Montako mitalia Suomelle Korean olympialaisista?

[Salama44]

MAHTAVAA RUOTSI! Kultaa pujottelussa ja Öberg kultaa ja hopeaa ampumahiihdossa. Pesee Mäkäräisen mennen tullen.

Suomi ol lilliputti Ruotsiin verrattuna. Siellä osataan kunnon ajoitus eikä tuhlata energiota cuppeihin kun on olympiavuosi.

 

[El Gordo]

Tuurimitaleita. Pujottelussa Hirscher ja Kristoferson laski ulos. Ja ampumahiihdossa vaikeat tuuliolot aiheuttivat odottamattoman tuloslistan.

No toki Öberg-Mäkäräinen on esimerkki vastakkaisista kunnonajoituksista, mutta Mäkäräinen on vissiin jo kauan sitten urallaan todennut, ettei kannata panostaa kaikkia olympiakisoihin, kun ei onnistu kuitenkaan. Ja panostaa enempi maailmancupiin.

Onhan se kiistämätöntä, että Suomi on urheilussa jäänyt kaukaiseksi pikkuserkuksi menestyville pohjoismaille. Tanska pärjää kesäurheilussa, Norja on ylivoimainen talviurheilussa, Ruotsi aika hyvin molemmissa. Suomi ei oikein missään millään tavalla.

Mutta vähemmän se vika on pään kestämisessä ja kunnon ajoituksessa, kuin siinä ettei meillä edes ole niitä urheilijoita joiden kuntoa ajoittaa. Mäkäräinen on, ja Pärmäkoski, Rukajärvi ja Iivo Niskanen sekä Matti Heikkinen. Pärmäkoski ja Rukajärvi onnistui ja pää kesti, Mäkäräinen ja Heikkinen ei, Niskasen päämatka on vielä edessä. Tuollainen kelpo 60 % onnistumisprosentti on mahdollinen, ei kai se Ruotsillakaan sen parempi ole kun jääkiekkojoukkueet lasketaan mukaan.

Jotta päästäisiin muiden tasolle, niin urheilun kehittämiseen pitäisi laittaa joku 50 miljardia rahaa. Suorituspaikat kuntoon, kaikki hyppyrimäet, curlinghallit ja mitä näitä on. Leiritystä ulkomailla niin perkeleesti. Urheilijan toimeentulo taatuksi sen 10-20 vuoden ajan mitä ura kestää, jos rahtunenkaan lahjakkuutta on havaittu. Teknistä apuhenkilöstöä ja henkisiä valmentajia pyörimään jaloissa vaivaksi asti.

Jos ainoiksi toimenpiteiksi jää potkut Kojonkoskelle ja määrärahojen supistaminen, niin menestyksen hiipuminen jatkuu.

 

[Taitopelaaja]

Jaa, kukahan helvetti nyt edes hurjimmissa unelmissaan odotti Laukkaselle kenties ainakin yhtä mitalia? Ei ainakaan mitkään ennakko-odotukset tuollaista luvanneet, ja ihan järjetöntä tuollaista olisi ollut odottaakaan. Kyllähän se ennakko-odotus oli varmaan se että Mäkäräinen ottaa sen yhden olympiamitalin, ja jos jotain sen päälle tulee niin se on plussaa. Mielestäni tuo ei edes ollut mitenkään epärealistinen tavoite, vaan Mäkäräiselle ihan täysin tehtävissä.

Todennäköisesti hyvin moni. Juuri ne ketkä nyt itkevät, että kisat ovat menneet surkeasti. En puhu nyt sinusta, mutta tällaisillla henkilöillä on taipumus seuraavanlaiseen ajatusmalliin. Jos Suomella on vaikkapa 10 urheilijaa, joilla on kohtalainen tai melko hyvä mahdollisuus mitaliin, niin he lyövät Suomen mitalitavoitteeksi juuri tämän 10.

