Montrealin kausi on nyt ollut ohi tarpeeksi pitkään, joten voi raapustaan jonkinlaisen lopputekstin avattuun ketjuun.
Kausi päättyi odotetusti runkosarjaan, mutta se oli silti positiivinen elämys. Monet maltillisin odotuksin kauteen lähteneet pelaajat nousivat toivotulle tasolleen, mikä mahdollisti playoffpaikasta taistelun loppuun asti. Viimekausilta tutut perisynnit kaatoivat laivan kuitenkin lopulta. Suuret vaikeudet kovia joukkueita vastaan, viisikkopuolustuksen puutteet ja umpusurkea ylivoima olivat liikaa. Olisi toisaalta ollut aika irvokasta jos noilla olisi menty jatkoon. Pudotuspeleihin meni tänä vuonna 2 joukkuetta Habsin tapaisella olemattomalla ylivoimalla, mutta ero Predsiin ja Islandersiin on muuten aika suuri. Nuo joukkueet suojaavat maalivahtiaan ihan eri tasolla kuin Montreal. Varsinkin heidän hyökkääjät osaa suojata omaa päätä paljon paremmin kuin Habs-nuoriso.
Jos katsotaan ensi kauteen, niin hyvin pitkälti samalla kaavalla voitaisiin lähteä minun puolestani. Ensi kaudella ei ole mikään pakko menestyä, joten kalliit treidit ja kuiva UFA-kori ei houkuta. Weber ansaitsisi paremman parin itselleen, mutta toisaalta Mete, Folin ja Juulsen tarvitsevat peliaikaa. Hyökkäys on jo valmiiksi täynnä. Sinne voisi jotain hankkia, mutta ensin pitäisi luopua jostain. Tatar ja Shaw ovat ehdottomasti ne, joista kannattaisi luopua kauden aikana vielä kun vaihtoarvoa löytyy. Tatarista voi joku epätoivoinen maksaa hyvinkin kun hän tekee pisteitä vaikkei olekaan millään tavalla ”voittava pelaaja”. Shawn arvo voi pysyä ”ylhäällä” jos hän jatkaisi hyvin myös ensi kaudella. Silloin kannattaa painaa liipaisimesta, ennen kuin sukellus alkaa. Uutta verta tulee myös mielenkiintoisten tulokkaiden kautta.
Habs MVP
1) Carey Price. Oli jälleen maaginen maalillaan. Varusteiden pienentäminen ei tuntunut haittavaan. Piti heikosti puolustanutta joukkuetta pinnalla lähes koko kauden. En oikein tiedä mitä hän olisi voinut tehdä paremmin. Vezina-ehdokkaaksi pääsi taas veskareita jotka torjuivat paljon paremmin organisoitujen viisikkojen takana ja istuivat pahimmillaan jopa penkillä isot osat kaudesta. Montrealin DJ voisi alkaa soittamaan Twisted Sisterin The Price-biisiä aina kun hän pelastaa joukkueen pisteille asti. ”Makes me wonder if it's worth it to carry on. 'Cause it's a game we gotta lose, though it's a life we gotta choose” Kuvastaa hyvin Habs-fanien viime vuosien tarpomista kun The Price on maailman suurin, mutta muuten tuntuu turhalta jatkaa taistelua kun häviö häämöttää kuitenkin tunnelin päässä.
Twisted Sister - The Price (Official Video)
2) Shea Weber. Kaikki näkivät mitä tapahtui kun Weber oli poissa. Ensin Habs sukelsi sarjan hännille ja aloitti nyt kautensa päättömän kanan lailla. Joukkue teki maaleja ihan hyvin mutta päästi myös tilanteita omiin järkyttävällä sykkeellä. Kapteenin paluu järkevöitti palettia, ja vuodenvaihteen ympärillä homma näytti jopa oikeasti hyvältä. Loppukaudesta Weber alkoi nostaa riskitasojaan kun joukkueen oli pakko voittaa. Tämä nosti paikkojen määrää ja kapteeni teki myös ok määrän pisteitä. Toisaalta omissa tuli kiire kun vanheneva supertähti ei enää ehdi omiin jos joutuu luistelukilpailuun samalta viivalta. Meten huono puolustaminen ei auta asiaa tippaakaan. Kun joukkue haluaa alkaa menestyä, Weber tarvitsee kunnollisen pakkiparin. Silloin hänestä saadaan irti vielä jokunen laadukas kausi.
