Habs ja Flyers kohtaavat nyt kaikkiaan viidettä kertaa playoffien merkeissä. Edellisen kerran vastakkain oltiin vuonna 1989, jolloin Habs eteni Stanley Cup-finaaleihin pudottamalla Phillyn kuudessa ottelussa. Tuo sarja muistetaan hyvin
tästä Ron Hextallin hyökkäyksestä Chris Cheliosin kimppuun. Aivan tuon kaltaista menoa tuskin on luvassa tällä kertaa, mutta fyysinen sarja tästäkin on tulossa. Habs pelasi jo erittäin fyysisen sarjan Bruinsia vastaan, ja pystynee vastaamaan myös Phillyn tarjoamaan haasteeseen tarvittavan kovaa.
Carbolle ja hänen suojateilleen jäi voitosta huolimatta parannettavaa monilla osa-alueilla ensimmäisestä kierroksesta. Ylivoimapelaaminen oli viimeistä peliä lukuunottamatta karmeaa katsottavaa, toki tästä suuri kunnianosoitus Bostonin loistavasti pelanneille av-puurtajille ja Claude Julienille. Runkosarjassa n. joka neljännellä ylivoimallaan onnistunut Canadiens sai kiekon verkkoon vain kolmesti 33 yrittämällä, ja Stevens koittaa varmasti iskostaa Julienin käyttämän av-taktiikan omien pelaajiensa kalloihin. Seitsemännessä pelissä Montrealin ylivoima kuitenkin oli jo huomattavasti paremman näköistä, ja toivottavasti Carbo löytää keinot Phillyn alivoiman murtamiseksi.
Philadelphia ei pelaa lainkaan yhtä puolustavalla taktiikalla kuin Boston, eikä se varmasti edes pysty samanlaiseen shutdown-peliin kuin Julienin miehistö. Tällä kertaa siis tappioasemaan joutuminen ei ole niin toivoton tilanne, kuin se oli 1. kierroksella. Mike Richardsin ja Jeff Carterin kentät tulevat todennäköisesti pelaamaan Koivun ja Plekanecin ketjuja vastaan ainakin kotona, Bell Centressä matchaaminen on Stevensin kannalta ongelmallisempaa. Carbo puolestaan laittanee loistavasti Boston-sarjassa esiintyneen Smolinskin ketjun varjostamaan Danny-boyta ja kumppaneita.
Philadelphialla on astetta liikkuvampi puolustus kuin Bostonilla, mutta kaksi kankeinta kaveria, Hatcher ja Smith, ovatkin sitten todellisia pökkelöitä. Etenkin Smith tullee olemaan ongelmissa, Hatcher pystyy paremmin paikkaamaan nopeuden puutetta sijoittumisellaan. Montrealissa pelattavissa otteluissa Carbo pyrkii varmasti aina tilaisuuden tullen laittamaan todella vikkelän kakkosketjunsa jäälle Smithia vastaan. Flyersin ykköspakkipari Timonen-Coburn tulee saamaan todella paljon vastuuta Habsin ykköstykkejä vastaan, mutta jaksamisesta tuskin tulee ongelmaa missään vaiheessa.
Hyökkääjien osalta molemmissa joukkueissa tulivoimaa löytyy laajalta rintamalta. Flyersin ykkösketju oli murhaavan tehokas Capitalsia vastaan, ja Brieren harteille ladataan nytkin suuret paineet hyökkäystehojen suhteen. Myös Richardsin ja Carterin triot ovat vaarallisia hyökkäyspäässä, ja kaiken kaikkiaaan Habs-puolustuksella on nyt vastassaan huomattavasti taidokkaampi nippu verrattuna Bostoniin. Canadiensilla on Sakun palattua kaksi erittäin vaarallista hyökkäyskolmikkoa, mutta myös Smolinskin ja Lapierren ketjut pystyvät antamaan taustatukea.
Tolppien välissä nähdään kahden playoff-tulokkaan välinen taistelu. Molemmilla on takanaan seitsemän ottelun playoff-kokemus, tosin Bironilla on jonkinverran enemmän jatkoaikaminuutteja vyöllään. Flyers-veskari oli todella hyvä seitsemännessä pelissä ja sai varmasti aimoa annoksen lisää itseluottamusta hyvän suorituksensa ansiosta. Pricella tilanne on pitkälti sama, hänellä on allaan nollapeli game 7:sta. Kanadanranskalaiset veskarit ovat perinteisesti olleet todellisia demoneja Montrealille, mutta toivottavasti tämä taika tekee Bironin kohdalla poikkeuksen.
Briere oli jossain haastattelussa sanonut leikkimielisesti, että toivoo joukkueensa bussin säästyvän polttamiselta. Tuolla lausunnolla hän tuskin sai yhtään lisäkaveria Montrealista. Sen sijaan halliin miestä tervehtimään tulevat 21,273 vanhaa vihamiestä saivat taas lisää buuauksen aihetta. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Briere suoriutuu tämän illan ottelusta.
