Todennäköisesti hyvin moni. Juuri ne ketkä nyt itkevät, että kisat ovat menneet surkeasti. En puhu nyt sinusta, mutta tällaisillla henkilöillä on taipumus seuraavanlaiseen ajatusmalliin. Jos Suomella on vaikkapa 10 urheilijaa, joilla on kohtalainen tai melko hyvä mahdollisuus mitaliin, niin he lyövät Suomen mitalitavoitteeksi juuri tämän 10.Jaa, kukahan helvetti nyt edes hurjimmissa unelmissaan odotti Laukkaselle kenties ainakin yhtä mitalia? Ei ainakaan mitkään ennakko-odotukset tuollaista luvanneet, ja ihan järjetöntä tuollaista olisi ollut odottaakaan. Kyllähän se ennakko-odotus oli varmaan se että Mäkäräinen ottaa sen yhden olympiamitalin, ja jos jotain sen päälle tulee niin se on plussaa. Mielestäni tuo ei edes ollut mitenkään epärealistinen tavoite, vaan Mäkäräiselle ihan täysin tehtävissä.
Mielenkiintoinen väite. Äkkiseltään väittäisin että ihan omalla tasollaan siellä aikalailla kaikki hiihtäjät on vetäneet, vai onko tuolla joku nyt flopannut? Ei nuo Roponen, Saarinen ja Niskanen ole naisten puolella koko kauden aikana tainneet nyt nähtyjä tuloksia paremmin painaa menemään, ja miehissäkin ilmeisesti aikalailla niillä samoilla sijoilla mennään mitä on voinut odottaakin. Tuo miesten viestin neljäs sija taisi olla vielä jonkinlainen ylisuoritus.Hiihdon osalta näkisin, että valmennus saa ottaa vastuuta reilusti itselleen. Lahjakkuuksia löytyy riittävästi, mutta olympialaisissa ei saada mitattua ulos edes keskivertotuloksia, vaan lähes poikkeuksetta hiihtäjiltä nähdään kauden huonoimpia suorituksia olympialaisissa.
Ehkä tuli hieman kärjistettyä, mutta ei hiihdossa kyllä keskivertiosuorituksia parempaan ole pystytty. Muilta mailta löytyy paljon sellaisia onnistujia, jotka eivät ole maailmancupissa pystyneet ihmeisiin, mutta ovat olympialaisissa saavuttaneet jopa kultaa. Yhtenä esimerkkinä tästä Norjan Haga, joka nykäisi naisten kympillä kultaa näytöstyyliin, vaikka häntä ei lähtökohtaisesti laskettu mitalitaistoon mukaan ollenkaan.Mielenkiintoinen väite. Äkkiseltään väittäisin että ihan omalla tasollaan siellä aikalailla kaikki hiihtäjät on vetäneet, vai onko tuolla joku nyt flopannut? Ei nuo Roponen, Saarinen ja Niskanen ole naisten puolella koko kauden aikana tainneet nyt nähtyjä tuloksia paremmin painaa menemään, ja miehissäkin ilmeisesti aikalailla niillä samoilla sijoilla mennään mitä on voinut odottaakin. Tuo miesten viestin neljäs sija taisi olla vielä jonkinlainen ylisuoritus.
Pärmäkoskikin on tuonut jo kaksi henkilökohtaista mitalia, kultaan nyt ei ole ollut realistisesti mitään palaa vaikka nyt kärjen vauhdissa on pysynytkin. Mutta onko sillä nyt montakaan maailmancupin voittoa tai edes palkintopallisijoitusta tältä kaudelta plakkarissa?
Täyttä asiaa koko viesti. Huolestuttavinta tässä on se, ettei menestys ole laskenut pelkästään joissain yksittäisissä lajeissa lahjakkuuksien puutteen vuoksi, vaan käytännössä lajista riippumatta ollaan syöksylaskussa menestysmahdollisuuksien kanssa. Eikä tähän tosiaankaan ole juurikaan muita syitä, kuin resurssien puute. Aivan liian moni Suomalainen olympiaurheilija nostaa jossain haastatteluissa esille sitä, ettei ole kunnollisia harjoittelumahdollisuuksia, varusteita tai edes mahdollisuutta elättää itseään urheilemalla. Lajien huipulla sitä rahaa tulee palkintorahojen ja sponsoreiden kautta, mutta sinne huipulle ei voi päästä ilman tukea ja mahdollisuutta harjoittaa sitä omaa lajia täysipainoisesti.Huolestuttavaa minusta Suomen talviurheilun kannalta on se, että oikeastaan kaikissa olympialajeissa ollaan pudottu kauemmas kärjestä. Otetaanpa vertailukohdaksi sitten 4, 8, 12 tai 16 vuotta. Enkä puhu pelkästään mitalien määrästä, vaan yleensäkin potentiaalisten menestyjien määrästä. Joko meidän terävin kärki on entistä kapeampi tai sitten se jo ennestään kapea kärki on entistä kauempana absoluuttisesti huipusta.
