Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Koko MM-konstruktion kannalta oli erittäin huono asia, että Kanada voitti jälleen nämä viestikisat, koska tällaisenaan koko laji loppu viimein sahaa omaa oksaansa ajan myötä entistä enemmän. Vertauskuva kansainväliseen hiihtoon ei sinänsä ole kaukaa haettua. Siellä Norja korjaa maastohiihdosta, yhdistetystä, mäkihypystä sekä ampumahiihdosta ja kaikkien näiden viestiyhdistelmistä puoli huolimattomasti 90% mitaleista ja ainoa jännityksen kohde on, että tuleeko vitosvoitto vai riittääkö vain kolmoisvoitto. Tähän itseasiassa Norja ei välttämättä tarvitse aina edes absoluuttisinta kärkeään, vaan kun taso on tarpeeksi laaja niin reservistäkin löytyy sellaista voimaa, millä voitetaan monen maan ykköstykit.
Jääkiekossa näitä Norjia on n. 4-5,5maata ja selkeiten Kanada. On huvittavaa, että ihmettelemme täällä miten MM-kisat ei Pohjois-Amerikassa kiinnosta, mutta silti sieltä kaivetaan aina lentokoneellinen "nobody" - pelaajia, jotka nykyään jo melko vaivattomasti pelaavat itsensä välierävaiheeseen ja lopulta mitaleille lähes kerrasta toiseen samaan aikaan, kun muut maat ovat erittäin riippuvaisia maansa ykköspelaajista. Tietynlaisen antikliimaksin ja muovisuuden tästä vielä tekee se, että tämä toistuu nykyään vuosittain ja vielä se, että mitä enemmän joku Kanada voittaa, sitä vähemmän se ihan oikeasti heille tuntuu merkitsevän. Ns. mestaruusjuhlat olivat eilen yhtä riehakkaat kuin joku Pitsiturnauksen voitto tai Hippohiihtojen viestivoitto.
Näitä Latvian ja Saksan ilmiöitä laji kaipaa enemmän kuin koskaan, mutta trendi on näyttänyt, että sinne nimenomaan suurten kastiin nouseminen ja siellä pysyminen on kivinen ja lähes mahdoton tie. Tietyt joukkueet sahaavat A-sarjan ja B-sarjan väliä, Slovakiat/Norjat/Sloveniat/Sveitsit/Saksat ovat sitä keskikastia, jotka joskus pystyvät pöljänä päivänä tulevat kiusaamaan, mutta taso jääkin lopilta sinne keskikastiin. Välillä kuulee lätkäpiirien naureskelevan sählyn mm-kisoille, mutta kun tätä nykymenoa katsoo, niin ihmettelen todella, että miksi.
Vaikka viskaalit mitä vakuuttelisivat, niin epäilen, että näiden kisojen tietynlainen imago kulissien takana on mollivoittoinen. Ei kansa tyhmä ole. Se, että leijonat ovat tuotteena jo ähkyssä voittaneet kaiken mahdollisen on vain osa tarinaa, mutta se, että liput hinnoitellaan kermaväelle ja jollekin messuvieraspatruunoille perustyöläisen kantamattomiin saa aikaan ajatuksen, että lajista pyritään luomaan jotain eliitin lajia ja asema väistämättä horjuu ns. maan "ykköslajina", jota se tuskin tällä menolla enää kauaa on jos enää on ollenkaan. Joku voi kaivaa halutessaan tilastoja. Kaikessa haisee mielestäni vähän sellainen rehvakkuus ja ylimielisyys. Tällaisen aatteen taakse on suomalaisen sielunmaiseman vaikea asettua kovin pitkäksi aikaa.
Ratkaisupelien tyhjät penkit olivat naurettavuuden huipentuma, joka hienosti latvialaisfanien metelin taakse saatiin siirrettyä, mutta tämä on lähinnä laastaria oikeiden ongelmien edessä. Lisäksi kisojen arvostelu tuntuu monin paikoin eri tilanteissa liittoherrainkerholle olevan kova paikka ja rivien välistä on saanut lukea, että ihon alle menee. Mielestäni yhteiskunnassa kriittinen näkökanta kuuluu journalismiin ja kaikkiin tapahtumiin eikä mikään tapahtuman järjestely ole siitä immuuni.
