa paikassa yli viivan ja menetti sen lopulta, ja pian tämän jälkeen koitti avata päädystä suoraan keskikaistaa pitkin ja kiekko jälleen Bostonille. AK-27:n vaisuus on toistaiseksi tämän sarjan isoimpia yllätyksiä itselleni, häneltä jos joltain odotin vahvaa panosta näissä peleissä heti alusta alkaen. Plekanec ja A.Kostitsyn ovat myös olleet aika pahasti hukassa, ja vaikea on sanoa johtuuko heidän vaisuutensa Kovalevin huonoudesta vai toisin päin. Konkarin pitäisi periaatteessa johtaa tuota ketjua, ja hänen onnistumisensa voisi siivittää nuoren kaksikonkin takaisin omalle tasolleen.
Ylivoima on Habsin suurimpia ongelmia toistaiseksi, tämä tietysti korreloi sen kanssa, että molemmat ylivoimaviisikot ovat kaikinpuolin pelanneet alle oman tasonsa. Ykkösylivoima pelataan tällä hetkellä melko pitkälti ajatuksella "annetaan kiekko taikurille ja toivotaan, että tämä taikoo hatustaan jäniksen". Kovalev ei ole taikatemppuihin kyennyt kiekon kanssa, ja kukaan muu ei halua sillä mitään tehdä. Kakkosessa puolestaan se yksittäinen johtaja (=Koivu) puuttuu, eikä kukaan tiedä mitä tehdä.
Bostonin alivoima toki ansaitsee suuret kehut, kukaan ei olisi uskonut sen kykenevän tällaiseen näytökseen, kun runkosarjassa joukkueen av-prosentti oli liigan huonoimpia. Bruins pelaa todella tiiviillä neliöllä, mikä on toistaiseksi eliminoinut täysin Habsin ylivoiman parhaan aseen; neliön läpäisevät poikittaissyötöt. Markov-Kovalev -akseli toimi molempiin suuntiin tehokkaasti pitkien poikkisyöttöjen avulla runkosarjassa, nyt pelkkä ajatuskin tuon neliön läpi syöttämisestä on mahdoton. Tämä kuvio on ollut todella tehokas kahdella eri varioaatiolla; joko 1) Kovalev pitää kiekkoa oikealla puolella, heittää pienen kierroksen ympyrän sisällä, ja samanaikaisesti Markov nousee takatolpalle neliön keskittäessä huomionsa ja liikkeensä kohti Kovalevia -> pitkä syöttö Markoville, tai 2) Plekanec ja Markov siirtelevät kiekkoa keskenään vasemmalla puolella houkutellen neliön jättämään painottomalle puolelle tilaa -> pitkä syöttö kaarella odottavalle Kovylle ja one-timer häkkiin. Kun Boston myös blokkaa hirvittävällä prosentilla Habsin vedot siniviivasta, on rebound-maalitkin poistettu valikoimasta.
Mitä siis jää jäljelle? Noh, toistaiseksi nähdyn perusteella ei yhtään mitään. Välipäivänä keskitytään aivan varmasti ylivoimapelin parantamiseen, toivottavasti lääkkeet siihen löydetään. Ylivoiman ollessa huonoa täytyy kuitenkin muistaa, että av on toiminut vuorostaan aivan upeasti. Habs antaa Bruinsia enemmän painetta viivamiehille alivoimassaan ja esim. Chara ei ole montaakaan kertaa päässyt kiskaisemaan lämäriään viivalta.
Paras jäähyntappajasi on kuitenkin yleensä maalivahtisi, ja Habs on saanut kaikissa otteluissa nauttia loistavasta maalivahtipelistä. Price teki eilen kolmannessa erässä ainakin neljä todellista game-saveria, joita voisi hehkuttaa kyllästymiseen saakka.
Price oli eilen vierasjoukkueen paras pelaaja, jopa koko ottelun paras. Bruinsilta parhaat olivat Lucic ja Thomas. Joku totesi HF:lla osuvasti, että Carey Price vei ottelun jatkoajalle, jossa Tim Thomas lopulta ratkaisi sen. Juuri noinhan se meni, sillä ainakin puolet Thomasin kuudesta jatkoaikatorjunnasta olivat suuren luokan ryöstöjä.
Neljäs ottelu huomenna, ja Boston on käytännössä samassa tilanteessa kuin eilenkin, sen on pakko voittaa. Jos Bell Centreen lähdetään tilanteessa 3-1, on tilanne Bruinsille äärimmäisen vaikea. Joukkueella on nyt hallussaan kaikki momentum, mutta häviö tappaisi sen, ja katkaisupelissä vastaan tulisi kotijäällään itseluottamusta uhkuva Canadiens.
Jääkäämme siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä huominen tuo tullessaan.
