Selkeä voitto irtosi Ranskasta, kuten pitikin. Tiukempaa analyysiä on kuitenkin täysin turha heittää, koska vastus oli järkyttävän huono. Tärkeää pelissä oli se, että ykköshyökkääjät saivat onnistumisia ja varmasti lisää itseluottamusta sekä myös se, että pelistä selvittiin ilman pahempia vammoja Komarovin lievää tälliä lukuunottamatta.
Tästä nyt sitten tiukka konsensus kohti Kanada-matsia ja paluuta pelilliseen arkeen! Kliimaksipeli heti tuollaisen höntsävastuksen kuin Ranskan jälkeen tarkoittaa sitä, että pelaajien täytyy henkisesti olla erittäin vahvoja, jotta huomenna pelataan 110% lasissa, eikä yhdelläkään jätkällä jää ns. jarrumoodi tai surffailuvaihde päälle tämän illan pelin jälkeen. Tällainen hyppäys Ranskasta Kanadaa vastaan on mielestäni kuitenkin hyvä asia, koska sama tulee tapahtumaan myös lohkopelien päättyessä. Viimeinen alkulohkopeli läpsitään Kazakstania vastaan ja parin päivän päästä ollaankin puolivälierissä, joten pelaajat saavat nyt hieman tuntua siitä miten fokus käännetään pikaisesti täysin erilaiseen peliin. Nyt täytyy jokaisen pelaajan olla siis henkisesti viimeisen päälle ammattimies, kun tämä kaavio on Suomen osalta kerran näin sumplittu.
Maalivahtien peluutus on myös mielenkiintoinen keissi. Mennäänkö niin, että huomenna pelaa Lehtonen, USA-pelissä Vehanen ja Kazakstania vastaan taas Lehtonen? Entä jos Lehtonen alkaa Kanada-pelissä vuotaa, niin voiko se järkyttää jotenkin oletettua nokkimisjärjestystä? Toisaalta... turha tällaisella on jossitella kun eihän se Kärppä tule vuotamaan! Luottavaisin mielin "mennään eteenpäin" kuten Juti legendaarisesti aikanaan totesi.