Jossain vaiheessa Suomen menestykselle tulee seinä vastaan ja muut rynnivät edelle. Jalonen on pitkään onnistunut Suomen ruorissa, mutta nyt vain jotenkin vaikuttaa siltä, että eväät on syöty, ts. valmennusväsymys samoissa kuvioissa iskenyt niin Jaloseen kuin koko joukkueeseen. Menestysnälkä on jo aiemmin tyydytetty ja kotikisat ovat jo lähtökohtaisesti usein paineeltaan ne vaikeimmat hallita koska odotukset ovat suurella yleisöllä pilvissä.
Jalonen on tehnyt maajoukkueessa hienoa työtä ja piiskannut joukkueen mittavaan menestykseen, mutta se viimeinen voittava napsu näyttää nyt puuttuvan kaikesta, niin pelaajilta kuin valmennukselta. En ihmettele, jos Suomi tippuisi kokonaan mitaleilta kotikisoissa. Toki toivon parasta, mutta luulen, että nyt on menestysmalja lähellä täyttä ja siksi voittavat asiat eivät toteudu enää suunnitellusti.
Enemmän kyse on ehkä henkimaailman tilasta kuin pelaajien fyysisestä kunnosta, joka on näkynyt nyt pelatuissa alkusarjan peleissä monenlaisena sähläämisenä. En moiti Anttilaa joukkueessa, mutta jotenkin hänen mukanaolonsa kuvastaa myös sitä kuinka hän näyttää jo menneen maailman reliktiltä Jalosen joukkueessa kuten myös päävalmentajan pelitapakuviotkin.
Se on selvä, että viime vuosien tahti kultamitaleineen ja finaaliputkineen päättyy ihan just. Ja kyllä, kotikisat on hieman oma maailmansa. Toisaalta sytyke, toisaalta ulkoiset paineet. En oo ees ihan varma vaikuttaako enemmän paineet, vai esim. se, että...paljonkohan sitä omaa aikaa oikein tuolla on? Omaa Leijonavideotakin tuutataan ulos harva se päivä.
Toisaalta, eivät ole ensimmäistä kertaa rodeossa ja eiköhän ne rajat oo ennakkoon vedetty ja suunniteltu jotta kykynevät latautumaan olennaiseen.
Aika viimesiä alkaa tää runko vedellä. En silti usko etteikö tää rosteri ja valmennus halua voittaa vielä lisää. Ja toki muutoksena vielä se, että siinä on ketjullisen verran NHL-talenttia kärkipäässä verenvaihtona aiempaan. Rantanen, Kakko, Kapanen, eikä kyllä Määttä ja Armiakaan ole suoranaisesti kerenneet leipiintymään maajoukkuekuvioihin viime vuosina.
Muutoksena viime vuoteen toki se, että a) homma on kertaalleen hoidettu ja nyt pitäs hoitaa uudelleen b) media on ehkä laiskistunut, leipiintynyt ja luukuttanut viittä vaille varmaa mestaruutta viikko tolkulla vaikka todellisuudessa tuossa on aika monta joukkuetta ihan rinta rinnan.
Katotaan miten käy. Erilaisia arvoturnauksia nyt mahtunut tuolta 2019 alkaen ja monissa se arvosana on saattanut kisojen alkupuolella, keskellä ja jopa alkusarjan lopussa ollut eri mitä turnauksen jälkeen. Raadollista touhuahan tää on edelleen, eli puolivälierissä tulee vastaan kova nippu ja sen pelin tulos määrittelee aika paljon. Ja sitä kohti täytyy pelin kehittyä, tiivistyä.