Glory Hunter
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Club de hockey Canadien
Henri Richard on poistunut maanpäällisiltä kentiltä 84 vuoden iässä. 11 Cuppia pelaajana joka on koko Liigan ennätys. RIP
Henri Richard on poistunut maanpäällisiltä kentiltä 84 vuoden iässä. 11 Cuppia pelaajana joka on koko Liigan ennätys. RIP
Honeymoon is over. Kotkaniemen ja Bergevinin nokittelussa alkaa olla huolestuttavia ennusmerkkejä. Jesperin olisi syytä opetella miettimään edes kertaalleen ennen kuin avaa suunsa julkisesti, mutta vaikka tämä ehkä silkkaa nuoruudentyhmyyttään näin tekikin, niin Bergevinin epäaikuismainen tapa vastata tähän on aivan idioottimaista.
Nuorennusleikkaukselle on tosi terve asetelma, kun joukkueen johto heittelee junnuja vuoron perään julkisesti bussin alle (esim. Suzuki aiemmin) ja peliaika suhteutetaan pääasiassa ikävuosiin.
Koko vyyhti alkoi siitä, kun Kotkaniemi heitti puolihuolimatton sarkastisestiensimmäisen farmiottelunsa olleen kauden mukavin. Tämän jälkeen taisi jossain toisessa yhteydessä moittia sitä, miten Julien tätä peluutti. Ei varmasti fiksuin tapa raivata tietään takaisin isoihin valoihin, mutta Bergevinin tapa hoitaa asia on vielä huomattavasti epäammattimaisempi. Jos tämä on tapa hioa lupaavasta tulokaspoolista tulevaisuuden tähtijoukkue, ei kovin lupaavalta vaikuta. Generaatio Z ei taida ottaa kepistä opikseen siinä missä aiemmat pelaajasukupolvet.Mitä Kotkaniemi on siellä sanonut? Ei kait taas yksi suomalainen superjunnu ole vaan ottanut nokkiinsa ihan järkevästä farmikutsusta?
Tämä on ehkä se suurin ongelma. Ei ole tosin ainoastaan MB:n ja Julienin ongelma tajuta, että johtaa voi myös muullakin tavalla kuin rautanyrkillä.Generaatio Z ei taida ottaa kepistä opikseen siinä missä aiemmat pelaajasukupolvet.
Tämä ja vielä ehkä lisäyksenä, että tuossa lienee myös V.Filppulan ja M.Koivun merkitys joukkueen kasvattamiselle. Heidän joukkueet eivät varsinaisesti menesty, mutta johtavien kokeneiden pelaajien kautta yritetään opettaa oikeanlaista kulttuuria.Viime vuosina on ollut selvä trendi, että usealla seuralla on ollut vaikeuksia kääntää kurssia tankkauksen jälkeen, vaikka nuorta talenttia piisaa. Ei ehkä sitten ole oikeanlaista kulttuuria, vaadittavaa työmoraalia ja kurinalaisuutta. Toimiston tai valmentajan on sellaista vaikea ulkoa päin antaa, vaan vaatimustason pitäisi löytyä joukkueen sisältä. Mutta siinä menee helposti kausia hukkaan, kun superjunnut opettelevat keskenään löytämään vaatimustason, jolla NHLssä voitetaan.
Menestyvien joukkueiden on huomattavasti helpompi ajaa vähän keskinkertaisempaakin talenttia sisään, koska vaatimustaso on selvä. Siellä on junnujen edellä kovempia pelimiehiä, jotka asettavat riman. Tulokkaat sopeutuvat, ei ole vaihtoehtoa.
Tbh, mun mielestä Bergevinin strategia on oikea.
Arvostan positiivisuuttasi, joka minulta on kiistatta hiipunut viimeistään kuluvan kauden aikana. En kuitenkaan malta olla kysymättä, että kuinka pitkä sen jänteen tulisi olla? Riittääkö 30 vuotta ilman kannua, joista 10 Bergevinin alaisuudessa, vai pitäisikö tähdätä tuonne Leafsin 50+ rangeen? Tämä kieli poskessa.Montrealin perimmäinen ongelma on juuri allergisuus pitkäjänteisyydelle.
Bergevin toitotti kun aloitti, että viisi vuotta, on se mun masterplan. No sen viisi vuotta hän käytti joukkueen rikki repimiseen ja niitä hedelmiä korjaillaan nyt. Bergevin peri ihan ok joukkueen. Se joukkue pääsi kolmena vuotena pleijareihin ja trendi oli ylöspäin. Kauden 14-15 jälkeen ei paljon positiivista sanottavaa ole Bergevinin/organisaation tekemisestä.
Price kannatteli kyllä joukkuetta mutta silloinen joukkue oli silti paljon edellä nykyistä ja rosteriin olisi tarvittu vahvistuksia joita Bergevin ei hommannut, koska tulevaisuutta ei voi vaarantaa. Plekanec, Pacioretty, Gallagher, Galchenyuk, Eller, Weise, Subban, Markov, Emelin, Petry, Price. Siinä runko joka on melkoisesti edellä nykyistä Domi, Drouin, Danault, Gallagher, Tatar, Weber, Petry, Mete, Price. Montrealin pakisto on ollut aivan sysipaska siitä lähtien kun Subban, Markov, Emelin, Petry vaihtui Weber, Petry + 4 x AHL-tasoisiin kavereihin. Hyökkäyksessä meillä sentään oli ilman Galchenyukiakin 4 oikeaa sentteriä vaikka kukaan ei se todellinen tähti ollutkaan! Nyt niitä on ehkä kaksi. Siitä tulevasta ykkössentteristä ei ole vieläkään mitään tietoa (ainoa jolla on siihen potentiaalia on Suzuki, mutta en usko tähänkään). Tämä Bergevinin "muutos" näkyy melko karusti jäällä sillä joukkue on tällä hetkellä aivan kamala sillisalaatti.Kerro toki lisää miksi mielestäsi trendi oli ylöspäin? Ykkössentteristä ei ollut tietoakaan ja oli myös aivan liian ilmeistä että Pacioretty ei kanna kevään pelejä. Eikö juuri 14-15 ja 15-16 vuodet näyttäneet karulla tavalla sen miten paljon joukkue nojasi Priceen ja hänen jumalamoodiinsa ollakseen pleijarijoukkue? Seuraavalle kaudelle ei muuttunut käytännössä mikään paitsi että Price oli rikki ja koko paletti hajosi käsiin.
Itselle ainakin jäi mieleen 2010-2016 vuosista juuri se että se oli silloinen yritys erilaisella rungolla ja todettiin ettei se riittänyt pyttyyn asti siksi muutoksia ruettiin tekemään. Ne muutokset ovat parhaillaan menossa.
PS. Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna miksi olisi pitänyt treidata on jo aika heikko suoritus.
Price kannatteli kyllä joukkuetta mutta silloinen joukkue oli silti paljon edellä nykyistä ja rosteriin olisi tarvittu vahvistuksia joita Bergevin ei hommannut, koska tulevaisuutta ei voi vaarantaa. Plekanec, Pacioretty, Gallagher, Galchenyuk, Eller, Weise, Subban, Markov, Emelin, Petry, Price. Siinä runko joka on melkoisesti edellä nykyistä Domi, Drouin, Danault, Gallagher, Tatar, Weber, Petry, Mete, Price.
Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna ei ole edes kovin kaukaa haettua, sillä jos hän on nyt toistaiseksi telakalla, on loukkaantuminen vakava. Hänet olisi pitänyt kaupata, piste. Tämä loukkaantuminen vain alleviivaa sitä, että kauppaamatta jättäminen oli huono päätös.