Jokainen ihminen on tavallaan oman mielensä vanki ja kokee itsensä kuuluvan johonkin, jotkut ehkä useampaankin sukukastiin samalla kertaa tai päivittäin vaihtelevasti. Ulkoisilla tuntomerkeillä pelatessa on kuitenkin kohtalaisen helppo määritellä, mihin kategoriaan kuulut.
Näitä on varmasti helppo huudella enemmistöasemasta käsin. Jos kuuluisin itse johonkin sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, tuskin pystyisin edes lukemaan näitä keskusteluja.
Ulkoisilla tekijöillä voidaan kyllä tehdä määrittelyjä, niinhän ihminen on aina tehdyt. Tiede on täynnä ihmisten tekemiä päätöksiä siitä, mikä luokitellaan ja milläkin perusteella. Ei "luonnolla" ole mitään kantaa siihen, millä perusteella ihminen päättää, mitä termi "sukupuoli" tarkoittaa.
Empiirisesti voidaan havaita, että suurimmalla osalla ihmisistä on tietyt kromosomit ja sukusolut, jotka johtavat joko maskuliinisiin tai feminiinisiin piirteisiin. Nämä voidaan pääsääntöisesti jakaa binäärisiin kategorioihin: mies ja nainen.
Tämäkään ei tosin ole kovin yksiselitteistä, koska on olemassa intersukupuoliset, jotka eivät mene kumpaankaan koriin. Lisäksi on olemassa miehiä, joilla on kromosomisarja XXY. Tästä päästään ongelmaan määrittelyssä, sillä todistettavasti 100% ihmisistä ei jakaudu kummankaan määritelmän mukaan binäärisiin luokkiin.
Isompi kysymys on sitten se, mitä tarkoitetaan
sosiaalisella sukupuolella. Jostain kumman syystä monet ihmiset haluavat (ilmeisesti tarkoituksella) sekoittaa keskenään nämä kaksi täysin eri määrittelyä. Suomen kieli on toki siitä ongelmainen, että meillä on vain yksi sana, kun taas muissa kielissä tämä erottelu on tavallisesti tehty (sex vs. gender).
Sukupuolen sosiaalista ulottuvuuksista tunnutaan täysin tarkoitushakuisesti tehtävän mielipideasiaa. Eli tiede ja tutkimus heitetään romukoppaan, jotta päästään läiskimään näitä omaa neroutta ylistäviä ja todella originellejä "sukupuolia on vain kaksi"-heittoja.
Se, että kaikilla ihmisillä oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa ulkoisia
sukupuolipiirteitä, on ikivanha havainto (muistaakseni 1960-luvulla havaittu ilmiö). Mielestäni siihen voisi suhtautua neutraalisti; ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki sovi samaan muottiin, johon suurin osa vaivatta asettuu. Yhteiskuntana voimme sitten pohtia, miten voidaan ottaa huomioon myös se pieni vähemmistö.
Tällä hetkellä se huomioon ottaminen on samalla tasolla kuin homoihin liittyvä keskustelu joitakin vuosikymmeniä sitten. Eli annetaan ymmärtää, että transsukupuolisuus on ikään kuin ihmisen oma valinta, josta voi "eheytyä" ja palata "normaalien" ihmisten ryhmään. Sitä ennen saa tuntea nahoissaan halventavat vitsit ja julkisen naureskelun kohteena olemisen.
Toki on totta, että sosiaalisista syistä johtuen esiintyy varmasti sitäkin, että halutaan tehdä pesäeroa omaan
sosiaalisen sukupuolen ryhmään. Etenkin nuorilla tämä voi olla ihan sitäkin, että ei haluta elää sukupuoliroolien mukaisesti. Niinpä ongelma on siis siinä, että miten saadaan selville, onko kyse pysyvästä sukupuolidysforiasta vai esim. murrosikään kytkeytyvästä oman sosiaalisen roolin hakemisesta. Mutta tätähän selvitellään pitkillä prosesseilla terveydenhuollossa, eikä esim. hormonihoitoihin pääse kevein perustein.
Meikäläistä häiritsee keskustelussa eniten se, että ei voida enää puhua sukupuolista, jos vaihtureita on enemmän kuin kaksi. Esitän tähänkin keskusteluun sanaksi sukukasti. Se kuvaisi enemmän valikoimaa ja myös olisi avoinna mahdollisesti uusille vaihtoehdoille. Sukupuolisanassa kun ei ole valittavissa kuin kaksi vaihtoehtoa ja ne ovat kaikesta huolimatta nainen tai mies.
Nähdäkseni suurin osa ihmisistä puhuu suurimmassa osassa tilanteista ihan vain miehistä ja naisista. Tämä ihan jo käytännön syistäkin.
Somessa käytävä keskustelu on hyvin pitkälti semanttista valtataistelua, jossa yritetään tehdä asiasta jotenkin poliittisesti merkityksellinen. Käytännön tasollahan tämä koko ilmiö vaikuttaa ihmisten elämään suunnilleen saman verran kuin joku kuntosalin inva-wc tai ruotsinkielinen kuulutus metrossa.
Sen takia asiasta yritetään kaltevan pinnan avulla tehdä yhteiskunnallisesti suurempi kuin mitä se todellisuudessa on. Eli vähän samalla logiikalla kuin tasa-arvoisen avioliittolain katsottiin johtavan jonkinlaiseen moraaliseen rappioon ("kohta voi mennä naimisiin hauvelin kanssa"). Samalla myös annetaan ymmärtää, että on olemassa loputon määrä vähemmistöjä, jotka vaativat vaatimistaan, kunnes rehelliseltä heteromieheltä on viety kaikki elintila.
