Joukkue on valittu ja tuttuun tapaan arvostelijoita on etukäteen yhtä paljon kuin jälkikäteen selkääntaputtelijoita. Seuraavassa Tunkin analyysi pelaaja pelaajalta:
MAALIVAHDIT
Tasoa, nimeä ja kokemusta monista koitoksista, liigoista ja turnauksista, mutta missä on voittava ykkösmaalivahti?
Mika Noronen
Nuori lupaus, joka vajosi yhdessä Buffalon kanssa tasaiseen harmauteen kuluneella kaudella. Mika on nuorten maailmanmestareita, mutta menetti paikkansa tosipeleissä kaimalleen. Kestääkö pää?
Jussi Markkanen
Perusduunari, Ville Vahalahtimaista perustyötä päivästä toiseen. On luotettava ja pitänee nollan kehitysmaita vastaan. Pudotuspeleissä imaisee muutaman helpon – tyyliin Joni Puurula – ja siinä se on.
Fredrik Norrena
Reetu on tosi hyvä pilipaliturnauksissa ja muuallakin. Jos Reetu olisi tosi hyvä, hän pelaisi jo kymmenettä kautta Red Wingsin tai Devilsin maalilla. Reetu ei siis ole tosi hyvä.
PUOLUSTAJAT
Petteri Nummelin
Olen ollut Numpan kohdalla väärässä joka vuosi, joten nyt jätän karkeimmat arvostelut muille. Noussee jälleen pistepörssin kärkipäähän kovalla yv-syöttösaldolla. Petterin tehot riippuvat edessä olevasta hyökkäysketjusta.
Jere Karalahti
Jere ampui perkeleen kovaa pari vuotta sitten ja sai monet tekosensa anteeksi. Se, että esittelee tatuointejaan lehtien palstoilla ja hakee sitä kautta kovan jätkän leimaa, ei paranna kuitenkaan jääkiekkoilijana. Jeren juna meni jo. Jäähdyttelijä, mutta mediaseksikäs.
Toni Söderholm
Suomen älykkäin jääkiekkoilija jonkun aviisin mukaan. Kuinkahan älykäs mahtaa olla, jos pelaa ammatikseen jääkiekkoa… Toni saattaa olla perusvarma pakki, kunhan ei lähde höntyilemään liikoja. Sanoisin, että luottopakki – ainakin alkusarjassa. Tiedä sitten mihin asti silmälasit, mukava ilme, ruotsinsuomalainen aksentti ja siisti kampaus johtaa.
Tuukka Mäntylä
Pieni mies, jolla on jonkinlainen salaliitto takanaan, kun aina roikkuu maajoukkuekarkeloissa mukana. Lindströmin aikana keksittiin Nummelin, Aravirta keksi Timosen ja nyt toivotaan, että kaikista pikkumiehistä tulisi maailmanluokan pelaajia. No, antaa Tuukan rymistellä. Taitaa vaan isot pojat ja kirkkaat valot sokaista tämän varsin kokemattoman pelurin silmät. Tuukka ei ole koskaan voittanut mitään. Näinköhän voittaa nytkään.
Janne Niinimaa
Kiimingin metallimies nostaa taas julkisuuden valokeilaan jonkun aloittelevan metallibändin ja levyt alkavat löytää tietään kuulijoiden hyllyihin. Mitä Janne pelillisesti tuo? Kokoa, irvistyksiä ja vääntöä. Jannelle maistuu varmaan tumma pilsnerikin, joten Summasen pojalla on kova työ pitää ovet lukossa.
Antti-Jussi Niemi
Kuka Antti-Jussi Niemi? Takavuosien pakkipari Lydman pelaa kovaa kautta Calgaryssa. Miksei A-J vuole taaloja rapakon takana? No, A-J taitaa olla hieman huonompi. Antti-Jussi tuo paljon väriä peliin, ainakin punaista väriä Suomen joukkueen poskipäihin ja korvanipukoihin oman puolustuspään raakojen ja riskialttiiden ratkaisujen myötä. Antti-Jussin +/- tulee olemaan Suomen joukkueen huonoin.
HYÖKKÄÄJÄT
Olli Jokinen
Olli on perusjyrä mm-kisoissa. Olli tulee saamaan helvetisti jääaikaa, vastuuta ja media-aikaa. Tuloksien pitää kerta kaikkiaan olla paremmat kuin kertaakaan aikaisemmin. nyt odotetaan niitä änärin puolella tehtyjä ottelukohtaisia 2+2 –tehoja.
