Anteeksi mitä? Ketkä "luottopelaajat" ovat rankingissasi Pitkäsen, Korpikosken ja Lydmanin edellä?
Korpikosken poisjättämistä minäkään en ymmärrä alkuunkaan. Kaverihan on jerelehtinen vol. 2 ja pystyy ihan takuulla pelaamaan missä ketjussa tahansa ja mitä roolia tahansa (pl. ykkössentteri).
Pitkäsen ja Lydmanin poisjättäminen on periaatteessa perusteltavissa. Lydmanin kausi on ollut kaikkea muuta kuin onnistunut, ja surullista on ollut katsella miten hurjasti hänen tasonsa on viime kauteen nähden romahtanut. Pitkäsen kohdalla kysymys on taas siitä, miten hyvin hän kykenee Jalosen pelitapaa noudattamaan ja onko hänestä joukkueelle enemmän hyötyä kuin mahdollista haittaa. Ihan sama periaate kuin on Selänteenkin kohdalla ollut esillä. Mutta nyt päästäänkin kysymykseen, että mistä tällainen ajattelu kumpuaa? Ja sehän kumpuaa A. Kiekkokansan mediapellestä, B. Viime kevään MM-kullasta & Leijonien pelitavasta. Sihvonen on käsittämättömällä tavalla onnistunut leimaamaan näiden pelaajien tuoman lisäarvon tuolla pelitavan merkityksen räikeääkin räikeämmällä ylikorostamisella. Ja siten hän on onnistunut myös sokaisemaan osan kiekkoväestä. Osa kiekkokansasta elää siinä "harhaluulossa", että viime kevään menestys tuli jonkin ylijumalallisen pelitavan ja pilvien pintaa hipovan joukkuepelaamisen ansiosta. Noh, tulihan se toki pitkälti pelitavan ja joukkuepelaamisen tuloksena, mutta on myös helvetin monta muuta asiaa, jotka siihen vaikuttivat. Muutama mainitakseni, itseluottamus, voittamisennälkä, loistava maalivahtipeli, tärkeillä hetkillä onnistuminen (Granlund&Immonen -show ennenkaikkea välierässä, finaalin kolmas erä), Koivun merkitys ja loistava valmentaminen (pelaajien luotto valmentajaan ja päinvastoin) sekä nappiin osunut roolitus. Osa näistä asioista tottakai liittyy olennaisesti pelitapaan, mutta Sihvosen pelitapakorostus on jo pitkään ollut kaikkea muuta kuin terveellä pohjalla, ja tuntuu siltä, että nykyään yhä useampi on tavallaan hurahtanut hänen ajatusmaailmaansa.
Ja jotta en tulisi väärinymmärretyksi, niin molemmat herrat eli Lydman ja Pitkänen ovat enemmän kuin tervetulleita MM-joukkueeseen. Vaikka Lydmanin kausi on ollut heikko, hän kykenee takuuvarmasti suoriutumaan peruspelaamisessa MM-tasolla edelleen kiitettävästi, ja tuo juuri niitä elementtejä joukkueeseen, joita kotikisoissa tarvitaan. Kokemuksellaan hän olisi isähahmo puolustuksessa, pystyy pelaamaan varmaa ja yksinkertaista oman pään peliä, rauhoittamaan puolustuspeliä ja antamaan helppoja avaussyöttöjä hyökkääjille. Duckseissa hänen pelinavaamisensa kusee aika pahasti, koska hyökkäykset pyritään käynnistämään nopeasti ja ehkä liiankin pitkillä avauksilla. Siellä sentterit eivät hae omista vauhtia, ja kuin kermana kakun päällä laiturit surffaavat kaistalta toiselle niin suomeksi sanottuna siitähän syntyy melkoinen bordelli. Mutta Jalosen viivelähtöpelaamisessa avaaminen luonnistuu varmasti paremmin, kun siihen yhtälailla kykenevät niinkin pehmeitä käsiä omaavat puolustajat kuin vaikkapa Kukkonen ja Väänänen. Pitkänen taasen olisi ehdoton kiekollinen ykköspakki (mikäli Timosta ei saada), vaikka joukkueeseen tulleekin Vatasta ja Niskalaa sekä kenties Mäenpäätä ja Nummeliinia. Ainoa keissi mikä hänelle tulisi teroittaa on etäisyyksien kurissapitäminen. Jos hän tähän suostuu (kykenee ilman muuta), niin en näe mitään estettä etteikö hän voisi Jalosen joukkueessa ottaa johtavan puolustajan roolin.
Ja sen verran vielä, että pelitavalla ja sen toteuttamisella on tottakai iso merkitys menestyksen kannalta. NHL-statuksen ei tietenkään saa antaa sokaista, mutta yhtälailla pitää kyetä erottamaan taalajäiltä sellaiset pelaajat, joiden peliäly ja taidot riittävät Leijonien sapluunaan sopeutumiseen, vaikka seurajoukkueissaan he pelaavatkin vähintään 82 ottelua kaudessa erilaista systeemiä. Uskon, että Jalonen tämän asian ymmärtää ja näin ollen ainakin edellä mainitut herrat eli Selänne, Korpikoski Lydman ja Pitkänen pukevat halutessaan ja terveenä ollessaan ensi keväänä Leijonapaidan päälleen.
