Olen aiemmin aina puolustellut Mertarantaa, mutta nyt täytyy kyllä ensimmäistä kertaa ikinä sanoa, että on kyllä Antero ollut huono. En kyllä suostu myöntämään, että hän olisi jo pitkään ollut tällä tasolla, vaan nyt on suurta pudotusta tapahtunut verrattuna vuoden 2019 kisoihin.
Aika samoilla linjoilla.
Ainahan Mertaranta on viljellyt maneereja, kuten toki muutkin, ja välillä ne ärsyttää enemmän, välillä vähemmän. Näiden kisojen startti on kyllä ollut korostetun väsynyt ja sekava. Italia-peli oli kyllä jo vähän kontrolloidumpaa tekemistä ja mielestäni viljeli ihan hauskoja tietoiskuja siellä täällä; toki tuollainen vähemmän kiihkeä höpöhöpö-peli sen mahdollistaakin, jossain puolivälierässä ei ehkä voisi yhtä rennosti sivuladuilla hiihdellä.
Mutta siis, mielestäni Mertarannan siedettävyys ja taso nykyisellään nousee yleensä aikalailla sen mukaan, miten Suomi menestyy. Oikeastaan jo lähemmä kymmenen vuotta Mertaranta on selostellut alkusarjan "männävuosia" heikommin ja väsyneemmin. Tiedä sitten, liittyykö alitajuisesti jotenkin tuohon markkinaponin asemaan, vai mikä homma. Jos Suomen turnaus kuitenkin lähtee lentoon, vaikeuksien kautta eli ei, onnistuu Mertaranta mielestäni tunnelmanluonnissa ja fiiliksen välittämisessä paremmin. Ehkä tässä on sekin, että positiiviset tapahtumat kentällä sitten jotenkin parantavat omaa fiilistä ja sitä kautta Mertsismisuodatinkin on armollisempi..?
Tiedä häntä, mutta mielestäni 2014, 2016 ja 2019, eli aina kun Suomi on mennyt pitkälle, myös Mertaranta on jotenkin parantanut tekemistään. Jutuissa on sellaista luonnollista lentoa ja vilpitöntä innostusta, kun panokset alkaa kovenemaan. Sellaista väkisin vääntämisen makua ei oikein tule ja jopa Mertaranta tukee fiilistä ihan hyvin. Yritän tässä nyt sanoa, että onhan se ihan supliikkimies siellä selostuskopissa, kun pääsee oikeanlaiseen flow-tilaan, eikä se laji- ja pelaajatietämyskään aina ihan kuraa ole, mutta päästelee välillä vähän liian huolimattomasti noita juttuja läpi, minkä lajiniilot tietysti armotta huomaavat. Toki myönnettäköön, että esimerkiksi 2019 finaali ei jäänyt oikein millään tapaa selostuksena mieleen, lähinnä sellaisia "tyhjiä" lausahduksia tyyliin
ikiliikkujaharripesonen.
No, se Mertarannasta.
Maikkarin studio-osuudet häviävät edelleen sujuvuudessaan ja keskustelun luontevuudessa Ylen tuotannolle ja esimerkiksi Viasatille, jolla tasapaino viihtellisyyden, persoonien ja analyyttisen sisällön välillä on egoismin riskilläkin aikalailla paras. Posia on kuitenkin annettava siitä, että onpahan mielenkiintoinen henkilökattaus. Sisältöön en ota kantaa, mutta OJ, Kukkoslasse ja Koivu on aika kovia kiinnityksiä, siinä on ihan hyvä otanta päälliköitä... :)
Kojo se lupsakoituu vuosi vuodelta - on jotenkin todella vapautunut, positiivinen ja leppoisa. Esitti toki epäilynsä Suomen maalintekopotentiaalin riittävyydestä jatkopeleissä, mutta ei lähtenyt turhia panikoimaan. Ehkä jonkun makuun liiankin hampaatonta tai ehkä se sitten kertoo jotain MM-kisojen tasosta, mutta toisaalta myös ihan asianmukaista luottoa valmennukseen. Ja lopulta nuo on niin pienestä kiinni kuitenkin... Kun tähdet osuu kohdalleen, voi aika nihkeälläkin pelillä mennä finaaliin (2014) ja toisaalta dominointi ja maali-ilotulitus lohkopeleissä on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos ns. kuolemanpelissä puristaa liikaa (2018).
Pointti on, että totta kai pitää kritisoidakin, mutta kun nää nyt vähä on tämmösiä, nii turha sitä liikaa piruja jäähän maalailla.