Itävallan jääminen tälle tasolle olisi ollut huutava vääryys. Itävallalta löytyy tätä nykyä paljon jopa aivan huippupelaajiakin ja maa kykenee taistelemaan MM-tasolla aina pudotuspelipaikasta.
Kyllä tuo on valitettavasti taakse jäänyttä aikaa. Valtava kehitys huipentui Prahan kisoihin, jossa Itävalta pelasi loistavia otteluita. Tämän jälkeen Itävallassa on tehty moni asia liiton valmennuksesta (a-maajoukkue ja juniorit) ja liigan järjestelyissä nopealla aikataululla päin helvettiä samalla, kun on huomattu maajoukkueen pelaajarungon vanhentuvan käsiin.
Maajoukkueen pitkäaikaisista tukipilareista Ulrichia ja Brandneria ei enää Sveitsin kisoissa nähdä. Tuskin myöskään Unterluggaueria. Divisillä (joka ei turnauksessa väsymykseen vedoten pelannut) ja Kaltilla alkaa aika tiimalasissa käymään vähiin. Eikä Trattnigkaan ole enää niitä nuorimpia, joskin muutamia vuosia mj:ssä vielä pelannee. Kochin, Setzingerin ja Vanekin ikäluokka on vielä hyvä, mutta sen jälkeen on valitettavan mustaa.
Sekä edustusjoukkueen valmennuksessa, nuorisomaajoukkueiden valmennuksessa sekä nuorisotyössä yleisesti on tehty sekä virhearvioita että laiminlyöntejä. Pahalta tuntuu myös se, että liigaseurojen johtoportailla ei tunnu olevan mitään kiinnostusta kehittää Itävallan kiekkoa. Liigan taso on tällä hetkellä ok, mutta siellä ei hirveämmin itävaltalaisia pelaa. Itävaltalaiset pelaajat suunnittelivat jo mj-legenda Ulrichin johdolla lakkoa liigapeleistä vastustaakseen tuota ulkomaalaishurlumheitä. Viimeksi painavasti asiasta puhui Thomas Vanek ja päävalmentaja Bergström.
Itävalta teki hyvää duunia kisoissa ja nousi vakuuttavasti. Valmentaja Bergström vaikuttaa pitkästä aikaa potentiaaliselta äijältä tuohon pestiin - kaverilla on selvästi myös halua pidempäänkin kehitystoimintaan. Hän sanoi, että vuoteen 2014 mennessä Itävalta haluaa olla vakiinnuttanut paikkansa A-tasolla, keskikastissa. Lähivuosina realistisesti on tavoiteltava vain sarjapaikan säilyttämistä. Rivien välistä oli luettavissa, että joku putoaminenkaan ei olisi jättikatastrofi, kun pääasia on kuitenkin valoisampi tulevaisuus ja siihen tähtäävä kehitystoiminta. Liigan suuntaan lensi ansaitusti puukkoa.
Bergström on ruotsalaisuudestaan huolimatta hyvä jätkä... no hehheh... ruotsalaisuudestaan huolimatta meritoitunut Klagenfurtissa, Itävallassa. Klagenfurt on tunnettu juniorituotannostaan ja jääkiekkokulttuuristaan. Bergströmillä on ollut jo siellä vastuu pitkäjänteisestä kehitystoiminnasta. Itävaltalaisille on sekä jalkapallossa että jääkiekossa tyypillistä sortua nyt-tai-heti -politiikkaan. Kasataan huppujoukkueita välittämättä mitä sen jälkeen tapahtuu. Kuka muistaa Feldkirchin EHL:n voittaneen joukkueen nelikymppisine itävaltalais-kanadalaisineen sekä rudqvisteineen ja b-å gustafssoneineen? Se seura teki junnupuolineen kaikkineen konkan n. 1-2 vuotta tuon jälkeen. Vastaavia esimerkkejä on aivan valtavan paljon itävaltalaisessa palloilussa. Tuon ajatusmallin valmentajia on ollut liiton päävalmentajina tähän mennessä. Heillä ei ole ollut aavistustakaan pitkäjänteisestä kehittämisestä. Bergström skandinaavina, mutta myös itävaltalaisen kiekkoilun hyvin tuntevana, on aivan oikea kaveri tuohon pestiin. Toivottavasti liiton johdolla riittää kärsivällisyys, jopa putoamisenkin osuessa kohdalle.
Nykyisellä pakistolla kyyti on kylmää isoja vastaan. Hyökkäyksestä löytyy edelleen laatua ja Itävalta pystyykin ottamaan voittoja Norjasta, Tanskasta, Sloveniasta, Ranskasta ja kumppaneista. Säilyminen on realistisesti saavutettavissa oleva tavoite... mutta toteutuessaankin on edessä seuraava verinen taistelu putoamista vastaan... ja sitä seuraava...
Bergströmillä on hienoja visioita ja kykyä toteuttaa ne. Toivottavasti liitto antaa hänelle aikaa ja resursseja. Ja toivottavasti liigaseurat ei omalla idioottimaisella sooloilullaan torpedoi alkavaa kehitystä - niiden on lopetettava sooloilu ja mietittävä yhteistä hyvää ja tajuttava, että jos Itävallan maajoukkue katoaa lopullisesti huipulta, katoaa myös itävaltalainen liigakiekkoilu. Niiden on tajuttava, että tähtäin on oltava pidemmällä, kuin seuraavassa keväässä.
***
Vakuuttava oli kyllä Itävallan joukkueen suoritus b-kisoissa. Kuten alun pitäenkin arvioin, hyökkäys oli hyvä. Liian hyvä tälle tasolle. Puolustajatkin (varsinkin Ulrich ja Unterluggauer) pelasivat hyvin hyökkäyssuuntaan. Ongelma-alue olikin puolustussuuntaan pelaaminen ja aivan karmivat puolustuspään virheet. Tätä tosin ennakoinkin.
Yksilöistä pitää esille nostaa koko kisojen ajan kehumani Setzinger. Aivan mahtavaa työskentelyä: tarkkoja ja kovia syöttöjä ja itsevarmaa kiekon pitämistä. Ei myöskään säästellyt nopeuttaan ja hyvää laukaustaan. Turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi valittiin Dieter Kalt. Hän näytti etenkin kahdessa viimeisessä ottelussa - niissä tärkeissä - esimerkillisiä otteita. Näin pitää kapteenin toimiakin. Erittäin esimerkillinen ja ammattimainen oli myös Thomas Vanek. Pelaajan tason huomasi jo melko räikeästikin moneen kertaan näissä kekkereissä. Maalin ympäristössä pitelemätön. Vanek valittiin siis viime vuonna Itävallan vuoden urheilijaksi ja nyt hän viimeistään pelasi itsensä itävaltalaisten sydämiin. Vanekin ansiosta kisat saivat myös aivan eri tavalla mediahuomiota. Vanek tuli, näki, pelasi loistavasti, nousi... itävaltalainen jääkiekko voitti. Brückleristä sen sijaan näki, että väsy painoi. Kyllähän tuon ymmärtää, henkisesti ja fyysisesti rankat playoffit juuri takana. Muilla, Vanekia lukuunottamatta, oli kunnolla aikaa levätä ennen kisoja. Brückler lensi suoraan Oulusta Helsingin ja Frankfurtin kautta Innsbruckin ja heti askiin. Ajoittaisesta epävarmuudesta huolimatta näytti monella torjunnallaan olevansa Euroopan huippumaalivahti. Tärkeitä seivejä Puolaa ja Kazakstania vastaan... tosin Kazakstania vastaan myös yksi imaisu.