Suomella on todella vähän oikeasti potentiaalisia olympiamenestyjiä tai edes sellaisia, joilla hyvänä päivänä on mahdollisuus mitaliin. Jos ajatellaan vaikka Mäkäräistä, niin aiempi arvokisahistoria huomioiden kyllä sieltä joka matkalta useampi suurempi mitalisuosikki löytyi ainakin omista papereistani. Ei se yllätys olisi ollut, jos Kaisa olisi useammankin mitalin saavuttanut, mutta ei kuitenkaan kauhean todennäköistä.

 

[Nelfor]

Kyllähän se vaikuttaa liian monissa tapauksissa menevän niin, että raha ratkaisee. Jos urheilijalla on jatkuvasti ongelmia saada leipää pöytään ja harjoitusvälineet, sekä -olosuhteet ovat huonoja, niin ei voida odottaa maailmanluokan menestystäkään. Monissa pienemmissä lajeissa olisi olympialaisissa hyvät mahdollisuudet mitaleille, jos niihin haluttaisiin panostaa. Suomi kuitenkin tykkää panostaa vain suuriin lajeihin, mutta niissäkin muut maat panostavat vielä enemmän.

Hiihdon osalta näkisin, että valmennus saa ottaa vastuuta reilusti itselleen. Lahjakkuuksia löytyy riittävästi, mutta olympialaisissa ei saada mitattua ulos edes keskivertotuloksia, vaan lähes poikkeuksetta hiihtäjiltä nähdään kauden huonoimpia suorituksia olympialaisissa.

Mäkihypyssäkin on käsittääkseni rahaa käytössä suurinpiirtein kymmenesosa siitä, mitä huippuvuosien aikaan oli. Onko se sitten niin ihme, että menestystä ei tule?

Urheilu ja etenkin talviurheilu on Suomessa niin tärkeässä asemassa, että ei luulisi olevan näin vaikeaa saada taloudellista tukea kuntoon. Ei sitä tarvitse suoraan valtion kassasta ottaa, vaan tukea varmasti voidaan saada muutakin kautta, jos asioita tehdään oikein. Tiedä sitten missä johtoportaissa pitäisi laittaa pakkaa uusiksi eniten, mutta uudistumista tarvitaan ja paljon.

 

[Roger Moore]

Hiihdon osalta näkisin, että valmennus saa ottaa vastuuta reilusti itselleen. Lahjakkuuksia löytyy riittävästi, mutta olympialaisissa ei saada mitattua ulos edes keskivertotuloksia, vaan lähes poikkeuksetta hiihtäjiltä nähdään kauden huonoimpia suorituksia olympialaisissa.

Mielenkiintoinen väite. Äkkiseltään väittäisin että ihan omalla tasollaan siellä aikalailla kaikki hiihtäjät on vetäneet, vai onko tuolla joku nyt flopannut? Ei nuo Roponen, Saarinen ja Niskanen ole naisten puolella koko kauden aikana tainneet nyt nähtyjä tuloksia paremmin painaa menemään, ja miehissäkin ilmeisesti aikalailla niillä samoilla sijoilla mennään mitä on voinut odottaakin. Tuo miesten viestin neljäs sija taisi olla vielä jonkinlainen ylisuoritus.

Pärmäkoskikin on tuonut jo kaksi henkilökohtaista mitalia, kultaan nyt ei ole ollut realistisesti mitään palaa vaikka nyt kärjen vauhdissa on pysynytkin. Mutta onko sillä nyt montakaan maailmancupin voittoa tai edes palkintopallisijoitusta tältä kaudelta plakkarissa?

 

[Mängimies]

Huolestuttavaa minusta Suomen talviurheilun kannalta on se, että oikeastaan kaikissa olympialajeissa ollaan pudottu kauemmas kärjestä. Otetaanpa vertailukohdaksi sitten 4, 8, 12 tai 16 vuotta. Enkä puhu pelkästään mitalien määrästä, vaan yleensäkin potentiaalisten menestyjien määrästä. Joko meidän terävin kärki on entistä kapeampi tai sitten se jo ennestään kapea kärki on entistä kauempana absoluuttisesti huipusta.

