Vaihtoehto 1: 12+12 (A ja B -liigat Sveitsin mallin mukaan), jossa A-liigan kaksi viimeistä ja B:n välierien voittajat karsivat. Teoriassa mahdollisuudet paikkaan auringossa paranisivat kahden potentiaalisen nousijan mallissa huomattavasti yhteen verrattuna, mikä puolestaan parantaisi B-liigan joukkueiden toimintamahdollisuuksia. Tähän yhdistettynä tulonjaon tasaaminen tv-rahojen kautta, joka oletusarvoisesti lieventäisi vahvasti putoamiseen liittyviä talouskriisejä. Sarjan taso olisi aivan toista luokkaa kuin tämänhetkisen Mestiksen, minkä johdosta sarja toimisi nykyistä parempana kasvualustana ammattilaisuuden ensi askelia ottaville nuorille.
Vaihtoehto 2: Avoin 10+10+10 -malli, jossa kolmosliigan kanssa voisi tehdä pelaajayhteistyösopimuksia. Ko. sarjaan voisi tarvittaessa myös ottaa jonkinlaisen säännön U-20 -pelaajien peluuttamisesta (jollaisen näemme ensi kaudella Mestiksessä). Tässäkin tulonjaon tasaaminen jollakin mallilla kaikkien mukana olevien seurojen välillä olisi välttämätöntä. Ja huom! Myös kolmosliiga olisi auki, eli myös sieltä voisi pudota ja sinne voisi nousta.
Tärkeintä on nyt ymmärtää, että muutoksia on tehtävä, jos halutaan välttää liigan näivettyminen ja Mestiksen hiljalleen mutta varmasti lähestyvä totaalituho. Muutosten tekemättä jättäminen sillä perusteella, että joku seura voisi ehkä mennä konkurssiin, johtaa nähdäkseni huomattavasti surullisempiin seurauksiin kuin yhden tai kahden paikkakunnan kiekkotoiminnan väliaikaiseen kriisiin, eikä tällä mielestäni voida perustella välttämättömien muutosten tekemättä jättämistä.