Ehkä se on tämä ikä, mikä alkaa vaikuttaa, mutta 30+ vuotta on tullut jännättyä näihin aikoihin into piukeana, keitä NHL:stä saadaan MM-jäille. Nyt vaan jotenkin töksähtää silmään tässäkin ketjussa ja muuallakin keskusteluissa esiintyvä herttaisen epärealistinen fantasiointi "saatavilla" olevista pelaajista.
Toki sen ymmärtääkin varsinkin jos taskussa on liput paikan päälle. Mutta luulisi nyt viime vuosina käyneen selväksi tuo Jukka Jalosen työtapa. Siihen kuuluu todella vahva roolittaminen, leiritykset mahdollisimman muuttumattomalla ydinryhmällä, pelitavan hiominen ja tarvittaessa korjaaminen vielä turnauksen aikana, nousujohteisuus ja riskien minimointi.
Nämä ovat oikeastaan kaikki sellaisia asioita, joissa NHL-pelaajat voi nähdä ennemmin uhkina kuin mahdollisuuksina. Mikael Granlund on varmasti hyvä esimerkki poikkeuksesta hyvän peliälynsä ja mukautuvuutensa vuoksi.
Jalosen linjaa voi pitää hyvällä syyllä tylsänä, mutta tyhmä tai outo se ei kyllä missään nimessä ole. Noitakin sanoja tässä ketjussa on joistain valinnoista käytetty. Jos ja kun ainoa tavoite on MM-kulta, niin en keksi yhtään henkilöä, jolla olisi kompetenssia "neuvoa" Jalosta millään tavalla.
Mielipidejuttu se tylsyyskin toki on. Mut kyllä mä kotikisat on hyvä mennä vielä tällä linjalla. Olisihan se viihdyttävää katsella Suomen kirkkaimpia supertähtiä paukuttelemassa toinen toistaan upeampia häkkejä 14–0 -voitossa Isosta-Britanniasta eikä sitä nihkeä 3–1-vääntöä harripesosten osumilla. Mut jos jälkimmäinen vie taas torille, niin I'm in!