Phoenixiä vastaan nähtiin ehkä kauden paras esitys Habsiltä. Kerrankin Price pääsi helpolla! Joukkueen pitäisi pystyä pitämään vastustajat edes välillä vähillä maalipaikoilla. Pelkällä hurlumheillä on vaikea päästä playoffeihin kun joukkueessa on vielä niin paljon nuorukaisia.
Vegas oli aivan kelvollinen esitys myöskin. Onneksi joukkue nousi tasoihin ottelun lopussa, sillä 0 pistettä olisi ollut räikeästi alakanttiin ottelun tapahtumiin nähden. Kinkaid päästi pari maalia jotka olisivat tarttuneet Pricelle. Canadiens toisaalta tuhlaili paikkoja ennen tasoitusta. Esim. Weber pääsi ampumaan avopaikasta muttei osunut maaliin. Pelkästään Armialla oli 4 loistopaikaa, mutta Fleury ei joutunut torjumaan yhtään niistä. Onneksi viimeinen kilahti rimaan, mistä syntyi onnekas Tatarin kavennus.
Dallasia vastaan ei enää riittänyt puhtia, mutta 6 pistettä olisi tosin ollutkin hieman liian maaginen tulos vieraskiertueelta. Montreal on ollut viime vuosina sysipaska lännessä, joten 4 pistettä on täysin hyvä saalis!
Bostonia vastaan jälleen mallikasta tekemistä. Bruins oli pari erää huonompi joukkue, ja heillä olikin armotonta tuuria että saivat aikaan 3 maalia 40min aikana. Toinen maali näytti vahvasti käsisyötöltä itselleen ja kolmas oli inhottava tuuripomppu. Rask imuroi toisessa päässä 3-4 maalia, joten ”onnea” oli myös toiseen suuntaan. Ikävää ettei Metellä ollut munaa laukoa kolmannen erän lopussa kun hän pääsi maalipaikkaan, vaan sieltä tuli vielä syöttöyritys. Mies oli tehnyt urallaan vain 1 maalin ennen tuota peliä, joten hattutemppu Bostonia vastaan olisi ollut maagista! Julien teki myös hienon muutoksen tähän peliin. Danault-Gallagher-Weber-Chiarot-osasto pelasivat jatkuvasti Bergeronin ketjua vastaan, ja tuo Bostonin ketju olikin aivan pimennossa koko illan. Pasternakkia jouduttiin jo kokeilemaan Krecjin vierellä jotta karhut saisivat aikaan muutakin kuin tuuripomppuja. Paitsiohaasto kusi hyvin maalia kohti menneen X-rivini, mutta se oli hienosti haistettu valmentajilta ja voitto on toki aina tärkein! Weberin puolustamista on ollut mukava katsoa useissa otteluissa. Hän saa pidettyä mailat toisin kuin monet muut pakkimme. Kapteeni jakaa toisaalta myös makuupaikkoja mukavasti!
Philadelphiassa nähtiin harvinaisen huono Canadiens. Piste oli iso ryöstö Pricelta! 30 ensimmäistä minuuttia olivat sellaista ryöpytystä, että Flyers olisi voinut johtaa ihan hyvin vaikka 6-0! Tomas Tatar ottaa keskimäärin 2 kpl saatanan tyhmiä jäähyjä viikottain. Luulisi että hänelle on tästä jo huomautettu, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Jos joku GM maksaa hänestä käyvän hinnan, niin Tatar saisi pakata tavaransa joulu-helmikuussa! Toinen piste olisi ollut jo sen verran naurettavaa, että tappio oli täysin ansaittu, ikävää toki että Price imuroi voittomaalin.
Kotkaniemi putosi pois ihan hyvään aikaan. Hänen kenttänsä peli oli tuskaisen näköistä jo pitkään, joten pieni peliaika oli täysin ansaittu. Ketju oli usein vaikeuksissa ja joutui pitkiin pyörityksiin omissa. Tehottomuus ei siis ollut ainut ongelma. Tuota ei paljon korvannut se, jos joskus nähtiin yksittäinen väläytys kiekollisena. Suzuki toi ketjuun mukavaa sähäkkyyttä lännen peleissä. 3.ketju sai käännettyä peliä vastustajan päätyyn ja loi myös joitakin paikkoja. Paul Byron on ajellut partansa pois ja hän näyttääkin nyt ihan pikkupojalta. Ketjun 20-vuotias tulokas Suzuki näyttikin vanhemmalta kuin Byron tai Lehkonen kun tämä ”kääpiöketju” pörräsi menemään kaukalossa. Poehling on nyt vetänyt pari peliä tuossa kolmosen keskellä. Hänellä on ehkä piirun verran liikaa intoa, aivan kuin pilttuussa liian pitkään ollut ori joka pääsee lopultakin irti. Pieni ripaus malttia, niin hyvä tulee. Iso poika kyseessä!