Puhutaanpa sitten, maastohiihdosta, ampumahiihdosta, mäkihypystä, lumilautailusta, alppihiihdosta, freestylesta, taitoluistelusta tai vaikkapa curlingista, niin alaspäin ollaan menty. Jääkiekossa ollaan samalla tasolla kuin ollaan oltu jo pitkään ja pikaluistelussakin se kapea kärki on edelleen olemassa. Yhdistetty on jonkinlaisessa nosteessa joskin vuosituhannen alkuun ja menestusvuosiin verrattuna ollaan siinäkin vielä kaukana.

Esimerkiksi tuo lumilautailu oli takavuosina oikein suomalaisten leipälaji ja varma menestyslaji. Potentiaalista menestyjää oli laittaa useampiakin. Nyt se on yhden Rukajärven varassa. Alppihiihdossa meillä on ollut aina usean urheilijan joukkue, joiden joukossa 1-2 potentiaalista menestyjää Poutiaisen ja Palanderin toimesta. Näissä kisoissa oli kaksi urheilijaa sijoilla ynnämuut. Kumparelaskussa Suomi oli lajin mahtimaa, nykyisin ei puhettakaan. Mäkihypystä en edes aloita, sillä jokainen tietää lajin nykytilan Suomessa. Maastohiihdossa meillä on kyllä massaa, mutta potentiaaliset menestyjät harvassa. Jopa "varmoissa" mitalilajeissa kuten viestit ja parisprintit ollaan nykyään mitalien ulottumattomissa.

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä muuta kuin saada lisää resursseja, mutta onhan tämä vähän huolestuttavaa.

 

[MAKE #89]

Joo, mullekaan ei oikein auennut Kojonkosken puheet jostain leveämmästä tasosta näissä kisoissa verrattuna aiempiin olympialaisiin. Monessa lajissa käytännössä sama miehitys kuin aiemmissa kisoissa, nyt vain neljä vuotta vanhempina, mutta samoin tuloksin. Missä uudet nousevat tähdet? Yhdistetyssä ihan lupaavaa pöhinää, mutta muuten ei oikein mitään. Voidaan toki jossitella jollain Mäkäräisen menestymättömyydellä, mutta ei Kaisankaan pari mitalia olisi isoa kuvaa muuttanut, koska hän on ollut yksin lajinsa huipulla jo vuosikymmenen. Sama esim. Poutala pikaluistelussa, oli lähellä jo 2010, mutta missä seuraajat?

Huolestuttavaa, että esim. Piiroinen povasi vaikeuksia lumilautailun tulevaisuudelle Suomessa, viitaten johonkin junnuille sopivien paippien puutteeseen tms. Muistatteko miten lumilautailusta puhuttiin niin kauniiseen sävyyn viime kisoissa kun toivat pari mitalia? Neljä vuotta myöhemmin samat Piiroinen, Rukajärvi ym. edelleen mukana, mutta sen jälkeen tyhjää. Ja amatöörin silmiin näytti siltä, että ihan terävin kärki on karkaamassa temppujen haastavuudessa suomalaisilta.

 

[Schwein]

Itse asiassa myöskään yhdistetyssä ei kai mitenkään jonossa lahjakkuuksia ole, ellen sitten ole missannut jotain. Hirvonen oikeastaan ainoa nuori ja lupaava. Herola taas ei enää ihan junnu ole, ja kehitys on polkenut paikallaan.

Hyvän pöhinän tuloksena kuudensia sijoja, jotka eivät toki huonoja ole. Mutta eipä se jatkossakaan kummemmalta näytä.

 

[Nelfor]

Mielenkiintoinen väite. Äkkiseltään väittäisin että ihan omalla tasollaan siellä aikalailla kaikki hiihtäjät on vetäneet, vai onko tuolla joku nyt flopannut? Ei nuo Roponen, Saarinen ja Niskanen ole naisten puolella koko kauden aikana tainneet nyt nähtyjä tuloksia paremmin painaa menemään, ja miehissäkin ilmeisesti aikalailla niillä samoilla sijoilla mennään mitä on voinut odottaakin. Tuo miesten viestin neljäs sija taisi olla vielä jonkinlainen ylisuoritus.

Pärmäkoskikin on tuonut jo kaksi henkilökohtaista mitalia, kultaan nyt ei ole ollut realistisesti mitään palaa vaikka nyt kärjen vauhdissa on pysynytkin. Mutta onko sillä nyt montakaan maailmancupin voittoa tai edes palkintopallisijoitusta tältä kaudelta plakkarissa?

Ehkä tuli hieman kärjistettyä, mutta ei hiihdossa kyllä keskivertiosuorituksia parempaan ole pystytty. Muilta mailta löytyy paljon sellaisia onnistujia, jotka eivät ole maailmancupissa pystyneet ihmeisiin, mutta ovat olympialaisissa saavuttaneet jopa kultaa. Yhtenä esimerkkinä tästä Norjan Haga, joka nykäisi naisten kympillä kultaa näytöstyyliin, vaikka häntä ei lähtökohtaisesti laskettu mitalitaistoon mukaan ollenkaan.

Pärmäkoski on tällä kaudella voittanut maailmancupissa kerran ja ollut mitaleilla ilmeisesti viisi kertaa. Hän on suoriutunut tasonsa mukaisesti, mutta ei ole onnistunut repimään itsestään irti ylimääräistä.

Muutoin kommenttini koskee lähinnä viestihiihtoja ja osittain muitakin hiihtoja, joissa urheilijavalinnat ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia. Viesteissä ja pareissa Suomella piti olla hyviä mahdollisuuksia mitaleille, joissakin sitä pidettiin etukäteen lähes varmana. Silti yhtäkään mitalia näistä ei saatu. Toki mitalisijojen takana ovat yksittäiset hiihtäjät voineet onnistua kohtalaisen hyvin ja on saatu jopa ennakkoon parempia sijoituksia, mutta kun mitaleista puhutaan, niin koko kisat ovat täynnä menetettyjä mahdollisuuksia ja alisuorittamista. Enkä puhu tässä enää pelkästään hiihdosta, vaan näistä olympialaisista kokonaisuutena.

 

[Nelfor]

Huolestuttavaa minusta Suomen talviurheilun kannalta on se, että oikeastaan kaikissa olympialajeissa ollaan pudottu kauemmas kärjestä. Otetaanpa vertailukohdaksi sitten 4, 8, 12 tai 16 vuotta. Enkä puhu pelkästään mitalien määrästä, vaan yleensäkin potentiaalisten menestyjien määrästä. Joko meidän terävin kärki on entistä kapeampi tai sitten se jo ennestään kapea kärki on entistä kauempana absoluuttisesti huipusta.

Puhutaanpa sitten, maastohiihdosta, ampumahiihdosta, mäkihypystä, lumilautailusta, alppihiihdosta, freestylesta, taitoluistelusta tai vaikkapa curlingista, niin alaspäin ollaan menty. Jääkiekossa ollaan samalla tasolla kuin ollaan oltu jo pitkään ja pikaluistelussakin se kapea kärki on edelleen olemassa. Yhdistetty on jonkinlaisessa nosteessa joskin vuosituhannen alkuun ja menestusvuosiin verrattuna ollaan siinäkin vielä kaukana.

Esimerkiksi tuo lumilautailu oli takavuosina oikein suomalaisten leipälaji ja varma menestyslaji. Potentiaalista menestyjää oli laittaa useampiakin. Nyt se on yhden Rukajärven varassa. Alppihiihdossa meillä on ollut aina usean urheilijan joukkue, joiden joukossa 1-2 potentiaalista menestyjää Poutiaisen ja Palanderin toimesta. Näissä kisoissa oli kaksi urheilijaa sijoilla ynnämuut. Kumparelaskussa Suomi oli lajin mahtimaa, nykyisin ei puhettakaan. Mäkihypystä en edes aloita, sillä jokainen tietää lajin nykytilan Suomessa. Maastohiihdossa meillä on kyllä massaa, mutta potentiaaliset menestyjät harvassa. Jopa "varmoissa" mitalilajeissa kuten viestit ja parisprintit ollaan nykyään mitalien ulottumattomissa.

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä muuta kuin saada lisää resursseja, mutta onhan tämä vähän huolestuttavaa.

Täyttä asiaa koko viesti. Huolestuttavinta tässä on se, ettei menestys ole laskenut pelkästään joissain yksittäisissä lajeissa lahjakkuuksien puutteen vuoksi, vaan käytännössä lajista riippumatta ollaan syöksylaskussa menestysmahdollisuuksien kanssa. Eikä tähän tosiaankaan ole juurikaan muita syitä, kuin resurssien puute. Aivan liian moni Suomalainen olympiaurheilija nostaa jossain haastatteluissa esille sitä, ettei ole kunnollisia harjoittelumahdollisuuksia, varusteita tai edes mahdollisuutta elättää itseään urheilemalla. Lajien huipulla sitä rahaa tulee palkintorahojen ja sponsoreiden kautta, mutta sinne huipulle ei voi päästä ilman tukea ja mahdollisuutta harjoittaa sitä omaa lajia täysipainoisesti.

Tuntuu siltä, että Suomessa jätetään urheilijat oman onnensa nojaan ja sitten odotetaan isoissa kisoissa mahdottomia suorituksia. Jos menestystä halutaan, niin sitä tukea pitäisi olla tarjolla junnuiästä lähtien ja tauotta, eikä vain olympialaisten tai muiden isojen kisojen aikaan.

 

[Niilo]

Kyllähän se vaikuttaa liian monissa tapauksissa menevän niin, että raha ratkaisee. Jos urheilijalla on jatkuvasti ongelmia saada leipää pöytään ja harjoitusvälineet, sekä -olosuhteet ovat huonoja, niin ei voida odottaa maailmanluokan menestystäkään. Monissa pienemmissä lajeissa olisi olympialaisissa hyvät mahdollisuudet mitaleille, jos niihin haluttaisiin panostaa. Suomi kuitenkin tykkää panostaa vain suuriin lajeihin, mutta niissäkin muut maat panostavat vielä enemmän.

Mäkihypyssäkin on käsittääkseni rahaa käytössä suurinpiirtein kymmenesosa siitä, mitä huippuvuosien aikaan oli. Onko se sitten niin ihme, että menestystä ei tule?

Eikös se yksi suomalainen skiicross laskija ? annattanut aika hyvin epäonnistuneen suorituksensa jälkeen, ( jossa kyllä mukana taisi olla aika paljon tuomareillakin osuutta ) et välillä on kai oikeasti vaikeeta taloudellisesti ?

Mäkuhypyssä joskus taisi olla niin et hiihtoliitto tjsp ns vastusti omien henkilökohtaisten sopimusten tekeminen on vähä niinku kielletty....

 

[aceman81]

Ehkä tuli hieman kärjistettyä, mutta ei hiihdossa kyllä keskivertiosuorituksia parempaan ole pystytty. Muilta mailta löytyy paljon sellaisia onnistujia, jotka eivät ole maailmancupissa pystyneet ihmeisiin, mutta ovat olympialaisissa saavuttaneet jopa kultaa. Yhtenä esimerkkinä tästä Norjan Haga, joka nykäisi naisten kympillä kultaa näytöstyyliin, vaikka häntä ei lähtökohtaisesti laskettu mitalitaistoon mukaan ollenkaan.

Pärmäkoski on tällä kaudella voittanut maailmancupissa kerran ja ollut mitaleilla ilmeisesti viisi kertaa. Hän on suoriutunut tasonsa mukaisesti, mutta ei ole onnistunut repimään itsestään irti ylimääräistä.

En ole hiihtoasiantuntija, mutta osaan käyttää googlea ja wikipediaa. Jälkimmäisen mukaan Haga Tour de Ski 4. (2015), 5. mc samaisella kaudella. 6. TdS 2016. Meneillään olevalla kaudella 3. Kuusamon kiertueella, nopein turneen päättäneellä 10 km vapaalla, 3. Lillehammerin 15 km yhdistelmäkisassa, 2. Toblach ja Davos 10 km (v), 3. Seefeldin 10 km (v) massalähdössä...

Joku norjalainen sieltä aina nousee, mutta ei kai Haga mikään superyllättäjä ole näillä meriiteillä.

Joo, ei oo Pärmäkoski lyönyt Grand Slamia - vielä. Mutta kovassa iskussa vaikuttas olevan, kuten kaikki nimenomaan olympialaduille kuntoaan tähtäävät. Ottanut sen mitä on ollut otettavissa, 2 henkilökohtaista. olympiamitalia on ihan jees. Siis, tosi jees.

 

[Nelfor]

En ole hiihtoasiantuntija, mutta osaan käyttää googlea ja wikipediaa. Jälkimmäisen mukaan Haga Tour de Ski 4. (2015), 5. mc samaisella kaudella. 6. TdS 2016. Meneillään olevalla kaudella 3. Kuusamon kiertueella, nopein turneen päättäneellä 10 km vapaalla, 3. Lillehammerin 15 km yhdistelmäkisassa, 2. Toblach ja Davos 10 km (v), 3. Seefeldin 10 km (v) massalähdössä...

Joku norjalainen sieltä aina nousee, mutta ei kai Haga mikään superyllättäjä ole näillä meriiteillä.

En tiedä miksi nämä Hagan tilastot piti nostaa esille? Onhan sillä kultaakin maailmancupista saavutettuna, eikä toki kyseessä ole mikään huono hiihtäjä. Häntä ei vaan ennakkon laskettu vahvaksi mitaliehdokkaaksi tuossa kisassa, mutta kun sitten voitti sen reilulla erolla ennakkosuosikkeihin nähden, niin yllätyksestä ja hienosta venymisestä oikeassa paikassa voidaan puhua. Mistään superyllättäjästä en ole puhunut sanallakaan.

 

[KemmiK]

Haga oli ennakkoon suurimpia voittajasuosikkeja Kallan ja Björgenin kanssa. Kaikki myös otti mitalin.

 

[Barnes]

Häntä ei vaan ennakkon laskettu vahvaksi mitaliehdokkaaksi tuossa kisassa, mutta kun sitten voitti sen reilulla erolla ennakkosuosikkeihin nähden, niin yllätyksestä ja hienosta venymisestä oikeassa paikassa voidaan puhua.

Haga on ollut kauden toiseksi paras hiihtäjä vapaalla, joten ei todellakaan voida puhua mistään yllätyksestä tai hienosta venymisestä. Mitalia odotettiin, väri oli epäselvä. Ragnhild päätti että se on kultainen.

 

[Barnes]

Hirvonen oikeastaan ainoa nuori ja lupaava. Herola taas ei enää ihan junnu ole, ja kehitys on polkenut paikallaan.

Nyt en ihan ymmärrä, sillä eihän Herolan ja Hirvosen ikäero ole kuin vain vajaan vuoden. Se on toki totta, että Ilkka on jäänyt (mäessä, hiihtohan on parantunut koko ajan) polkemaan paikallaan, ja Hirvonen on noussut näistä kahdesta paremmaksi.

Onneksi ensi vuonna MM-kisoissa kisataan yhdistetyn parisprintti. Siinä voisi Herolalla ja Hirvosella olla mahdollisuudet korkealle, mikäli eivät aivan paskoiksi taannu ensi kaudella. Ja miksei myös yksilökisoissakin.

 

[Schwein]

Nyt en ihan ymmärrä, sillä eihän Herolan ja Hirvosen ikäero ole kuin vain vajaan vuoden. Se on toki totta, että Ilkka on jäänyt (mäessä, hiihtohan on parantunut koko ajan) polkemaan paikallaan, ja Hirvonen on noussut näistä kahdesta paremmaksi.

Onneksi ensi vuonna MM-kisoissa kisataan yhdistetyn parisprintti. Siinä voisi Herolalla ja Hirvosella olla mahdollisuudet korkealle, mikäli eivät aivan paskoiksi taannu ensi kaudella. Ja miksei myös yksilökisoissakin.

No niin, tässä sen näkee kun alkaa vahvalla mutulla kommentoimaan. Herola on ollut lupaava jo sen verran monta vuotta, että itselleni oli jostain tullut käsitys että ikää olisi ainakin 25.

Sitten onhan tuo Arttu Mäkiaho tietenkin lupaava, hänet unohdin mainita negatiivisuuden puuskassani.

 

[Mängimies]

Onneksi ensi vuonna MM-kisoissa kisataan yhdistetyn parisprintti. Siinä voisi Herolalla ja Hirvosella olla mahdollisuudet korkealle, mikäli eivät aivan paskoiksi taannu ensi kaudella. Ja miksei myös yksilökisoissakin.

Ihan totta. Jos mittariksi otetaan pelkästään tämän päivän kisa, niin hiihdossa Hirvonen ja Herola olivat sijoilla 5. ja 6. ja mäessä sijoilla 5. ja 8. Eli ylivoimaisen Saksan kaksikon takana olisi ollut hopeaa tarjolla eikä Saksakaan itseasiassa olisi ollut kovinkaan kaukana edessä.

 

[Individual]

Jos Suomeenkin tähtien asennosta ja jumalista johtuen syntyy kerran vuosisadassa joku pärjäämään suomalaisittain marginaalilajissa, niin kuinka realistista on odottaa, että se 1-2 urheilijan menestys saisi aikaan sen, että meillä on vastaisuudessakin laittaa siihen viivalle realistinen mitaliehdokas? Tällä tarkoitan esimerkiksi alppihiihtoa ja Poutiaista ja Palanderia. Ennen heitä alppihiihto oli Suomessa täysin kuriositeetti, sitten tulivat nämä kaksi hetkeksi dominoimaan (etenkin Poutiainen), kunnes lopettivat ja laji taantui sinne mistä tulikin. Kumparelasku loisti Naganossa ja Salt Lake Cityssa, mutta ei ennen sitä, eikä sen jälkeen enää. Ainahan joka lajissa, harvinaisemmassakin on ne omat pioneerinsa ja polunraivaajansa, mutta menestykseen vaaditaan poikkeusyksilö. Heitäkin meille joskus suodaan, mutta hyvin säästeliäästi annostellen.

Ehkä hieman mutkat suoriksi kärjistys tämä. :)

 

[blue line]

Olemassa olevat resurssit pitäisi keskittää niihin lajeihin huippu-urheilun osalta, jossa tekeminen lajikentällä mahdollistaa menestymisen lajin huipulla. Ei ole järkevää työntää veronmaksajien rahoja lajeihin, jossa meidän oma tekeminen ei mahdollista menestystä kirkkaimmalla huipulla.

Toisin sanoen, jos emme ole valmiita panostamaan samaa määrää rahaa, kuin ne maat, jotka nyt menestyvät, niin miksi panostaa ollenkaan? Tai miksi tukea niitä kotimaisia lajeja, joiden harjoittelukulttuuriin ei kuulu samanlaista tai tiukempaa harjoittelua, kuin nykyisissä menestysmaissa? Jos emme hyväksy menestymiseen vaadittavia lähtökohtia, tulemme tulevaisuudessakin heittämään rahaa kaivoon urheilijoille, joilla ei ole valmiuksia taistella menestyksestä, eli mitaleista.

Meidän kuuluu tukea huippu-urheilun osalta niitä lajeja, joissa meidän antama rahoitus on vertailukelpoista kilpailijamaihin verrattuna ja jossa meillä on lajitietous ja harjoittelukulttuuri kohdillaan myös kilpailijoihin verrattuna.

Harrastusliikunta on sitten erikseen.