Puhutaanpa sitten, maastohiihdosta, ampumahiihdosta, mäkihypystä, lumilautailusta, alppihiihdosta, freestylesta, taitoluistelusta tai vaikkapa curlingista, niin alaspäin ollaan menty. Jääkiekossa ollaan samalla tasolla kuin ollaan oltu jo pitkään ja pikaluistelussakin se kapea kärki on edelleen olemassa. Yhdistetty on jonkinlaisessa nosteessa joskin vuosituhannen alkuun ja menestusvuosiin verrattuna ollaan siinäkin vielä kaukana.
Esimerkiksi tuo lumilautailu oli takavuosina oikein suomalaisten leipälaji ja varma menestyslaji. Potentiaalista menestyjää oli laittaa useampiakin. Nyt se on yhden Rukajärven varassa. Alppihiihdossa meillä on ollut aina usean urheilijan joukkue, joiden joukossa 1-2 potentiaalista menestyjää Poutiaisen ja Palanderin toimesta. Näissä kisoissa oli kaksi urheilijaa sijoilla ynnämuut. Kumparelaskussa Suomi oli lajin mahtimaa, nykyisin ei puhettakaan. Mäkihypystä en edes aloita, sillä jokainen tietää lajin nykytilan Suomessa. Maastohiihdossa meillä on kyllä massaa, mutta potentiaaliset menestyjät harvassa. Jopa "varmoissa" mitalilajeissa kuten viestit ja parisprintit ollaan nykyään mitalien ulottumattomissa.
En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä muuta kuin saada lisää resursseja, mutta onhan tämä vähän huolestuttavaa.
Kyllähän se vaikuttaa liian monissa tapauksissa menevän niin, että raha ratkaisee. Jos urheilijalla on jatkuvasti ongelmia saada leipää pöytään ja harjoitusvälineet, sekä -olosuhteet ovat huonoja, niin ei voida odottaa maailmanluokan menestystäkään. Monissa pienemmissä lajeissa olisi olympialaisissa hyvät mahdollisuudet mitaleille, jos niihin haluttaisiin panostaa. Suomi kuitenkin tykkää panostaa vain suuriin lajeihin, mutta niissäkin muut maat panostavat vielä enemmän.
Mäkihypyssäkin on käsittääkseni rahaa käytössä suurinpiirtein kymmenesosa siitä, mitä huippuvuosien aikaan oli. Onko se sitten niin ihme, että menestystä ei tule?
Ehkä tuli hieman kärjistettyä, mutta ei hiihdossa kyllä keskivertiosuorituksia parempaan ole pystytty. Muilta mailta löytyy paljon sellaisia onnistujia, jotka eivät ole maailmancupissa pystyneet ihmeisiin, mutta ovat olympialaisissa saavuttaneet jopa kultaa. Yhtenä esimerkkinä tästä Norjan Haga, joka nykäisi naisten kympillä kultaa näytöstyyliin, vaikka häntä ei lähtökohtaisesti laskettu mitalitaistoon mukaan ollenkaan.
Pärmäkoski on tällä kaudella voittanut maailmancupissa kerran ja ollut mitaleilla ilmeisesti viisi kertaa. Hän on suoriutunut tasonsa mukaisesti, mutta ei ole onnistunut repimään itsestään irti ylimääräistä.
En tiedä miksi nämä Hagan tilastot piti nostaa esille? Onhan sillä kultaakin maailmancupista saavutettuna, eikä toki kyseessä ole mikään huono hiihtäjä. Häntä ei vaan ennakkon laskettu vahvaksi mitaliehdokkaaksi tuossa kisassa, mutta kun sitten voitti sen reilulla erolla ennakkosuosikkeihin nähden, niin yllätyksestä ja hienosta venymisestä oikeassa paikassa voidaan puhua. Mistään superyllättäjästä en ole puhunut sanallakaan.En ole hiihtoasiantuntija, mutta osaan käyttää googlea ja wikipediaa. Jälkimmäisen mukaan Haga Tour de Ski 4. (2015), 5. mc samaisella kaudella. 6. TdS 2016. Meneillään olevalla kaudella 3. Kuusamon kiertueella, nopein turneen päättäneellä 10 km vapaalla, 3. Lillehammerin 15 km yhdistelmäkisassa, 2. Toblach ja Davos 10 km (v), 3. Seefeldin 10 km (v) massalähdössä...
Joku norjalainen sieltä aina nousee, mutta ei kai Haga mikään superyllättäjä ole näillä meriiteillä.
