Gally11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens (Koivu&Kotkaniemi)
Henri Richard on poistunut maanpäällisiltä kentiltä 84 vuoden iässä. 11 Cuppia pelaajana joka on koko Liigan ennätys. RIP
Pocket Rocket pääsi Rocketin seuraan lepäilemään. On kyllä aivan käsittämätön saavutus tuo 11 Cuppia. Yksi niistä ennätyksistä joita ei 100% varmuudella tulla kyllä ikinä rikkomaan.

Alkaa nämä kuolemattomat huippuaikojen seuralegendat olemaan aika vähissä. Beliveau lähti viitisen vuotta sitten ja eikös Lafleurkin saanut viime vuonna jonkun lähes kohtalokkaan infarktin.
 
"Ensin täytyy olla ymmärrys pelistä, että voi peliä ymmärtää" - Ville Nieminen, 2018

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sotkamon Jymy
Vähän aihetta sivuten, aika surullista, että 49-vuotias Patrice Brisebois on tällä hetkellä nuorin Canadiensissa Stanley Cupin voittanut pelaaja.

Ei paljon lohduta, että Leafsin viimeisintä kannua oli voittamassa vain muutama kaveri, jotka eivät ehtineet elää Hitlerin kanssa yhtä aikaa.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Honeymoon is over. Kotkaniemen ja Bergevinin nokittelussa alkaa olla huolestuttavia ennusmerkkejä. Jesperin olisi syytä opetella miettimään edes kertaalleen ennen kuin avaa suunsa julkisesti, mutta vaikka tämä ehkä silkkaa nuoruudentyhmyyttään näin tekikin, niin Bergevinin epäaikuismainen tapa vastata tähän on aivan idioottimaista.

Nuorennusleikkaukselle on tosi terve asetelma, kun joukkueen johto heittelee junnuja vuoron perään julkisesti bussin alle (esim. Suzuki aiemmin) ja peliaika suhteutetaan pääasiassa ikävuosiin.

 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Honeymoon is over. Kotkaniemen ja Bergevinin nokittelussa alkaa olla huolestuttavia ennusmerkkejä. Jesperin olisi syytä opetella miettimään edes kertaalleen ennen kuin avaa suunsa julkisesti, mutta vaikka tämä ehkä silkkaa nuoruudentyhmyyttään näin tekikin, niin Bergevinin epäaikuismainen tapa vastata tähän on aivan idioottimaista.

Nuorennusleikkaukselle on tosi terve asetelma, kun joukkueen johto heittelee junnuja vuoron perään julkisesti bussin alle (esim. Suzuki aiemmin) ja peliaika suhteutetaan pääasiassa ikävuosiin.

Lapsellista toimintaa molemmilta. Varmasti taustalla turhautumista. Kotkan kausi on ollut pelkkää vastoinkäymistä ja niin on ollut MB:n johtaman Habsienkin. Kotkan kausi taisi loppua tuohon pernavammaan ja niin loppui käytännössä Habsienkin kausi Florida-tappioon.

Totta kai MB pelkää, että Kotka yrittää vain virnistellä koko uransa läpi ja samalla MB pelkää/tietää hänen Habs-uransa olevan yhden epäonnistumisen päässä loppumisesta. Tietenkin MB on kaveri, joka arvostaa yli kaiken itsensälaisia duunareita, jotka vähäisillä taidoilla vääntävät yli 1000 NHL-ottelun uran. Tämähän näkyy siinä millaisia pelaajia hän hankkii joka kausi kaksi bussillista.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Mitä Kotkaniemi on siellä sanonut? Ei kait taas yksi suomalainen superjunnu ole vaan ottanut nokkiinsa ihan järkevästä farmikutsusta?
Koko vyyhti alkoi siitä, kun Kotkaniemi heitti puolihuolimatton sarkastisestiensimmäisen farmiottelunsa olleen kauden mukavin. Tämän jälkeen taisi jossain toisessa yhteydessä moittia sitä, miten Julien tätä peluutti. Ei varmasti fiksuin tapa raivata tietään takaisin isoihin valoihin, mutta Bergevinin tapa hoitaa asia on vielä huomattavasti epäammattimaisempi. Jos tämä on tapa hioa lupaavasta tulokaspoolista tulevaisuuden tähtijoukkue, ei kovin lupaavalta vaikuta. Generaatio Z ei taida ottaa kepistä opikseen siinä missä aiemmat pelaajasukupolvet.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
doping ja viivat
^ Ongelma on tietysti suurempi näissä rämpivissä organisaatiossa, joissa juniorit ovat taidollisesti ihan kykeneviä verrattuna muihin. He voivat ihan perustellusti olla sitä mieltä, että kuuluvat rosteriin/kärkiketjuihin/watevs, vaikkei heidän läpsyttelyllään kiekko-otteluita juuri voita.