3) Phillip Danault. Danaultin piti olla rutiköyhän miehen Tomas Plekanec, mutta hän täytti Tshekki-legendan saappaat ainakin tällä kaudella. Oli joukkueen selvästi paras keskushyökkääjä odotetusti, mutta hän oli sitä olemalla hyvä eikä siksi että muut olisivat olleet sysipaskoja. Nosti Gallagherin hyvälle tasolle (edellinen Plekanec) ja sai myös Tatarista irti kauden jonka jälkeen Paciorettyä muisteltiin vielä vähemmän kuin kesällä osattiin arvella. Ja mikä hienointa, Danault pääsee jossain vaiheessa omimpaansa kolmoskenttään jahka junnut kehittyvät tarpeeksi!
Onnistujat:
1) Max Domi. Odotukset Domia kohtaa olivat maltilliset, olihan hänet saatu Galchenyukilla ilman mitään varausvuoroja. Hän pystyi selviytymään täyden kauden keskellä ja voitti samalla sisäisen pistepörssin. Otteissa oli myös selkeitä ongelmia, mutta ei ole hänen vikansa että joutui pelaamaan keskellä ja vielä isossa roolissa. Taisteli paljon paremmin pisteiden ulkopuolella kuin kesällä ulostetut laiskurit. Aiheutti toisaalta myös tappioita junnumaisella höntyilyllään. Kunhan Poehling kehittyy uskottavaksi sentteriksi, niin Domi pääsee laitaan, ja sitten hänestä on entistä enemmän hyötyä Canadiensille.
2) Jeff Petry. Joukkueen kakkospakki näytti ettei viime kausi ollut sattumaa. Hän pystyi pelaamaan jälleen aivan hyvin ykköspakkina Weberin puuttuessa ja kapteenin palattua homma toki parani roolin normalisoituessa. En huomannut Petryä useina iltoina ollenkaan, ja se on loistava asia yleispakille. Virheitä ei sattunut suuria määriä. Jos nuorista kuoriutuisi kelvollisia pakkeja, niin puolustuskin olisi kunnossa yhden hankinnan kuluttua.
3) T.Tatar/J.Armia/A.Shaw. Habs-laiturien hyvä kausi mahdollisti roikkumisen rajalla vaikka ylivoima oli karmeaa läpi kauden. Kaikkien herrojen odotukset olivat vähäiset, joten tuotos joukkueelle oli siihen nähden todella hyvä. Ajattelin Tatarille ja Shawlle jopa katsomokomennuksia jos homma ei nappaa. Vaihtoarvo nousi varmasti onnistumisten myötä. Shawlla ei olisi saanut viime kesänä mitään, ja Tatar tuli kaupan riippakivenä. Suzuki ja 2nd olivat pääpalaset, ja nyt Tatarilla voi kalastaa jokusen varausvuoron lisää! Myös Thompson ja Weal vetivät hyvin loppukauden ja saivat ansaitut jatkot.
Pettymykset:
1) Jonathan Drouin. Kausi oli joukkueelta hyvä, joten pettymyksiä on vaikeampi listata. Drouin on kuitenkin selvä ykkönen. Hän pääsi laitaan surkean sentterikokeilun jälkeen, eikä se oikein lähtenyt. Teki näennäisesti pisteitä, mutta hiihteli pelin ulkopuolella ja kikkaili omiaan aina paikan tullen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei hän päässyt pelaamaan kunnon sentterin kanssa, varsinkin Domin kanssa oli hirveää tekemistä. Jahka Poehling kehittyy, niin siinä olisi hyvä sentteri Jonathanille. Kotka voi mättää pisteitä Domin kanssa..
