Pääasia kuitenkin että Suomella on Rask/SJ-vahti/Rinne maalissa viimeistään sitten puolivälierissä.
Huippumaalivahdin saaminen jatkosarjaan tai puolivälieriin olisi hyvä asia, mutta esim. puolivälieräpaikka ei suoraan sanottuna ole mikään kirkossa kuulutettu Suomellekaan. Kahdesta alkulohkosta menee kolme joukkuetta jatkolohkoon, näiden joukossa pitäisi päästä neljän sakkiin. Jos oletetaan, että Suomi jatkolohkoon kuitenkin pääsee voittamalla esim. Latvian, ja että toisesta alkulohkosta (A) Slovenia jää rannalle, niin sitten puolivälieristä taistelevat Suomen lisäksi seuraavat joukkueet:
OMA D-LOHKO:
-Tanska (joka Suomen kaatoi viime vuonna)
-Tshekki (jolta tulikin juuri turpiin, ja joka on vähintään yhtä hyvä ellei parempi MM-kisoissa kuin EHT:llä)
A-LOHKOSTA TULIJAT:
-Saksa (jolle Suomi harkkapelin hävisi ja viime vuonna pelasi 1-0 -nihkeyden)
-Slovakia (kotijoukkue kisoissa, huippunimiä mukana kotikisoissa,hurmos päällä taiteilijasieluillakin vuoden 2002 kultavuoden malliin)
-Venäjä (kova porukka, päihittää Leijonat näköjään fyysisestikin yhden kolossi-Artjuhinin voimin, täysin suvereeni EHT-peleissä ja varmasti lisävahvistuksia saamassa).
Suomen nykyisellä tasolla (suht samat naamat, jotka saivat EHT-turnauksessakin jumbosijan + SM-finaalien kolmikko) voidaan olettaa, että sekä Tshekki, Slovakia että Venäjä ovat Suomea pelillisesti edellä, eikä olisi ollenkaan mahdotonta, että ne ottaisivat jatkolohkon kolme ensimmäistä puolivälieräpaikkaa.
Suomi taistelisi tässä tapauksessa siis viimeisestä puolivälieräpaikasta yhdessä Saksan ja Tanskan kanssa. Suomen materiaaliero on toki selvästi suurempi kuin kummallakaan näistä, mutta tiukoissa otteluissa mitataan myös joukkuehenkeä, hurmosta sekä yksittäisten maalintekijä-ratkaisijoiden onnistumisia. Kuten Tanska jo viime kisoissa osoitti, se voi Leijonat hyvänä päivänä voittaa, ja Suomen kanssa erittäin usein nihkeän vähämaalisia matseja kamppaillut Saksakin kykenee nykyään hyviin suorituksiin.
Toki oletan ja toivon, että Suomi nämä maat pystyy nyt voittamaan ja että pelaajat kaivavat keskuudestaan sellaisen kisafiiliksen, että sen avulla voidaan yksi tai useampia kolmesta muusta suurmaasta voittaa valmennuksen hengettömyydestä ja "systeemin noudattamisen" voitokkaiden tulosten edelle laittavasta pelitavasta huolimatta. Mutta kuten sanottua, ei se ole sanottua, että Suomi puolivälieräpaikkaa tällä kertaa mitenkään itsestäänselvästi edes saisi.
Ihan ajatusleikkinä: mitähän tapahtuisi, jos näin tosiaan kävisi? Suomi ottaisi niukkamaaliset, nihkeän saamattomat tappiot kolmelle muulle isolle maalle, ja onnistuisi sitten häviämään jommalle kummalle, Tanskalle tai Saksalle, ja päätyisi jatkolohkon sijalle 5, ulos puolivälieristä. Tällöin loppusijoitus olisi joku 9. tai 10. sija. Jos se olisi 9. sija, se sivuaisi vuoden 1955 kisojen tulosta, jos se olisi 10. sija, se olisi Suomen kaikkien aikojen huonoin MM-kisasijoitus sitten ihkaensimmäisen MM-kisaosallistumisen ja viimeisen eli 14. sijan helmikuulta 1939 (jolloin samaan aikaan käytiin vähän toisenlaista talvista kamppailua Neuvostoliittoa vastaan). Mahtaisiko jo Kummolakin miettiä päävalmentajakysymystä uudestaan?
No, toivotaan ettei näin käy, ja että pelaajat ottavat homman haltuun, iskevät Suomen puolivälieriin ja välieriin, ja sitten ratkovat maagisilla yksilösuorituksilla Suomelle toisen MM-kultamitalin. Sen jälkeen kaikki annettu kritiikki sekä pelitavasta että pelaajavalinnoista unohdetaan, ja Jatkoajan palstalaisten keräämällä kolehdilla rakennetaan Jukka Jaloselle kultapinnoitettu 15 metrin kokoinen patsas.
