Laitetaan tähänkin ketjuun tämä jo olympialaisten jälkeen tekemäni, vaikkakin vasta kisojen aikana kirjalliseen muotoon pukemani
ennustus. (Linkki JA:n keskustelupalstalle). Tai ehkä pikemminkin jääkiekkojumalilta saamani profetia. Enhän ole kuin heidän tahtonsa nöyrä julistaja.
Toivottavasti jääkiekkojumalat tekevät virheitä.
Tässä oma ennuste ennen Torinoa 2006 YLEurheilun keskustelupalstalla (laitoin myös rahat tiskiin Italian futismestaruuden puolesta, joku erittäin nopeasti ohimennyt suonenveto iski tuolloin...):
"Laitetaanpa jo oma ketju kun kyseessä kuitenkin tämän talven päätapahtuma, voidaan vaikka seurailla miten jengit muuttuvat (heikkenevät) mahdollisten loukkaantumisten myötä. Ja kun se foppasfääri-ketjukin jostain syystä katosi (meni adminille liian kansainväliseksi?)
Mielestäni tällä hetkellä on kolme suosikkia: Ruotsi, Suomi ja tietenkin Kanada.
Ruotsin NHL-tähdet ja varsinkin hyökkäyskalusto on pelannut koko syksyn mahtavasti. Päteviä pakkejakin löytyy sen verran että riittää. Maalivahtiosasto on ainoa kysymysmerkki, mutta usein ennen kisoja suht tuntemattomien ruotsalaismolarien on nähty nousevan tähtiluokkaan. Ja melkeinpä vain juuri niiden ajaksi (Leif Holmqvist, Göran Högosta, Tommy Söderstöm...). Ehkäpä nyt on Henrik Lundqvistin vuoro, sitäpaitsi hänhän on pelannut Rangersin maalissa koko syksyn erinomaisesti, ollen torjuntaprosenteissa peräti kolmantena tällä hetkellä.
Kanada on luonnollisesti aina voittajasuosikki, ehkä vielä vahvemmin kuin Brasilia futiksessa. Vaikeat ajat koittavat nytkin vastustajille, kun hirmupisteitä takovat tutkaparit kuten Lemieux-Crosby tai Spezza-Heatley heiluvat kaukalossa. Silti jotenkin sellainen kutina on että nyt olisi koittamassa Kanadalle kahden suurvoiton jälkeen taas heikommat kisat. Jos kanukit mihin kaatuvat niin se voisi olla heidän nuorten ratkaisupelaajiensa (Spezza, Crosby, Staal, Richards, Gagne) kansainvälinen kokemattomuus. Olympiakisojen paineet ovat aivan eri luokkaa kuin World Cupinkin. Myös maalivahtipeli askarruttaa: esim. Luongon ja Eschen otteet ovat olleet NHL:ssä kovin epätasaisia.
Suomea on aina kiva toivoa sinne kärkipäähän. Mutta nyt on niin kova jengi kasassa (sormet ja varpaat ristiin että myös helmikuussa kaikki terveenä), että kunhan se normaalihenki mitä jellonilla on kiitettävästi ollut pro-turnauksissa 1998 lähtien saadaan päälle, niin hyvältä näyttää. Enkä usko että ammattilaisemme jaksavat paljon kiinnittää huomiota Westerlundin murinoihin, peli kulkee tai sitten ei valmentajasta huolimatta. Turnaus on kova mutta lyhyt."