2) Antti Niemi. Vaikutti oudolta jatkokiinnitykseltä, ja ei saanut lopulta mitään kiinni. Jälkikäteen on helppo sanoa, että Steve Mason olisi voinut pelata kun hänellä taisi olla vain vuosi sopparia. Poikittaisliike ja paketin kasassa pitäminen torjunnan jälkeen ovat todella heikolla tasolla. Jännä nähdä pääseekö Niemi kunnollisiin sarjoihin, vai joutuuko palaamaan Lahteen. KHLssä on sen verran hyviä laukojia, että aukkoja luulisi löytyvän jos ei pysty torjumaan kahta kiekko peräkkäin. Pricen kakkosella ei toki ole niin paljoa väliä, mutta ensi kauden kakkonen on silti mielenkiintoista nähdä. Price tarvitsee tulevaisuudessa lepoa, muttei ehkä ihan vielä.
3) Victor Mete. Meten tilanne on sama kuin Domilla, mutta en keksinyt muitakaan. Ei ole Meten vika että hän joutuu pelaamaan vastustajan parhaita vastaan. Hän kuitenkin aiheutti monta pistemenetystä ja se kostautui lopulta. Ylivoimaa myös syyttää, mutta puolustushommat jäävät mieleen paremmin. Meten kannalta olisi parempi jos rooli pienenisi, mutta onko jotain Kulakia sen järkevämpi peluuttaa? Valmentajien pitäisi osata lukea Meteä. Nuoren miehen itseluottamus ei saa kärsiä epäonnistumisista, emme halua Janne Niinimaan tapaista ”kiekollista pakkia”, joka pelkäsi epäonnistumista niin paljon että käpertyi kuoreensa kun joku tuli karvaamaan metrin päähän. Kulakin pääkopalla ei ole mitään väliä pitkässä juoksussa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ensi kaudella on myös mielenkiintoista nähdä lausuuko Antti Mäkinen yhtään positiivista sanaa Habsistä. Hänellä on jäänyt vähän levy päälle, ja viimeiset vuodet ovatkin olleet huvittavaa seurattavaa kun kaikki Bergevinin tekemiset ovat täyttä paskaa ja poispäin siirtyneet kaverit ovat taas täydellisiä urhoja. Kaikki alkoi kai jostain poikamaisesta ihastuksesta PK Subbaniin, ja kun hänet treidattiin ”shokeeraavasti”, niin toimittajalle taisi tulla siitä itku. Mäkinen saa edelleen pieniä orgasmeja kun Subban saa kiekon, eikä hänen peliään kritisoida studioissa vaikka se olisi yhtä huonoa kuin Habsissä pahimmillaan Markovin liikkeen loppumisen jälkeen. Weberin hyvät otteet on taas sivutettu kokonaan, ja Habsin sukelluksessa ei muistettu mainita kapteenin puuttumista jne.
Tänä kesänä tämä jatkui vielä yliampuvampana. Mäkinen laukoi ihan pokkana että Habs on tehnyt karmeita kauppoja heittäessään laadukkaat Galchenyukin ja Paciorettyn pois. Edes heidän pelistään ei löydetty mitään huonoa, ja vastine oli kuulema taas täysin turha. Domista ei toki voinut tietää muuta kuin taistelevuuden nousun, mutta jokainen NHLää seuraava tiesi, että Paciorettyn vastine on kova. Tatarin pisteet oli toki hyvä ylläri, mutta tuo nostaa vaan entisestään hintaa.
Näistä ”perseilyistä” johtuen Habs olikin rankattu Mäkisen toimesta Idän toiseksi paskasakiksi yhdessä Detroitin kanssa. Ymmärrän että sijoitus saattoi olla 6 huonoimman joukossa, mutta lähes ainoa joukkue jolla ”ei ole nykyisyyttä eikä tulevaisuutta” oli jo hyvin paksua. Taaskaan ei mainittu sanallakaan Pricen ja Weberin erinomaisuutta, he kun nostavat jo yksinään joukkuetta paljon terveenä. Muutenkin vaikea nähdä miten Floridan, Islandersin, Ottawan, Rangersin, Phillyn, Carolinan, Buffalon ja Devilsin jokaisen nykyisyys sekä tulevaisuus nähtiin heittämällä parempana kuin Habsin. Ja se kehdattiin vielä julkaista Viasatin pääkanavan isossa ennakossa!
Onneksi useimmat Viasatin lähetykset näkyvät englanniksi, vaikka Amerikan paikallis-tv onkin turhan puolueellista. Montrealin asiantunteva ja kanadalaiseen tapaan suht puolueeton kanava (joka näkyi vielä 3-5v sitten) olisi parempi.