Haga on ollut kauden toiseksi paras hiihtäjä vapaalla, joten ei todellakaan voida puhua mistään yllätyksestä tai hienosta venymisestä. Mitalia odotettiin, väri oli epäselvä. Ragnhild päätti että se on kultainen.Häntä ei vaan ennakkon laskettu vahvaksi mitaliehdokkaaksi tuossa kisassa, mutta kun sitten voitti sen reilulla erolla ennakkosuosikkeihin nähden, niin yllätyksestä ja hienosta venymisestä oikeassa paikassa voidaan puhua.
Nyt en ihan ymmärrä, sillä eihän Herolan ja Hirvosen ikäero ole kuin vain vajaan vuoden. Se on toki totta, että Ilkka on jäänyt (mäessä, hiihtohan on parantunut koko ajan) polkemaan paikallaan, ja Hirvonen on noussut näistä kahdesta paremmaksi.Hirvonen oikeastaan ainoa nuori ja lupaava. Herola taas ei enää ihan junnu ole, ja kehitys on polkenut paikallaan.
Nyt en ihan ymmärrä, sillä eihän Herolan ja Hirvosen ikäero ole kuin vain vajaan vuoden. Se on toki totta, että Ilkka on jäänyt (mäessä, hiihtohan on parantunut koko ajan) polkemaan paikallaan, ja Hirvonen on noussut näistä kahdesta paremmaksi.
Onneksi ensi vuonna MM-kisoissa kisataan yhdistetyn parisprintti. Siinä voisi Herolalla ja Hirvosella olla mahdollisuudet korkealle, mikäli eivät aivan paskoiksi taannu ensi kaudella. Ja miksei myös yksilökisoissakin.
Onneksi ensi vuonna MM-kisoissa kisataan yhdistetyn parisprintti. Siinä voisi Herolalla ja Hirvosella olla mahdollisuudet korkealle, mikäli eivät aivan paskoiksi taannu ensi kaudella. Ja miksei myös yksilökisoissakin.
Kyllähän kumparelaskusta tuli vielä hopeaa 2006 Torinossa, kun Mikko Ronkainen nappasi mitalin sieltä. MM-tasollahan Suomi nappasi mitaleita aina tuonne 2000-luvun puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen ei ole tainnut tulla mitään. Kyllä tuosta lajista olisi ollut oikein hyvin mahdollista tehdä suomalainen menestyslaji, osaamista kuitenkin löytyy ja lajissa pärjättiin sellaiset 10 vuotta kansainvälisissä kisoissa hyvin.Kumparelasku loisti Naganossa ja Salt Lake Cityssa, mutta ei ennen sitä, eikä sen jälkeen enää.
Niin paha sanoa, tuon ns. kultaisen sukupolven eli Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Mikko Ronkainen yms. jälkeen ei tullut enää tekijämiehiä. Sikälikin vähän outo juttu koska Suomihan alkoi tuossa lajissa tosiaan kunnolla pärjäämään vasta 90-luvun puolivälissä, vaikka lajia itsessään oli harrastettu jo 80-luvun puoliväliltä alkaen eli Suomi ei päässyt nuoren lajin osalta valmiiseen pöytään, vaan huipulle noustiin sitten myöhemmin.@Roger Moore Joo, joku tuon kumparelaskun suhteen koputti takaraivossa, että muistatkohan taas väärin. Ei tarvinnut pettyä. :) Noh, miksiköhän se ei ENÄÄ ole menestyslaji?
Niin paha sanoa, tuon ns. kultaisen sukupolven eli Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Mikko Ronkainen yms. jälkeen ei tullut enää tekijämiehiä. Sikälikin vähän outo juttu koska Suomihan alkoi tuossa lajissa tosiaan kunnolla pärjäämään vasta 90-luvun puolivälissä, vaikka lajia itsessään oli harrastettu jo 80-luvun puoliväliltä alkaen eli Suomi ei päässyt nuoren lajin osalta valmiiseen pöytään, vaan huipulle noustiin sitten myöhemmin.
Ehkä laji ei sitten vedonnut nuoria samalla tavalla kuin esim. lumilautailu, sinne kun kuitenkin niitä uusia tyyppejä tulee paljon mukaan, vaikka toki miehissäkään ei mitaleista enää taistella. Kumparelaskussa kun Suomella ei ole enää edes edustajia mukana.
Perkele Janne Lahtela, pelasta meidät.
EDIT:
Näköjään vielä 2009 MM-kisoista tuli hopeaa Tapio Luusuan toimesta.
Noniin, hyvinpä tiesin :D Jotenkin meni ohi tuo. Nuoria kavereita näyttää olevan.Olihan Suomella kaksikin edustajaa miesten kumparelaskussa: Jimi Salonen ja Jussi Penttala. Salonen selviytyi jopa 20 laskijan finaaliin. Ei tosin enää 12 laskijan toiselle kierrokselle.