Viime vuosina on ollut selvä trendi, että usealla seuralla on ollut vaikeuksia kääntää kurssia tankkauksen jälkeen, vaikka nuorta talenttia piisaa. Ei ehkä sitten ole oikeanlaista kulttuuria, vaadittavaa työmoraalia ja kurinalaisuutta. Toimiston tai valmentajan on sellaista vaikea ulkoa päin antaa, vaan vaatimustason pitäisi löytyä joukkueen sisältä. Mutta siinä menee helposti kausia hukkaan, kun superjunnut opettelevat keskenään löytämään vaatimustason, jolla NHLssä voitetaan.

Menestyvien joukkueiden on huomattavasti helpompi ajaa vähän keskinkertaisempaakin talenttia sisään, koska vaatimustaso on selvä. Siellä on junnujen edellä kovempia pelimiehiä, jotka asettavat riman. Tulokkaat sopeutuvat, ei ole vaihtoehtoa.
 
Tutkija. Humanistinen kiekkoteoria, kasvutarinoiden koulukunta.

B-Jacket

Jäsen
Ensimmäiseksi tietenkin tulee mieleen, kuinka paljon luoteja lentäisi median edessä puolin ja toisin, jos keskusteluilmapiiri suljettujen ovien sisällä on avoin pelaajien ja valmentajien välillä. Jos vituttaa ja ei olla tyytyväisiä joukkuekaverin suoritukseen, valmentajan/GM:n toimintaan tai päinvastoin valmentajaa ei pelaajan suoritukset vakuuta, ilmaistaanko se niin että tyhmempikin ymmärtää. Samalla ollaan itse valmiita vastaanottamaan paskaa niskaan ja ehkä tarvittaessa osaa kritiikkiä pyytääkin. Luulisi kynnys julkiseen vittuiluun olevan tuolloin korkeampi kummallakin osapuolella. Voittavissa joukkueissa ei varmaan muutenkaan ole niin tarvetta avautua tyytymättömyydestä, sillä kaikkien päätavoite toteutuu lähes koko ajan, eli itse joukkue voittaa. Minustakin näiden tietojen valossa isoin kasvun paikka tässä on Bergevinillä.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers
Ei ole ensimmäinen kerta Bergeviniltä tämä "my way or highway"-tyyli. Sama Kloodella. Pelaajan (varsinkin junnun) julkisesti kritisoiminen johdon/valmennuksen toimesta on kyllä täydellinen esimerkki tavasta osoittaa, että kuka täällä määrää, vaikka tosin melko surkea sellainen (tapa siis). Kyllä sitä nyt luulisi saavan sen junnujen kunnioituksen mikäli osaa hommansa. Tosin Klooden ja Bergevinin kohdalla peli on kyllä menetetty.
 

Kaitsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimo Summanen ja antipatiat
Viime vuosina on ollut selvä trendi, että usealla seuralla on ollut vaikeuksia kääntää kurssia tankkauksen jälkeen, vaikka nuorta talenttia piisaa. Ei ehkä sitten ole oikeanlaista kulttuuria, vaadittavaa työmoraalia ja kurinalaisuutta. Toimiston tai valmentajan on sellaista vaikea ulkoa päin antaa, vaan vaatimustason pitäisi löytyä joukkueen sisältä. Mutta siinä menee helposti kausia hukkaan, kun superjunnut opettelevat keskenään löytämään vaatimustason, jolla NHLssä voitetaan.

