Suomi-USA -ottelun studiokokoonpano toimi mielestäni hyvin. Nurminen-Ruutu toimii sopivan letkeästi, Pasikaan ei ole niin vihaisen näköinen kuin Pietilän seurassa. Vaarana on tietysti mukahassuttelu, mutta mielummin kuitenkin näin kuin olympialaisten kiukuttelu. Niikko pysyy sopivalla tavalla sivussa poikain jutustelusta, mutta ei ole kuitenkaan kujalla, vaan ohjailee hommaa eteenpäin kuten pitääkin. Pietilää en kaipaa tuonne oikeastaan ollenkaan, vaikka kuittasikin potkisfaneille pari päivää sitten hyvin Sami Hyypiän päivän kysymykseen liittyen.
Porttilan selostus ei ole kovin sulavan kuuloista. Itse asiassa aika tajuttoman kohmeista menoa, ei oikein jaksaisi tuollaista. Tapsan voisi roudata takaisin oikeisiin hommiin. Nuo baarikierrokset sopisivat Saariselle juuri sopivasti. Jätkä varmaan unohtaisi haastattelut kokonaan, ja kun lähetys siirtyisi pubiin, hyppisi Saarinen housut kintussa pöydillä muiden leijonafanien kanssa.
Sihvonen oli loistava. Repesin, kun Petteri von Sihvonen lanseerasi uuden terminsä ja jähmettyi katsomaan kaukaisuuteen käsi takin liepeen alla. Jumankauta meillä on Aurinkokuninkaassa ja Petterissä sellainen hallitsijapari, ettei muista väliä. Olisi kyllä hienoa nähdä heidät joskus samaan aikaan studiossa. Siinä voisi kokea ihminen itsensä aika pieneksi, kun der Petter puhuisi hitaista ja puolinopeistaan, ja Tamminen toistelisi vieressä tärkeän näköisenä viidellä eri kielellä lätkäfraasejaan.