Kirjoittelin taannoin Drouin’n siirtämisestä Danaultin kenttään, ja puhuin siitä varsinkin alkukauden perusteella. Silloinhan Drouin joutui pelaamaan monta peliä Kotkaniemen kanssa, ja hän oli liian hyvä siihen slottiin. Danaultin kanssa homma toimisi kaikkein varmimmin, mutta Domin ja Armian kanssa on tosiaan ollut yllättävän hyvää sähinää tähän asti. En tiedä kantaako tuo koko 80 ottelua. Heikkojakin iltoja on nähty aina välillä, ja Domi-Drouin oli tosiaan aika karsea parivaljakko viime kaudella kun molemmat ajattelivat vain hyökkäämistä. Siihen nähden on ollut mukava nähdä että he molemmat ovat puolustaneet ajoittain mallikkaasti yksittäisiä tilanteita!
Vuosi takana ja en nyt sanoisi Kotkan kehittyneen edellisestä vuodesta. Pre-season ja kauden alku on ollut todella mitäänsanomatonta tekemistä ja se näkyy suoraan peliminuuteissa. Tämä sama kehityskaari on nähty jo toisen sentterilupauksen kohdalla. Alku oli käytännössä melkein identtinen ja kaikki tietää miten siinä kävi.
Vertaatko tosissasi Kotkaniemeä Galchenyukiin?? Heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin varausnumero 3. Galchenyuk ei näyttänyt missään vaiheessa kunnolliselta sentteriltä, ja hän saikin ansaitusti komennuksia milloin minnekin. Kotka on taas näyttänyt alusta asti sentteriltä joskin raakileelta. Siihen on syynsä miksi toinen näistä joutui vetämään laidassa jatkuvasti, kun taas toinen on aina keskellä ja vain peliminuutit vaihtelevat esitysten mukaan.
On ihan oikein ettei minuutteja anneta vain potentiaalin mukaan. Kotkaniemen otteet nyt vain ovat olleet niin pehmeitä ja jopa pelokkaita ettei vastuuta voi kasvattaa juuri nyt. AHL voisi olla toki vaihtoehto joksikin aikaa loukkaantumisesta tervehtymisen jälkeen. Jos Galchenuykia kohdeltiin muka huonosti Montrealissa, niin miten 2 seuraavaakin organisaatiota ovat tehneet saman virheen? Hän ei ole pelannut juurikaan keskellä, vaan ollut 2-3 ketjujen laituri. Tuo on oikea paikka keskinkertaiselle sniperille. Hieman kuin vähän paranneltu Andrei Kostitsyn. Galchenyuk voisi pärjätä keskellä lähinnä KHL:ssä, mutta ei sielläkään kovimmissa jengeissä. Joku Torpedo tai Traktor voisi vielä mennä, mutta ei mikään Kazan tai ZSKA..
Muutenkin monet Montrelin epäonnistuneet lupaukset ovat vain olleet yksinkertaisesti riittämättömiä pelaajia. Kun varausnumero on yli 15, niin siinä vain käy välillä noin. Leblanc,Tinordi,Beaulieu jne eivät ole vakuuttaneet missään muuallakaan. Martin Rewaylla on tällä hetkellä vaikeaa jopa Tshekin liigan alakastiin kuuluvassa Kladnossa. Nikita Scherbak sai taas hiljattain potkut Omskista. Bob Hartley oli Viasatin syksyisen lähetyksen mukaan ollut valmis potkimaan pojan pois jo harjoitusleirin jälkeen, mutta hän sai pelata sentään jotain 15 peliä nelosketjussa. Näyttää vahvasti siltä ettei Nikitakaan kasva aikuiseksi vaikka ”pääsikin pois” Montrealista..
Toivottavasti Ylöset, Romanovit sun muut onnistuvat paremmin jahka siirtyvät rapakon taakse. Varsinkin Romanovia tarvittaisiin. Paciorettyn jälkihöyryinä organisaatioon naarattu puolustaja Mattias Norlinder on rätkinyt jo 6 maalia MODOn paidassa. Häntäkin voisi hieman seurailla lähivuosina, ja toivottavasti Mattias nähdään Ruotsin paidassa U20-kisoissa.
