Jenkeillä oli a miracle on ice. Suomella on the miracle on ice. Ei tuolla jengillä voi pelata puolivälierissä voittavaa peliä. Vielä vähemmän tuolla jengillä voi pelata välierissä voittavaa peliä. Ja nyt vittu oikeasti, tämä porukka meni päätyyn asti. Ei Marko Anttilan pitäisi olla kapteeni maajoukkueessa, mutta nyt se vittu kaatoi kolme kovaa ja haki pytyn nostettavaksi. Lankinen oli aivan kusi sukassa pari matsia. Lopulta Venäjää vastaan välierät ja Kanadaa vastaan finaali, GAA vaatimattomasti 0,5. Tää on sankaritarina ja uskomaton eepos. Jos tää on unta, mä en halua herätä.
Ennen turnausta pidin tuota nippuna, jonka ainoana tarkoituksena oli hakea ensimmäinen voitto briteistä ja ajaa sisään uusia jätkiä. Olin aivan varma, että tuolta menisi kaikkien kieltäytymisten takia henkilöitä vaihtoon, ja että turnaus tulisi olemaan tuskainen. Kun Ruotsi kohdattiin, toiveena oli kunniakas tappio. Voittoon en uskonut. Kun Venäjä oli vastassa, toiveena oli kunniakas tappio. Voittoon en uskonut. Kun Kanada oli vastassa, toiveena oli kunniakas tappio. Voittoon en uskonut. Ja niin vain Mörkö kaatoi kaikki kolme.
Ihan uskomaton tarina.