On kyse JOUKKUEurheilusta
Tapaus Selänne herättää ymmärrettävästi paljon keskustelua. Tuntuu monilta unohtuvan joukkueurheiluun äärimmäisen tärkeänä kuuluva ryhmädynamiikka. Tarkoittaa joukkueen yhtenäisyyttä, pelaajien keskinäistä kunnioitusta, pelaajien ja joukkueenjohdon kiistatonta luottamusta toisiinsa jne.
Eihän kukaan voi kyseenalaistaa, etteikö Selänne kuuluisi nyt Leijoniin – taitojensa puolesta. Mutta kun se on vain yksi osa-alue. Muita ovat esim. joukkueen pelitavan noudattaminen ja yhteisesti sovittujen sääntöjen kunnioittaminen. Jos yksi sooloilee jäällä, koko viisikon pelinteko vaikeutuu. Jos yksi sooloilee kaukalon ulkopuolella, koetaan kollektiivista pettymystä.
Leijonilla on, valitettavasti, negatiivisiakin kokemuksia TS:n kuvioista ainakin parista aiemmasta turnauksesta (Helsinki MM-2003, Vancouver OK-2010). Ne kerta kaikkiaan eivät voi olla vaikuttamatta. Tekee mies kuinka monta maalia tahansa taalaliigassa. Kotikisojen jo muutenkin helvetillisen infernaalisen mediapaineen ja -hömpötyksen keskellä ei tarvita yhtäkään itsehankittua negatiivista episodia!
GM Jari Kurri kertoi medialle toissapäivänä, että Teemulla on loppuviikko aikaa kertoa mietteistään kotikisojen suhteen. No, eilen tuli tieto, että Teemu antaa maanantaina lopullisen vastauksensa. Jo pelkästään tämä episodi aiheuttaa tilanteen, jossa yksi pelaaja nousee joukkuetta suuremmaksi. Näin ei voi ikinä olla. Ei ikinä. Erivapauksia ei sallita JOUKKUEurheilussa. Tällä syödään koko ajan pohjaa joukkueen sisäiseltä yhteenkuuluvaisuudelta, kemialta.
Jos, siis JOS Teemu on ns. pakko saada mukaan joukkueeseen, on kaava tämä. Mahdollisimman nopeasti leiritykseen mukaan, että oppii edes nimeltä kaikki pelaajat. Oppii myös pelitavan ja kaiken muunkin, mitä muut jo tietävät – ja osaavat yhteisesti sovituista jutuista. Yhteiset kokemukset ovat huikea voimavara pyrittäessä johonkin isoon.
Näin se vaan menee ihmisten kanssa toimittaessa. Joukkueurheilussa sitäkin korostetummin. Jos joku ei tätä hyväksy tai ymmärrä, en voi sille mitään.