Menestyvien joukkueiden on huomattavasti helpompi ajaa vähän keskinkertaisempaakin talenttia sisään, koska vaatimustaso on selvä. Siellä on junnujen edellä kovempia pelimiehiä, jotka asettavat riman. Tulokkaat sopeutuvat, ei ole vaihtoehtoa.
Tämä ja vielä ehkä lisäyksenä, että tuossa lienee myös V.Filppulan ja M.Koivun merkitys joukkueen kasvattamiselle. Heidän joukkueet eivät varsinaisesti menesty, mutta johtavien kokeneiden pelaajien kautta yritetään opettaa oikeanlaista kulttuuria.

Winnipegissäkin on tuossa taidettu onnistua, vaikka huippumenestystä ei ole tullutkaan. Siellä on Nikua ja Lainettakin koulutettu. Ja sitten taas esimerkiksi Torontossa taitaa olla prosessi vielä kesken. Puhumattakaan Buffalosta.

Rosteri pitäisi saada rakennettua niin, että kukaan ei kävelisi liian helposti johtavaan rooliin. Jos junnu pääsee suoraan kärkiketjuihin, niin kyky kestää vastoinkäymisiä saattaa olla heikko. Niistä oppiminen taas erottaa voittajat häviäjistä.
 
"Kaivinkoneen kauhan sisältö solahti kuormausvuorossa olleen auton lavalle ja sai sen hetkeksi vavahteleman äkillisestä kuorman lisäyksestä. Se oli viimeinen kauhallinen savensekaista hiekkaa tähän kuormaan." -Rakennusmestari Tampereelta

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Enpä muista milloin Habsin ranskankielinen kotilehdistö olisi suoltanut niin tymäkkää kritiikkiä kuin viime viikkoina. Tässä yksi Montrealin valtalehdestä: Linkki johtaa Googlen englanniksi kääntämään La Pressen artikkeliin.

Ollapa kärpäsenä katossa, kun Bergevin tai Molson siemailee tuota aamukahvinsa kyljessä.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers
Mitäpä tuota kiistämään. Kritiikkiä niille, kelle se kuuluu. Itse toivon kovasti, että Molson kasvattaisi parit kastanjat ja ottaisi onkeensa "No excuses"-motosta ja tuulettaisi organisaatiota. Harmillisesti näin ei tule käymään varmaan koskaan, koska Marcilla on hei viiden vuoden "da plan"!
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
doping ja viivat
Tbh, mun mielestä Bergevinin strategia on oikea. Joukkue on varannut kesästä 2017 alkaen 15 kertaa kolmella ekalla kiekalla yhdeksän sijaan. Ensi kesälle on taas useampi kakkoskiekka syvään draftiin. Se on parasta uudelleenrakennusta, mitä voi tehdä markkinalla, jossa fanit eivät tankkauksia katsele.

Aivan samoin toivoisin Sweeneyn toimivan, kunhan se aika koittaa. Tilastot viittaavat siihen suuntaan, että varauksissa tärkeintä on määrä, ei niinkään jokunen sija ylös tai alas.

Toinen asia sitten on, että osuvatko varaukset, ja tietenkin noiden 2 ja 3 kiepin varausten kehittymisessä menee aikansa. Ja ehkä MB oli taannoin hidas muuttamaan kurssia, kun alkoi näyttää siltä, että joukkueesta ei treideillä saa kilpailukykyistä, mutta tämän hetken tekemisessä ei kyllä ole ulkopuolelta katsellen suuremmin vikaa.
 
Tutkija. Humanistinen kiekkoteoria, kasvutarinoiden koulukunta.

