Ulkoisilla tuntomerkeillä pelatessa on kuitenkin kohtalaisen helppo määritellä, mihin kategoriaan kuulut.
Suomen "mies" ja "nainen" -sanat tarkoittavatkin pitkälti juuri ulkoisia piirteitä. Siis, että sanat assosioidaan ulkoisiin piirteisiin eli ajattelet niitä, jos jotain ihmistä sanotaan mieheksi tai naiseksi.
Meikäläistä häiritsee keskustelussa eniten se, että ei voida enää puhua sukupuolista, jos vaihtureita on enemmän kuin kaksi. Esitän tähänkin keskusteluun sanaksi sukukasti. Se kuvaisi enemmän valikoimaa ja myös olisi avoinna mahdollisesti uusille vaihtoehdoille.
Ei sinänsä pöllömpi ehdotus, vaikka itse näenkin koko keskustelun muun murroksen sivujuonteena ja kyse on pitkälti yhteiskunnallisesta murroksesta ja siihen liittyvästä merkityksellisten sosiaalisten luokkien muutoksesta.
Ansiokas kirjoitus
@Walrus21 jonka voin lähes kokonaan allekirjoittaa. Muutama poiminta:
Ulkoisilla tekijöillä voidaan kyllä tehdä määrittelyjä, niinhän ihminen on aina tehdyt. Tiede on täynnä ihmisten tekemiä päätöksiä siitä, mikä luokitellaan ja milläkin perusteella. Ei "luonnolla" ole mitään kantaa siihen, millä perusteella ihminen päättää, mitä termi "sukupuoli" tarkoittaa.
Näinpä juuri.
Toki on totta, että sosiaalisista syistä johtuen esiintyy varmasti sitäkin, että halutaan tehdä pesäeroa omaan sosiaalisen sukupuolen ryhmään.
Näin on, ja tämä liittyy mielestäni muuhun yhteiskunnalliseen murrokseen ja sitä kautta sukupuoliroolien muuttumiseen, eli siis mitä ympärillä olevat ihmiset naisilta ja miehiltä odottavat.
Palstan miehille sellainen ajatusleikki, että kuvitelkaa mielessänne, millaiselta tuntuisi olla julkisella paikalla mekkoon pukeutuneena. Alkaako nyt hahmottumaan miltä transsukupuolisesta tuntuu heteronormatiivinen pukeutuminen?
Pukeutuminen kautta aikojen on viestintää muulle yhteisölle. Läpi koko historian sillä on kerrottu sosiaalisesti merkityksellisiä seikkoja, joita pelkkä alaston keho ei voi kertoa. Ajatelkaa hetki asiaa. Useammassakin kulttuurissa on ollut vaatteita ja/tai koristeita, joita on saanut kantaa vain jokin tietty yhteiskuntaluokka, esimerkiksi papisto, aatelisto, jonkun hyvin tietyn ja spesifisen porukan jäsen. Ihan primitiivisimmilläkin heimoilla on vastaavaa käytöstä, kuten vaikkapa amerikan alkuperäiskansojen säädökset sulkapäähineisiin liittyen. Joku karhun kynsi roikkumassa kaulasta on voinut olla merkki siitä, että on tappanut karhun.
Näihin merkkeihin liittyy se, että jos vaikka kannat kaulassa karhun kynttä muttet ole sellaista tappanut, sinua pidetään huijarina. Ajatelkaa taas asiaa. Huijarit nimenomaan käyttävät tätä vaatteiden sosiaalista viestintää hyväkseen, pukeutumalla porvariksi, aateliksi tai Suomessa vaikkapa poliisiksi, tai esittämällä rikkaampaa kuin ovat, tai köyhempää kuin ovat. Siksi "väärinpukeutuminen" on niin kuuma aihe. Se liittyy nimenomaan tähän sosiaalisen luokan huijausaspektiin.
Miesten ja naisten erilainen pukeutuminen - silloin kun yhteiskunnassa on sellainen pukeutumisnormi - menee ulkoisten piirteiden mukaan. Mutta sillä on siksi myös voimakas viestinnällinen ulottuvuus, jonka jokainen ihan varmasti on päässään huomannut. Pukeutuminen on Suomessa kulkenut jo 50-60 -luvulta asti kohti unisex-pukeutumista, erityisesti housuja ja paitaa. Muistelen, että omalla peruskouluajalla kaikki pukeutuivat housuihin ja puseroon ihan järkiään, niin ja lukiossakin. Hameen käyttö oli tosi harvinaista.
Eli esittämässäsi esimerkissä, jos minulla olisi ulkoisesti naisen piirteet, niin nyky-Suomessa voisin pukeutua mekkoon halutessani, mutta voisin itse asiassa pitää päällä nämäkin vaatteet, jotka juuri tällä hetkellä kirjoittaessa on päällä (huppari ja kollegehousut). Jos minulla puolestaan olisi miehen ulkoiset piirteet - kuten nyt - niin mekkoon pukeutuminen aiheuttaisi ympärillä olevissa ihmisissä kummeksuntaa.