Tää on nimenomaan se pointti. Jos erikoistilanteisiin sekoitetaan kauheasti ketjuja niin tuloskaan ei ole yhtä hyvä. Arvostettavaa toimintaa Jaloselta.
Sanohan missä joukkueessa pelaa kaksi puolustavaa puolustajaa samassa pakkiparissa? Ehkä mestiksessä, mutta huipputasolla se ei pelitä. Keith-Seabrook, Rafa-Lidas, Niedermayer-Pronger.
Vastakohdat täydentää. Muista se Jukka. Muuten olen pelaajavalinnoista tyytyväinen, mutta Jesse Joensuu on iso kysymysmerkki. Miten riittää isokokoisen hyökkääjän jalka?
Minulla oli muuten nauhalla viime vuoden finaali ja katsoinpa sitä aika tarkasti äsken. Jyväthän erottuvat ihan tiukimmassa paikassa parhaiten, joten sinänsä minua vähän mietityttää, kun Nokelainen ja Pihlström jäivät pois. Vaikka molempien kausi oli vuoristoratamainen, pelit seurajoukkueessa ovat kuitenkin eri pelejä kuin Leijona-paidassa, mikä sytyttää kaikki.
Ei kun sori, onhan energiakone Pihlström sittenkin mukana kisoissa. Hienoa!!!
Pelaajan kehonkieleenkin tulisi kiinnittää pelaamisen lisäksi huomiota, millä tasolla se itseluottamusta, turhautumis- ja kusipääkynnys. Kaikki nämä on huomioitava. Ei sillä, ihan hyvältä tuo joukkue näyttää ja maalissa vaikeudet voittanut tylyn vakaa Kari Lehtonen.
Pakko hehkuttaa muuten vielä tuota Immosen Jaken järkyttävää tasoitusta. Ensin Mikke Granlund kampitetaan, svedupelle boksiin. Immonen tekee pienen harhautustuonne-kynän ruotsalaiselle levittää peliä Koivulle, Mikko kaadetaan, mutta Mikko potkaisee kiekon hienosti --> Pesonen jatkaa Immoselle, jonka laukaus on aivan sanoin kuvaamattoman kova, kyllä siinä ritsa taittuu.
Ja maalilla isona arkkitehtinä hääräsi Suomen Tomas Holmström eli Tuomo Ruutu, joka teki näkymättömän likaisen teon, josta ei pisteitä jaeta, mutta sen takia he tekevät tuon likaisen työn, koska tietävät, että ne ovat pieniä, mutta erittäin tärkeitä asioita.
Olihan tuo peli Jalosen (ja Mikko Koivun) Leijonilta aivan huikea KOKO JOUKKUEEN voitto. Jalosen komppania peittosi 50-0 Per Måttsin(?) vastaavan.
Ylimielinen Pääjärvi petasi Ruotsille loistavan asetelman kuvan mukaisesti yläkulmavedollaan ja Ruotsille tuli luulotauti, että kyllä me tämä viedään. Mutta hienosti Suomi osoitti tuossa pelissä, että pelisuunnitelman lisäksi sisu, tahto ja pelokkuus ovat se Suomen juttu.
Suurten ikäluokkien ja sotaveteraanien tinkimätön työ on se juttu, jota Leijonien on jalostettava.
Harjoitus tekee mestariksi pätee.
EDIT: Suomi tarvitsee Granlundin loistosuorituksia ja Jussi Jokisen on myös onnistuttava. Jos nämä kaverit pelaavat tasollaan, olemme hyvässä jamassa. Uskon molempiin. Granlund on vaikeutensa kokenut. Toivotaan, että homma toimii - ja sehän Toimii. Ei mitään epäilystä, vähän itseluottamusta, kehumista, dominointia vaan,,, heeei.