Olipa murhaava esitys Leijonilta tänään!
Harvoin, jos koskaan, on tällä tasolla vastaavaa dominointia Suomelta nähty. Ja ei - Etelä-Korean huonoutta se ei ollut, vaan ihan puhtaasti Leijonien hyvyyttä.
Peli otettiin nöyrästi haltuun heti ensi sekunneista alkaen, eli asennekin oli kohdallaan kuten pelitapakin. Kun verrataan olympialaisiin, jossa sama jengi oli vastassa ja peli oli silloin yhtä tuskien taivalta, niin tänään oli ihan eri biisi minkä mukaan tanssittiin. Toki meillä oli nyt ihan eri bändikin lauteilla, joka tahtia löi.
Täällä on varmaan ehditty sanoa jo suunnilleen kaikki sanottava, joten keskityn nyt fiiliksissäni hehkuttamaan yhtä tämän hetken ehkä maailman parasta jääkiekkoilijaa, Sebastian Ahoa (tämä sallitakoot nyt).
Sebusta tulee jotenkin mieleen turboahdettu Jonathan Toews (tai jos suomalaisista pitäisi joku lähin verrokki mainita, niin Jere Lehtinen sitten); hän yksinkertaisesti vain tekee jollain maagisella tavalla kaiken oikein, koko ajan, ja on pelin ihan kaikilla osa-alueilla suorastaan suvereeni ja silti jotenkin aina tarvittaessa "näkymätön", pienikokoinen ninjahaamu, joka iskee aina kun sitä vähiten osaa odottaa.
Ahon kiekollinen peli ja kiekonhallinta on suorastaan täydellistä: kiekot ei pompi, kykenee tekemään kiekko hallussa ollessaan tilaa kuin tyhjästä, harhautukset toimivat niin että se saa vastustajan näyttämään aivan muovinukeilta. Ja ne syötöt!, herramunjee, onko Aholla kuusi silmää? Kaksi edessä, kaksi takana ja yksi molemmilla sivuilla? Siltä se ainakin näyttää. Esimerkkinä se tämänpäiväinenkin "no-look pass" Teräväiselle, say no more! Osaa olla fyysinenkin tarvittaessa, on yksi maailman parhaista kiekonriistäjistä ja kuten miljoonaan kertaan todettu, tuntuu aina olevan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tietää myös missä kukakin milloinkin siellä kentällä missäkin on. Ihan helvetin nopeakin torpedo paikan tullen. Ja pystyy toimimaan myös salamannopeana ja tarkkana snaipperina, kuten tänäänkin nähtiin ja josta samasta paikasta Aho on tehnyt ties kuinka monta maalia ennenkin, ihan samalla lailla. Mm. niissä ikimuistoisissa 2016 U20 MM-kisoissa. Harvemmin pleksit paukkuu silloin kun Seppe lämää.
Onko tuo Aho edes ihminen enää? Varmaan jonkin laboratorion tuotos. Saas nähdä kuka missi sen saa koukutettua :D Kaveri kun on helvetin hyvännäköinen, nuori, maailman parhaita kiekkoilijoita ja varmasti kaikinpuolin muutenkin ihmisenä ja persoonana suurinpiirtein täydellinen, niin jonoa varmasti riittää.
Ei pyöri kesäisin Tammerfesteillä tai Oulun yössä jurrissa ja väitä olevansa absolutisti. Mies on kuin robotti, liian täydellinen. Mutta siltikään pelaamisesta ei jää fiilistä, etteikö siinä olisi tunnetta mukana, mutta sitäkin on juuri matemaattisella tarkkuudella sopivasti ettei se läiky yli, vaan palvelee koko ajan Suurempaa Tarkoitusta. On nöyrä silloin kun pitää olla, mutta tiukka silloin kun pitää olla. Tietää, mitä tekee, koko ajan. Ei murru vaikealla hetkellä, ei itke, ei selittele, vain tekee ja tekee sen niin hyvin kuin osaa. Käsi on vakaa kuin kirurgilla ja aivot raksuttaa kuin prosessorilla.
Eikä tuo täydellinen jääkiekkolaboratorion huipputuotos edes loukkaannu koskaan. Koska on niin perkuleen ovela, että kykenee puhtaalla superiorisella älyllään välttämään loukkaantumiset. (no, tähän ei nyt tarvitse kommentoida mitään, tiedän kyllä mitä tälläkin kaudella tapahtui, mutta vaikutelma on tuo siltikin).
On se vaan niin hienoa, että saatiin tuo porukka mitä saatiin nyt kisoihin! Näistä kisoista tulee vielä mielenkiintoiset. Itse veikkaan, että päätyyn asti mennään ja torilla tavataan.
Ja näiden kisojen myötä on viimeistään selvää sukupolven vaihdos suomalaisessa kiekkoilussa.
Sanoin jo World Cupin aikoihin, että Granlund on meidän seuraava kapteeni ja niinhän siinä sitten kävikin. Nyt on sitten ne kisat, kun tämä uusi sukupolvi lyö polttomerkkinsä lopullisesti myös kaikkien "karjalalippisten" (joihin myös itse lukeudun, ylpeydellä) sydämiin ja sieluihin, jotka eivät siitä nahilasta ole suunnilleen koskaan kuulleetkaan ja jotka tietävät nimeltä suomalaisistakin tämänhetken pelaajista vain Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven. Mutta kysypä, missä seurassa pelaavat? :D
Ja siinä ei ole mitään väärää tai pahaa. Ne karjalalippikset kun ovat niitä, jotka omalla rahapussillaan mahdollistavat koko tämän suuren sirkuksen viimekädessä ja ymmärtävät myös niitä omia nassikoita, jotka kisoja katsoessaan ilmoittavat vanhemmilleen, että "minäkin haluisin mennä pelaamaan tota lätkää". Ne ovat sitä massaa, jota tarvitaan. Ja heidän kauttaan näitä uusia ahoja putkahtelee vuosi toisensa jälkeen.
Mutta oli miten on, niin näin on ja hyvä niin ja tästä on hyvä jatkaa! Kohti toria!!!
P.S. Olisipa muuten kiva tietää, mitä Ristolainen ja Puljujärvi tällä hetkellä kelailee. Molemmilla varmasti eri syyt jättäytyä pois, mutta varmasti myös painavia syitä katua päätöksiään.
Ja kummallakin olisi varmasti ollut paljon positiivista saatavaa näistä kisoista ihan jo puhtaasti uraansakin ajatellen.