Vaikka täällä on annettu runsaasti risuja selostuksesta, yritän heittää hieman positiivista kommenttia kokonaisuudesta. Mielestäni Yle on löytänyt erittäin hyvän selostajanelikon kokonaisuuden kannalta. Löytyy asiantuntemusta, hehkutusta, kokemusta jne. Koska Ylen tarkoitus on palvella kaikkia, on selostajanelikko likimain "täydellinen". (itse tosin kuuntelisin Virkkunen, Jalo, Innanen, Taivainen nelikkoa mieluiten)
Tuomas Virkkunen edustaa hehkutusta ja uskomatonta tietomäärää on jo itsessään mukava kuunnella, ei kovin moni varmaan tiennyt kuka valmentaja aikoinaan siirsi Portugalin Miguelin keskikentältä laitapakiksi. Tosin sortuu myös turhiin tiedon kertomisiin, kuten Van Der Sarin riiuumatkat kaverinsa kukkakaupassa. Mahtava tunnelmanluoja, mutta aikaisemmin vetänyt vain soolona, joten ei ole ensimmäisten pelien aikana vielä oppinut käyttämään kommentaattoria hyväksi. Ainoastaan Ägän kanssa homma toimi, Ägän nopeat heitot sopivat hyvin Virkkusen selostuksen lomaan. Ehkä paras selostaja nelikosta havainnoimaan asioita kentältä. Toiset eivät pidä "huutamisesta", mutta Ylellä on mukana onneksi muitakin vaihtoehtoja.
Jarmo Lehtinen edustaa varmasti monille radiosuomalaiselle mielyttävällä radioäänellään suosikkiselostajaa. Radiotaustan huomaa siitä, että mies on kisojen paras huomioimaan kommentaattorinsa ja myös esittelee hänet monta kertaa, toisin kuin muut selostajat. Jos tavallinen katsoja (ei siis tunnista kommentaattoria äänestä) tulee pelin pariin viiden minuutin kohdalla, ei Hoopin tai Virkkusen selostuksesta tahdo ilmetä kuka kommentoi. Ei yritä itse olla tietäjä, vaan kysyy rehdisti kommentaattorilta ja nostaa kommentaattorin asiantuntijana jalustalla, juuri kuten kuuluukin. Lehtisen kohdalla miinuksena voisi laskea lievä puusilmäisyys, joka Tsekki-pelissä tuntui tarttuvan myös Paatelaiseen.
Tapsa Suominen on tyypillinen miellyttäjäselostaja. Jos aloittaa lauseensa kritisoimalla, muuttaa sen kuitenkin tai vaikkakin sanoilla hieman lieväntäväksi. Rauhallinen selostusääni ja havannoi peliä hyvin. Lauseen muodostaminen vaivaa välillä itseäni, lause karkailee joita edellä mainituin vaikkakin-kuitenkin sanojen avulla parsii kokoon pitäen myös hetkellisiä taukoja. Ottaa hyvin huomioon kommentaattorin, tosin pyrkii itse ensin laukomaan teorian ja kysyy sitten kommentaattorilta vain hyväksyvän kysymyksen jo itse vastaamaansa kysymykseen.
Hoopi Hänninen edustaa kokeneemmalle katsojakunnalle tuttua ja turvallista vaihtoehtoja uudenpolven huutajien joukossa. Hoopi osaa luoda tunnelmaa peliin, jos on oikealla asenteella liikenteellä. Asenne onkin Hoopin pahin ongelma, selostuksesta korostuu usein tietynlainen ylimielisyys toista joukkuetta kohtaan, tiettyjä pelaajia kohtaan eikä omia virheitä huomata tai korjata. Jos livekuvassa pallo ei Hoopin mielestä osunut pelaajaan, ei se voi hidastuksessakaan osua, vaikka pallo tekisi mystisen 45 asteen käännöksen ilmassa. En tiedä johtuuko asenteista, mutta myös kommentaattorin huomioiminen on melko ylimalkaista. Suurin plussa tulee miehen tahattomasta komiikasta camppiooone-huudoin ja ror-ror-ror-ror-hehkutuksin. Eilisestä mieleen muistuu pari tahatonta lausahdusta, ensin hieman bubimainen "Ja käsi käy jälleen tuomarin taskussa, nimenomaan oma käsi, joka antaa varoituksen" ja pelin loppupuolella Hoopin suusta lipsahti kovin tapsumainen "Miehet ovat märkiä ja paidat hikisiä"