Tulosurheilu on jännä laji. Urheiluromantikko olis voinu sanoa, että Latvia olis ansainnut ja tarvinnut jatkopaikan Suomea eemmän. Mutta näin se on joka kisoissa: systeemi on tiedossa, näissä kisoissa pelipäivät ja vastustajat puolivälieriin asti. Lopussa katotaan sarjataulukko. Viimesissä peleissä energiamäärä ja paineet voivat olla yksi vaikuttava tekijä. Kisoissa flopannut Sveitsi omas ylpeyttä, pelas valmentajalleen ja nousi lähemmäs omaa tasoa. Latvia ei kyennyt tärkeimmällä mahdollisella hetkellä hyvään ja rentoon suoritukseen. Se on urheilua. Ranska ja Valko-Venäjä on mukana, Sveitsi ja Slovakia ulkona.
Näiden kisojen ympärillä on par vuotta leijunut outo fiilis, olympiavuosi, Suomen peli ollut sekalaista sillisalaattia. Ei oikein tiedä mistä ottaa kiinni, mikä on kisojen painoarvo, Westerlundin perintö?, linjaako kisat Suomikiekkoa yhtään mihinkään suuntaan kun joukkue on mitä on ja ensi vuonna uus valmentaja penkin takana. Joka tapauksessa, Suomi sai vielä yhden Mahdollisuuden. En keksi mitkä asiat puoltais Suomen voittoa Kanadasta, mutta mielenkiintoista nähdä Leijonien peli-ilme.
On ollut vaikeeta, homma luisu omista käsistä. Oliko paikka kahdeksan sakissa helpotus, ulospuhallus, tää riittää? Vai onko joukkueesta hioutunut yhtenäinen, joka pistää aivan kaiken likoon, ja ennen kaikkea, uskoo aidosti Kanadan kaatoon.