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Tbh, mun mielestä Bergevinin strategia on oikea.
Shh elä nyt ihmeessä tule kertomaan objektiivisia näkemyksiä ja varsinkaan naapurista, kun ei se nyt yhtään sovi tähän täällä vallitsevaan ilmapiiriin että kaikki menee päin persettä ja vain organisaation putsauksella asiat paranevat. :D

Montrealin perimmäinen ongelma on juuri allergisuus pitkäjänteisyydelle.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers
14 pickiä on tälle vuodelle ja suurin osa niistä sijoittuu kierrokselle 4. Tämäkö on sitä pitkäjänteisyyttä ja tulevaisuuteen panostamista? Kyllähän nyt esimerkiksi Tatariin tarrautuminen deadlinella oli aivan järkyttävä housuunpaskominen, jos draftista on tulossa syvä niin siihen draftiin hommataan sitten niitä pickejä. Petryn pitäminen vielä menee, mutta Tatarin. Ottaen huomioon kuinka poskettomasti deadlinella maksettiin, niin Tatarista olisi aivan varmasti saanut 1st+.

Bergevin toitotti kun aloitti, että viisi vuotta, on se mun masterplan. No sen viisi vuotta hän käytti joukkueen rikki repimiseen ja niitä hedelmiä korjaillaan nyt. Bergevin peri ihan ok joukkueen. Se joukkue pääsi kolmena vuotena pleijareihin ja trendi oli ylöspäin. Kauden 14-15 jälkeen ei paljon positiivista sanottavaa ole Bergevinin/organisaation tekemisestä. Mutta hei nyt meillä on Bergevinin runko (mikäköhän se on? Domi, Drouin, Danault, Gallagher, Tatar, Weber, Petry, Mete, Price?). Näidenkö ympärille rakennetaan nyt seuraava 5-vuotta? Voiko joku oikeasti käsi sydämellä sanoa, että tällä "rungolla" voidaan menestyä ~3 vuoden päästä?

Bergevin tekee töitä aivan kuten pelasi. Perus duunausta (paljon mitättömiä treideja joiden todellinen arvo on ~+- 0), mutta todellisuudessa, kukaan ei tule muistamaan Bergeviniä mistään. Paitsi Subbanin kohtelusta. Se on ainoa asia, mistä Bergevin tullaan Montrealin managerina muistamaan. Mikä on tietty enemmän kuin mitä hänestä muistetaan pelaajana.
 
Viimeksi muokattu:

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Onhan tästä keskusteltu vaikka kuinka monesti, mutta Montrealissa ei ole mahdollista suorittaa detroit/edmonton/pittsburghmaista tankkausta, jolla saadaan 1st overall ja sitä kautta uusi suunta. Kenenkään perälauta ei kestä sitä median ja pelaajien painetta. Draftarvonnan takia olla, että tuon tankkaaminen pitää tehdä useamman kerran. Viime kaudella Habsien oli tod. näk. tarkoitus jollain tasolla tankata, mutta paskat pelaajat eivät tätä tajunneet ja lopulta jengi oli päästä pudotuspeleihin. Tälle kaudelle jengin piti olla parempi kuin viime kaudella, mutta paskat pelaajat eivät tätä tajunneet ja jo 50 ottelun jälkeen oli lähes varmaa, että pudotuspelit jäävät haaveeksi.

Bergevin nyt päätti, että hän haluaa yrittää tällä jengillä vielä ensi kaudella. Jos tuo ei onnistu, niin MB saanee lähteä ja uusi GM saa sitten alkaa rakentamaan niinkuin haluaa. Jos MB olisi ilmoittanut, että nyt aloitetaan uusi reset lähes heti sen jälkeen, kun edellinen reset oli tehty, niin MB:n olisi kuulunut lähteä sillä hetkellä.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Montrealin perimmäinen ongelma on juuri allergisuus pitkäjänteisyydelle.
Arvostan positiivisuuttasi, joka minulta on kiistatta hiipunut viimeistään kuluvan kauden aikana. En kuitenkaan malta olla kysymättä, että kuinka pitkä sen jänteen tulisi olla? Riittääkö 30 vuotta ilman kannua, joista 10 Bergevinin alaisuudessa, vai pitäisikö tähdätä tuonne Leafsin 50+ rangeen? Tämä kieli poskessa.
 

viljelmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Habs
Kannattaa muistaa, että ohjeistus MB:lle on saattanut tulla omistajalta. Me emme tiedä onko MB ehdottanut koko homman uudelleenrakentamista, mutta Molson on halunnut lyhyemmän (ja taloudellisemman) tien. Tai sitten tämä on ollut MB:n valitsema tie, koska Weberin ja Pricen viimeiset hyvät vuodet. Nyt tie näyttäisi olevan tämä ja näillä mennään.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers

Siitä vähän lisää jossittelun aihetta deadlinen päätöksiin.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Bergevin toitotti kun aloitti, että viisi vuotta, on se mun masterplan. No sen viisi vuotta hän käytti joukkueen rikki repimiseen ja niitä hedelmiä korjaillaan nyt. Bergevin peri ihan ok joukkueen. Se joukkue pääsi kolmena vuotena pleijareihin ja trendi oli ylöspäin. Kauden 14-15 jälkeen ei paljon positiivista sanottavaa ole Bergevinin/organisaation tekemisestä.
Kerro toki lisää miksi mielestäsi trendi oli ylöspäin? Ykkössentteristä ei ollut tietoakaan ja oli myös aivan liian ilmeistä että Pacioretty ei kanna kevään pelejä. Eikö juuri 14-15 ja 15-16 vuodet näyttäneet karulla tavalla sen miten paljon joukkue nojasi Priceen ja hänen jumalamoodiinsa ollakseen pleijarijoukkue? Seuraavalle kaudelle ei muuttunut käytännössä mikään paitsi että Price oli rikki ja koko paletti hajosi käsiin.

Itselle ainakin jäi mieleen 2010-2016 vuosista juuri se että se oli silloinen yritys erilaisella rungolla ja todettiin ettei se riittänyt pyttyyn asti siksi muutoksia ruettiin tekemään. Ne muutokset ovat parhaillaan menossa.

PS. Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna miksi olisi pitänyt treidata on jo aika heikko suoritus.
 

habsniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, TPS, Packers
Kerro toki lisää miksi mielestäsi trendi oli ylöspäin? Ykkössentteristä ei ollut tietoakaan ja oli myös aivan liian ilmeistä että Pacioretty ei kanna kevään pelejä. Eikö juuri 14-15 ja 15-16 vuodet näyttäneet karulla tavalla sen miten paljon joukkue nojasi Priceen ja hänen jumalamoodiinsa ollakseen pleijarijoukkue? Seuraavalle kaudelle ei muuttunut käytännössä mikään paitsi että Price oli rikki ja koko paletti hajosi käsiin.

Itselle ainakin jäi mieleen 2010-2016 vuosista juuri se että se oli silloinen yritys erilaisella rungolla ja todettiin ettei se riittänyt pyttyyn asti siksi muutoksia ruettiin tekemään. Ne muutokset ovat parhaillaan menossa.

PS. Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna miksi olisi pitänyt treidata on jo aika heikko suoritus.
Price kannatteli kyllä joukkuetta mutta silloinen joukkue oli silti paljon edellä nykyistä ja rosteriin olisi tarvittu vahvistuksia joita Bergevin ei hommannut, koska tulevaisuutta ei voi vaarantaa. Plekanec, Pacioretty, Gallagher, Galchenyuk, Eller, Weise, Subban, Markov, Emelin, Petry, Price. Siinä runko joka on melkoisesti edellä nykyistä Domi, Drouin, Danault, Gallagher, Tatar, Weber, Petry, Mete, Price. Montrealin pakisto on ollut aivan sysipaska siitä lähtien kun Subban, Markov, Emelin, Petry vaihtui Weber, Petry + 4 x AHL-tasoisiin kavereihin. Hyökkäyksessä meillä sentään oli ilman Galchenyukiakin 4 oikeaa sentteriä vaikka kukaan ei se todellinen tähti ollutkaan! Nyt niitä on ehkä kaksi. Siitä tulevasta ykkössentteristä ei ole vieläkään mitään tietoa (ainoa jolla on siihen potentiaalia on Suzuki, mutta en usko tähänkään). Tämä Bergevinin "muutos" näkyy melko karusti jäällä sillä joukkue on tällä hetkellä aivan kamala sillisalaatti.

Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna ei ole edes kovin kaukaa haettua, sillä jos hän on nyt toistaiseksi telakalla, on loukkaantuminen vakava. Tämä tarkoittaa pahimmillaan sitä, että viime ja tämän kauden Tatar ei koskaan palaa enää kaukaloon (en tosin usko Tatarin yltävän viime vuoden pisteisiin enää koskaan muutenkaan), jolloin hänen pitämisensä/uudelleen signaus on melkoinen riski. Hänet olisi pitänyt kaupata, piste. Tämä loukkaantuminen vain alleviivaa sitä, että kauppaamatta jättäminen oli huono päätös.
 

Boogey

Jäsen
Suosikkijoukkue
Voittamisen kulttuuri
Price kannatteli kyllä joukkuetta mutta silloinen joukkue oli silti paljon edellä nykyistä ja rosteriin olisi tarvittu vahvistuksia joita Bergevin ei hommannut, koska tulevaisuutta ei voi vaarantaa. Plekanec, Pacioretty, Gallagher, Galchenyuk, Eller, Weise, Subban, Markov, Emelin, Petry, Price. Siinä runko joka on melkoisesti edellä nykyistä Domi, Drouin, Danault, Gallagher, Tatar, Weber, Petry, Mete, Price.
Niin se aika kultaa muistot. Muistaakseni Plekanecia haluttiin tuossa vaiheessa sivuun ja Markovin ikävuodet rupesivat jo painamaan. Elleristä oli käyty monta vuotta parjaamista miten ei nouse riittävälle tasolle. Weisen kehitys meni ihan väärään suuntaan, Emelin otettiin laajennusdraftissa eikä hänen peliinsäkään oltu tyytyävisiä vaan oltiin jopa iloisia että Vegas saatiin Emelin ottamaan. Eihän se siellä sitten kauaa viihtynyt.

Markovin kohtelu oli selkeä virhe se on totta, mutta runkopelaaja on vähän liioittelua jos pystyy enää pelaamaan täydentäviä minuutteja. Sehän Markovin kanssa rupesi tuossa vaiheessa olemaan jo tilanne. Mut jos nyt suoraan sanotaan niin ottaisin Tatar-Danault-Gallagher ykkösen over Pacioretty-Plekanec-Galchenyukin anyday. Vaikka tuokaan kenttä ei ole Stanley Cup contender joukkueen ykköskenttä niin se on silti lähimpänä ykköskenttää mitä meillä on ollut sitten about Koivun aikojen. Eikä kukaan tuosta kentästä vielä ole ikäloppu.

Pakisto on heikkous ja siinä tehtiin virheitä se on ihan totta. Sergachevin myynti siihen tilanteeseen oli huono luku, vaikka Drouin ajoittain on väläytellyt niin luotu aukko vasemmalle puolelle oli vaan liian suuri. Täytyy kuitenkin muistaa sekin että Sergachev oli treidivaiheessa vasta lupaava prospekti, ja kuten täälläkin on monesti tuotu esille se ei Montrealissa vielä lupaa yhtään mitään. Vastineena saatiin ailahteleva mutta taitotasoltaan Montrealin taitavin pelaaja jolla oli NHL kokemusta allaan. Tuskin on Bergevin ainut kuka tuollaisen treidin olisi tehnyt.

Tatarin loukkaantumisen käyttäminen perusteluna ei ole edes kovin kaukaa haettua, sillä jos hän on nyt toistaiseksi telakalla, on loukkaantuminen vakava. Hänet olisi pitänyt kaupata, piste. Tämä loukkaantuminen vain alleviivaa sitä, että kauppaamatta jättäminen oli huono päätös.
En ole eri mieltä Tatarin kauppaamisesta, olisin itsekin ottanut hänestä hyvän vastineen nyt jos tarjouksia oli pöydällä. Mutta loukkaantumisen käyttäminen jälkiviisasteluna käy perusteluksi miksi mikä tahansa treidi oli virhe. Jos Suzukikin loukkaantuu ja Tatar ei pääse enää samoihin tehoihin (oli muuten menossa siihen kovasti täälläkin toitotettuun 70 pisteeseen) niin tuleeko Pacioretty kaupasta jälkiviisauden myötä virhe?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy