Kuin sattuman kautta minulla oli viikolla mökkivieraina tuttavapariskunta opiskeluajoilta. Otettuaan muutaman oluen rouva aloitti monologin siitä, kuinka opiskeluaikana joutui keksimään itselleen väärän puhelinnumeron, jonka antaa illan sinnikkäimmille romeoille, koska ei uskaltanut sanoa ei suoraan päin naamaa. Mikäköhän pelotti?
Asuimme silloin naapuritaloissa ja muistui omaakin mieleeni kuinka kävelimme kerran Manalasta Kallioon, tai minä kävelin ja neitonen pyöräili. Kun palasin helpottamasta itseäni lähipuskasta, oli paikalla kinuava sankari. Ennen kuin ehdin paikalle oli herran käsi tytön hameen alla, jonne pääsy oli suht vapaa, koska toinen jalka oli maassa, toinen polkimella. Ystäväni yritti läpsiä kättä turhaan pois. Vitun huoraa kuului sitten perästä. Oli muuten nätti likka ja nykyään oikein hyvännäköinen leidi edelleen.
Pikkusisareni kertomukset suomalaisista herrasmiehistä ovat myös olleet sitä luokkaa, että olen varsin vakuuttunut siitä, ettei naisten huono kohtelu yöelämässä ole kulttuurisidonnaista. Varmasti ulkomaalaisille on yliedustus, ja naisten kohtelu länsimaiden ulkopuolella vertailukelvotonta. Se ei silti tarkoita, että ahdistelu ja huorittelu, jopa käsiksi käyminen, olisivat uusi ja maahanmuuttajien mukana tullut ilmiö.
Tämä on kai se, mistä femakot niin suuttuivat: kun pahoinpitelijä on ulkomaalainen ollaan niin oikeutetusti raivoissaan asioista, joita tapahtui ennen mamuja, matuja ja muutakin.