Hoh hoijaa
Mikä tuossa keskustelussa oli niin mielenkiintoista? Sekö kun Kurri ilmoitti että poikittaissyötät neliön läpi ovat tosi pahoja? Tai sekö kun Ojanen ilmoitti että pelinlukutaito tulee äidinmaidosta? Vai peräti se kun Tami loppukanetiksi totesi että four passes break any defense.
Ensinnäkin miksi siellä oli käytännössä valmennuksellisesti täysin noviiseja keskustelemassa asiasta? Miksi ei käyty läpi ylivoimapelaamisessa hyökkäyksiinlähtöjä yhtään läpi? Jalonen esimerkiksi sanoi että he pyrkivät myös ylivoimalla ratkaisuihin suorista hyökkäyksistä.
Ehkä siksi, että keskustelu oli rajattu ylivoimaPELIN tehokkuuteen, ts. siihen, miten kiekkoa yritetään saada vastustajan maaliin siellä hyökkäysalueella. Reaalimaailmassa kun jostain syystä ajatellaan, että tämä tulosprosentti määrittää onnistuneen yv-pelin oleellisemmin kuin esim. oman maalin takana seisoskeluun käytetty aika.
Mikä suorista hyökkäyksistä tehdyistä ratkaisuista tekee yhtään sen vähempää tai enempää itsestäänselvää yv-tietoa kuin poikittaissyötöt neliön läpi? Tai viivamiehen käyttö, maskipelaamisen osuus, kulmamyllykolmio, puolenvaihdot jne. jne. Jääkiekko kun ON taktisesti juuri niin yksinkertainen peli, (käytännön toteutus on sitten usein kaikkea muuta:), ettei siitä saa tekovaikeaa ja viikottain uusiutuvaa rakettitiedettä, vaikka sivuraiteelle juuttuneet teorianysvärit ja nettihengaajat kuinka muuta vinkuisivat.
Ja eihän Helminen ja Ojanen tietenkään mitään ylivoimapelin pyörittämisestä tiedä, ihan epäpäteviä kommentoimaan. Pahin synti on varmaan, että nämä jätkät on onnistuneet yv:llä joskus jotain tekemäänkin. Haluaisin todella olla paikalla, kun tämän tason argumentteja kerrottaisiin asianosaisille itselleen - ja nähdä samalla esimerkiksi Jukka Jalosen naaman.
Mikä muutenkaan jonkun Pekka Lehtinen kompetenssi on jääkiekon suhteen? Jo siinä mennään tietyllä tavalla metsään jos keskustelun vetäjällä ei kompetenssi riitä.
Tämäkin voi tulla yllätyksenä, mutta oikeissa tiedotusvälineissä keskustelun vetäjän rooli on ihan muu kuin lajifriikin. Esimerkiksi tv-journalistinen kompetenssi (tietomäärä, pyrkimys objektiivisuuteen omien agendojen ja vendettojen sijaan, esiintymiskyky ja -kokemus, kyky viedä keskustelua jne.) on välttämättömyys, jota "jollain" Lehtisellä on aika pitkältä ajalta ja hieman isommistakin ympyröistä (talous, uutiset, politiikka).
Jotain mielenkiintoisia yksittäisiä kommetteja on ollut. Näissäkin on vain se ongelma että kun yksittäiselle kommentille varataan lyhyt aika niin juontaja on heti hyppäämässä seuraavaan juttuun eikä avata asioita laajemmin, eli jos sattuukin tulemaan jotain mielenkiintoista niin juttu jää kuitenkin torsoksi koska siihen ei paneuduta kunnolla.
Kun ohjelman kesto on reilut puoli tuntia, rajauksia on pakko tehdä. Siitä samaa mieltä, että kestoon on yritetty ehkä tunkea liikaa elementtejä: on pyöreää pöytää, muisteloita, henkilöhaastatteluja, niitä hemmetin fantasiarostereita ja Tammisen pönötystä, joka ainakin täällä tosin menee puhtaana komediana. (Näyttää, että Niikollakin meinaa välillä pettää pokka - juhanijuhani itse on tietysti aivan tosissaan:).
