Minä uskon, että tämä on se vuosi kun Ristolainen lähtee MM-kisoihin. Se on nyt sanonut niin monta kertaa ei, että nyt kun kaikki uskovat hänen sanovan ei, niin hän sanookin kyllä.
Näen mielessäni skenaarion, jossa Minnesotan jäädessä pudotuspelien ulkopuolelle tiukan taistelun jälkeen, Koivu ilmoittaa lähtevänsä hakemaan urallensa vielä viimeistä kruunua, mikä innostaa suomalaisia lähtemään kisoihin. Barkov ja Laine ilmoittautuvat mukaan etujoukoissa, Montrealin pojat Armia ja Lehkonen ovat totta kai messissä, Chicagosta Määttä lähtee mukaan pitkästä aikaa, Columbuksesta tulee Korpisalo ja Nutivaara, ja Detroitista Filppulakin intoutuu mukaan kisoihin. Kulta-Kaapokaan ei kykene sanomaan ei. Joukkue alkaa muotoutumaan, kun Euroopasta tulee Anttilat ja Lehtoset, Ohtamaat ja Pesoset, Manniset ja Nättiset. Rasse on jo salilla lastaamassa levytankoa, kun kännykästä alkaa soimaan Leijonakuningas ja näytöllä lukee "Jukka Jalonen soittaa". Rasse pitelee oikeassa kädessään soivaa puhelinta ja vasemmassa 20 kilon levypainoa. Treeni on kesken ja proteiinipirtelä on jo sekoitettu, mutta Jalosen hymyilevä, vaikkakin totinen ilme kutsuu painamaan vihreää luuria.