Niklas Hagman
Hagman on nöyristynyt paljon Oulun vuosien jälkeen ja ilmeisesti huomannut sen, mitä tiedemiehet keksivät jo aiemmin: maailma pyörii, teki Niklas mitä vaan. Niklas on kova lenkki Suomen joukkueessa, kunhan saa kisojen alussa muutaman onnistumisen. Potentiaalia jopa maalikuninkaaksi?
Timo Pärssinen
Mies, jonka silmät ovat vähemmän auki kuin J.Virolais-vainaalla. Pelijälki on kuitenkin myrkyllistä ja äärimmäisen tehokasta. Muistan edelleen temmi ojossa Timon kulmavääntömaalia taannoisissa kisoissa Slovakiaa vastaan. Teletappiketju noussee jälleen arvoon arvaamattomaan ja Pärssinen sen myötä kisojen all-starsiin.
Jukka Hentunen
Sveitsin kausi jäi itseltäni seuraamatta, mutta vissiin jotain hyvää jäi käteen, kun Jukka joukkueessa on. Olen aina pitänyt tämän kaverin pelityylistä ja nousu kypsällä iällä eliittiin on mielestäni hatunnoston arvoinen suoritus. Hentunen on tärkeä, joskin näkymättömin, lenkki Teletapeissa.
Lasse Pirjetä
Pitäähän jonkun pelata nelosketjussakin minimivaihtoja. Lasse on ihan hyvä tähän. Iso ja painava sattuu, jos kaatuu jotain päin. Siispä, Lasse, kaadu vastustajia päin!
Niko Kapanen
Suomen joukkueen avainpelaaja ja ykkössentteri. Kapanen tulee kaikista ennakko-odotuksista huolimatta lunastamaan paikan suomalaisten jääkiekkofanien sydämissä ratkaisemalla muutaman tärkeän ottelun joukkueemme eduksi. Kapasen vahvuuksia ovat uskomaton pelinlukutaito, nappisyötöt ja vittumaiset pikkukoiruudet.
Tony Virta
Hämeenlinnan ja Hätilän mies on aina palkkansa ja paikkansa ansainnut. Toke ei turhaan ole joukkueessa. Uskon, että Toke on kentällä silloin, kun peli pitää ratkaista suuntaan tai toiseen (eli, kiriä muutaman maalin takaa-ajoasema kiinni tai varmistella pieni johtoasema). Viime keväänä Tokea olisi tarvittu eräässä Ruotsi-pelissä.
Esa Pirnes
Näppärä oululainen voi onnistuessaan dominoida koko kenttää, mutta voi myös möhlätä kaiken. Esa on sellainen aloitteleva Paul Kariya. Kuka on Esan Selänne?
Antti Laaksonen
Laaksonen on jo vuosikaudet pelannut tasaisen varmaa satsia rapakon takana. Itse asiassa, hän on pisteiden valossa varmaan tasaisin suomalainen koko liigassa (lukuun ottamatta Tomi Pettisen 0+0 –kausia). Uskon, että Laaksonen tuo Suomen joukkueelle perusvarmuutta, muutaman maalin, röyhkeyttä ja miksei kokemustakin jännään paikkaan. Taatusti kisapaikan arvoinen.
Ville Peltonen
Mitä olisi suomalainen 90- ja 2000-luvun arvokisakiekkoilu ilman Peltosen Villeä? Pari maalia alkusarjassa, kiva pukukoppipelaajan maine ja rauhalliset lausunnot Suomis-Tapsan pihdeissä takaavat Villelle hyvät asemat, kun jääaikaa jaetaan. Pelillisesti Ville on korvattavissa helpostikin.
Tomi Kallio
Tomi oli suosikkini ennen kuin alkoi maitoilla ja karkasi Ruotsiin. Kallio saattaa taas menettää muutaman hampaan, mutta en usko hänen yltävän uskomattomiin suurtekoihin.
Kimmo Rintanen
Rintsi on jo lempinimenä niin luotaantyöntävä, että toivoisin miehen harkitsevan nimenvaihtoa. Kimmon liuku on legendaarinen ja muutaman tiukan yläpesävedonkin olen nähnyt. Toivottavasti nämä ovat Rintsin viimeiset arvokisat. Maailma on täynnä nousevia liukujia, jotka voisivat astua Kimmon saappaisiin uudeksi Leijona-ikoniksi.
- - - - - - - -
Suomen joukkue on mikä on. Sami Salolle löytyisi varsin vaivattomasti pelipaikka, samoin Jypin Jarkko Immoselle. Onni onnettomuudessa on kuitenkin, että Jyrki Lumpeen tulo on aika epätodennäköistä. Onnea kisoihin Summanen ja Suomen joukkue.
