Omaan silmään Suomen ongelmat johtuvat omasta kiekollisesta pelistä, tai oikeastaan sen puutteesta.
Sen puute johtuu sitten taas selkeästi siitä että jokainen yksittäinen pelaaja tykkää hautoa sitä kiekkoa kun kanaemo muniaan.
Kiekon hautominen on johtanut siihen että kiekoton pohjois-amerikkalainen rappaa päälle niin lujaa kun sääntöjen puitteissa suinkin uskaltaa, jolloin suomalaisesta leijonasta tulee kissanpentu joka päästää höpöt laatikkoon ja sitten yritetään jotain hätäratkaisua suoraan oman maalin eteen jenkkin/kanadalaisen lapaan.
Mistä tämä muni.... kiekon hautominen sitten oikein johtuu ?
Itse näen tähän kaksi oikeaa syytä.
1. Meidän Peli ja sen tempo määritelmät.
Jääkiekko on kuulkaas progea.
Ei tasaista mukavaa poppia. Meidän Peli määrittää pelin tempoa kaikenmailman viivelähdöillä ja koordinoiduilla viiden miehen siniviivojen ylityksillä mutta kun se meidän joukkue ei ole ainoa kentällä.
On toki hyvä, jos pelin tempoa pystytään kontrolloimaan mutta pitää olla muitakin lääkkeitä pelin voittamiseen.
Toisinsanoen; kiekollisen puolustajan peruutellessa maalin taakse odottamaan että neljä muuta bändin jäsentä saapuu treeneihin, paikalle saapuu manageri raivoamaan maksamattomista laskuista ja nappaa pelivälineen mukaansa.
On onnetonta räpeltämistä katsella, kun pelisysteemin ulkopuoliset ratkaisut ovat täysin mahdottomia tehtäviä yksilöpelaajalle Suomen joukkueessa.
2. On aivan käsittämätöntä, jos puolustajaraukalle ei hyökkääjät tarjoa paikkaa syöttää. En minä ainakaan muuten ymmärrä, että miksi se kiekko pysyy kuin narussa sen puolustajan lavassa juuri siihen asti, että on myöhäistä syöttää, kun Kanadan kärkikarvaaja tulee ja ottaa namun pois.
Onko aivan mahdoton ajatus, että syötettäisiin tyhjään tilaan kiekkoja ?
Mutta eihän tämän pitänyt kuulua "Meidän Peliin" ? vai pitikö ?
Eikä nyt ole mielestäni kysymys pelkästään puolustajista kenelle tuo kiekon pitäminen tuntuu olevan niin mieluisaa, en tiedä sitten onko syynä se, että Kanadan ja jenkkien kanssa on niin pirun mieluista ottaa tuommoista mukavan miehistä fyysistä kontaktia, vai siitä, että pleksit maistuu hyvälle.
Onko vika siinä, että J.Jalonen on takonut joka jannun päähän tietyt syötöt mitä annetaan tai sitten ei anneta syöttöä ollenkaan ? Pitääkö viivelähtöjä (yrittää) ottaa tietty määrä per peli, jotta Jukka on tyytyväinen ?
En sano, etteikö viivelähdötkin olisi välillä jopa toimineet, mutta eikö meidän tiimi mitään muuta enää osaa ? Eikö osata yhdellä syötöllä tuoda kiekkoa punaviivan yli ja paiskata se päätyyn ja lähettää koko talvisodan henki päätypleksejä kohden hakemaan sitä Karjala-nimistä kiekkoa takaisin ?
En nyt sano, että tämä pitäisi olla se keino, vaan sanon, että variaatiolla näitä pelejä voitetaan, ei sillä, että tehdään samaa virhettä toistuvasti ja toivotaan, että se jossain vaiheessa peliä muuttuukin onnistumiseksi.
On se nyt perkele jätkät hei. Ei tää tämmöte peli vetele.
-----------------------
Vastatkaa nyt edes joku fiksu, että onko tämä nyt ihan hakoteillä tämä kirjoitus ?