Jussi Saarisen ja Mikko Hannulan tullessa ääneen vaihdan heti kanavaa.
Minä heitin eilen vaistomaisesti telkkarin mute-nappulan pohjaan kun Jussi Saarinen heilahti ruutuun ja alkoi sönkkäämään jotain kysymystään. Saarisen puolustukseksi on sanottava, ettei sieltä enää tule mitään "breaking point"-juttuja, mutta jotenkaan en vain pysty noita Saarisen juttuja kuuntelemaan. Sinänsä monet pelaajahaastattelut ovat muutenkin suht turhia, samat korulauseet sieltä tulevat eri muodoissa.
Mutta muuten on YLEn toiminta ja lähetyksien taso ollut taas kovaa luokkaa, ja joka peliä olen katsonut. Toista se lienee ensi vuonna, kun pelejä ei edes televisiosta näe paitsi Suomen pelit, ja niissäkin lienee joku Saukkonen tai vastaava.
Mertaranta on ollut hyvässä vireessä myöskin. Täytyy myöntää, etten minä aina edes kuuntele mitä hän tarkkaan ottaen sanoo, kuuntelen monesti enemmän äänen rytmiä, sävyjä ja vaihtelua, jossa leppoisa välijutustelu muuttuu nopean hengästyneeksi ja innostuneeksi, ja luo peliin tunnelmaa - Tanska-pelihän ei hyvästä voitosta huolimatta ollut varsinkaan ekassa erässä niin kaksista jääkiekkoa, mutta Mertarannan selostus piti tempoa ja sykettä yllä.