 

[Roger Moore]

Kumparelasku loisti Naganossa ja Salt Lake Cityssa, mutta ei ennen sitä, eikä sen jälkeen enää.

Kyllähän kumparelaskusta tuli vielä hopeaa 2006 Torinossa, kun Mikko Ronkainen nappasi mitalin sieltä. MM-tasollahan Suomi nappasi mitaleita aina tuonne 2000-luvun puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen ei ole tainnut tulla mitään. Kyllä tuosta lajista olisi ollut oikein hyvin mahdollista tehdä suomalainen menestyslaji, osaamista kuitenkin löytyy ja lajissa pärjättiin sellaiset 10 vuotta kansainvälisissä kisoissa hyvin.

 

[Individual]

@Roger Moore Joo, joku tuon kumparelaskun suhteen koputti takaraivossa, että muistatkohan taas väärin. Ei tarvinnut pettyä. :) Noh, miksiköhän se ei ENÄÄ ole menestyslaji?

 

[Roger Moore]

@Roger Moore Joo, joku tuon kumparelaskun suhteen koputti takaraivossa, että muistatkohan taas väärin. Ei tarvinnut pettyä. :) Noh, miksiköhän se ei ENÄÄ ole menestyslaji?

Niin paha sanoa, tuon ns. kultaisen sukupolven eli Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Mikko Ronkainen yms. jälkeen ei tullut enää tekijämiehiä. Sikälikin vähän outo juttu koska Suomihan alkoi tuossa lajissa tosiaan kunnolla pärjäämään vasta 90-luvun puolivälissä, vaikka lajia itsessään oli harrastettu jo 80-luvun puoliväliltä alkaen eli Suomi ei päässyt nuoren lajin osalta valmiiseen pöytään, vaan huipulle noustiin sitten myöhemmin.

Ehkä laji ei sitten vedonnut nuoria samalla tavalla kuin esim. lumilautailu, sinne kun kuitenkin niitä uusia tyyppejä tulee paljon mukaan, vaikka toki miehissäkään ei mitaleista enää taistella. Kumparelaskussa kun Suomella ei ole enää edes edustajia mukana.

Perkele Janne Lahtela, pelasta meidät.

EDIT:

Näköjään vielä 2009 MM-kisoista tuli hopeaa Tapio Luusuan toimesta.

 

[Japi]

Niin paha sanoa, tuon ns. kultaisen sukupolven eli Janne Lahtela, Sami Mustonen ja Mikko Ronkainen yms. jälkeen ei tullut enää tekijämiehiä. Sikälikin vähän outo juttu koska Suomihan alkoi tuossa lajissa tosiaan kunnolla pärjäämään vasta 90-luvun puolivälissä, vaikka lajia itsessään oli harrastettu jo 80-luvun puoliväliltä alkaen eli Suomi ei päässyt nuoren lajin osalta valmiiseen pöytään, vaan huipulle noustiin sitten myöhemmin.

Ehkä laji ei sitten vedonnut nuoria samalla tavalla kuin esim. lumilautailu, sinne kun kuitenkin niitä uusia tyyppejä tulee paljon mukaan, vaikka toki miehissäkään ei mitaleista enää taistella. Kumparelaskussa kun Suomella ei ole enää edes edustajia mukana.

Perkele Janne Lahtela, pelasta meidät.

EDIT:

Näköjään vielä 2009 MM-kisoista tuli hopeaa Tapio Luusuan toimesta.

Olihan Suomella kaksikin edustajaa miesten kumparelaskussa: Jimi Salonen ja Jussi Penttala. Salonen selviytyi jopa 20 laskijan finaaliin. Ei tosin enää 12 laskijan toiselle kierrokselle.

 

[Roger Moore]

Olihan Suomella kaksikin edustajaa miesten kumparelaskussa: Jimi Salonen ja Jussi Penttala. Salonen selviytyi jopa 20 laskijan finaaliin. Ei tosin enää 12 laskijan toiselle kierrokselle.

Noniin, hyvinpä tiesin :D Jotenkin meni ohi tuo. Nuoria kavereita näyttää olevan.