Epäilen, että Tampere hyötyi taloudellisesti näistä kisoista ja oikeastaan tästä kahdesta vuodesta valtavasti, mutta nyt olisi mielenkiintoista kuulla sellaista katugallupia, että mitä asioita leijonat, kotikisat, mm-kisat ja koko laji yleisesti herättää?
Jääkiekossa näitä Norjia on n. 4-5,5maata ja selkeiten Kanada. On huvittavaa, että ihmettelemme täällä miten MM-kisat ei Pohjois-Amerikassa kiinnosta, mutta silti sieltä kaivetaan aina lentokoneellinen "nobody" - pelaajia, jotka nykyään jo melko vaivattomasti pelaavat itsensä välierävaiheeseen ja lopulta mitaleille lähes kerrasta toiseen samaan aikaan, kun muut maat ovat erittäin riippuvaisia maansa ykköspelaajista. Tietynlaisen antikliimaksin ja muovisuuden tästä vielä tekee se, että tämä toistuu nykyään vuosittain ja vielä se, että mitä enemmän joku Kanada voittaa, sitä vähemmän se ihan oikeasti heille tuntuu merkitsevän. Ns. mestaruusjuhlat olivat eilen yhtä riehakkaat kuin joku Pitsiturnauksen voitto tai Hippohiihtojen viestivoitto.
Näitä Latvian ja Saksan ilmiöitä laji kaipaa enemmän kuin koskaan, mutta trendi on näyttänyt, että sinne nimenomaan suurten kastiin nouseminen ja siellä pysyminen on kivinen ja lähes mahdoton tie. Tietyt joukkueet sahaavat A-sarjan ja B-sarjan väliä, Slovakiat/Norjat/Sloveniat/Sveitsit/Saksat ovat sitä keskikastia, jotka joskus pystyvät pöljänä päivänä tulevat kiusaamaan, mutta taso jääkin lopilta sinne keskikastiin. Välillä kuulee lätkäpiirien naureskelevan sählyn mm-kisoille, mutta kun tätä nykymenoa katsoo, niin ihmettelen todella, että miksi.
Vaikka viskaalit mitä vakuuttelisivat, niin epäilen, että näiden kisojen tietynlainen imago kulissien takana on mollivoittoinen. Ei kansa tyhmä ole. Se, että leijonat ovat tuotteena jo ähkyssä voittaneet kaiken mahdollisen on vain osa tarinaa, mutta se, että liput hinnoitellaan kermaväelle ja jollekin messuvieraspatruunoille perustyöläisen kantamattomiin saa aikaan ajatuksen, että lajista pyritään luomaan jotain eliitin lajia ja asema väistämättä horjuu ns. maan "ykköslajina", jota se tuskin tällä menolla enää kauaa on jos enää on ollenkaan. Joku voi kaivaa halutessaan tilastoja. Kaikessa haisee mielestäni vähän sellainen rehvakkuus ja ylimielisyys. Tällaisen aatteen taakse on suomalaisen sielunmaiseman vaikea asettua kovin pitkäksi aikaa.
Ratkaisupelien tyhjät penkit olivat naurettavuuden huipentuma, joka hienosti latvialaisfanien metelin taakse saatiin siirrettyä, mutta tämä on lähinnä laastaria oikeiden ongelmien edessä. Lisäksi kisojen arvostelu tuntuu monin paikoin eri tilanteissa liittoherrainkerholle olevan kova paikka ja rivien välistä on saanut lukea, että ihon alle menee. Mielestäni yhteiskunnassa kriittinen näkökanta kuuluu journalismiin ja kaikkiin tapahtumiin eikä mikään tapahtuman järjestely ole siitä immuuni.
Epäilen, että Tampere hyötyi taloudellisesti näistä kisoista ja oikeastaan tästä kahdesta vuodesta valtavasti, mutta nyt olisi mielenkiintoista kuulla sellaista katugallupia, että mitä asioita leijonat, kotikisat, mm-kisat ja koko laji yleisesti herättää?