Ei jäähyjä ja aloituksissa yllättävä terästäytyminen. Eli ne seikat mitkä eniten mättivät alkusarjassa saatiin kuntoon puolivälierään, mutta mikä helvetti oli se toisen erän esitys? Kaikkiaan kisoissa Suomi pelasi monia vahvoja ensimmäisiä eriä, mutta toiset erät olivat välttäviä ja heikkoja monessa ottelussa. Lukuisia murskavoittoja, kaksi sellaista myös lajin mahtimaista (joskin ensimmäisessä vastustajan maalivahtipeli oli onnetonta ja toisessa rouva Fortuna oli Suomen puolella melkoisen vahvasti). Vain muutama erätappio. Mutta sitten kolme maalin tappiota joukkueille, jotka ovat materiaaliltaan tasoa 7-11 maailmassa, joskin materiaalierot kaventuvat tuossa 5. molemmin puolin tällä hetkellä.
Ehkä erikoisimmat kisat mitä olen Suomelta todistanut. Kenties tällaisiin esityksiin saa jatkossakin tottua, kun hyökkäysvoima ja taitotaso kasvavat nuoren polven myötä, mutta puolustuspelaaminen ja perinteinen taistelu/puurtaminen ei enää sellainen vahvuus/(ainoa) valtti kuin aiemmin. Mieluummin silti kehitystä tällaiseen suuntaan katsoo, viihdyttäviä hetkiä luvassa.
Säteri pelasi erittäin vahvat kisat, eikä Hussokaan huonosti esiintynyt.
Pokka ja Honka? Paljon enemmän pitäisi saada tehoja ja teräviä suorituksia irti itsestään molempien ja Pokka oli surkea viimeisessä erässä Sveitsiä vastaan. Millä perusteella noin paljon peliaikaa? Rightin pakin peluuttaminen oli tärkeää? Ei voi käsittää.
Heiskanen. Monta peliä kovin näkymättömissä. Miksi ei annettu YV-aikaa? Pakisto oli muutenkin lahjakas hyökkäyssuuntaan (ainakin paljon lahjakkaampi kuin juuri koskaan Suomen pakisto on MM-tasolla ollut), mutta YV-vastuuta annettiin kovin rajallisesti pakeille. Ja ykkös-yv:ssä se vastuu meni sitten Pokalle sen aikaa, kun siellä alkukisoissa pyöri...
Sentterit? Oleellisin pelipaikka niin miksi mennä järjestään pelaajilla, joille sentterin pelipaikka ei viime vuosien ajalta se tutuin? Ok, sentteritilanne on heikko, mutta ei näin heikko, etteikö kisoihin voisi oikeita senttereitä valita.
Granlund. Kelpo pistesaldo sinänsä, mutta loisto jäi vähiin ja lukuisia huonoja pelejä, mukaan lukien puolivälierä. Teräväinen niin ikään muutamassa kovassa pelissä pimennossa.
Kävi (taas) selvästi ilmi, että liigapelaajilla tai KHL:n puurtajatason pelaajilla ei kolmessa ylimmässä kentässä tee oikein mitään. Jormakka, Palola, Manninen, ja Suomela - ei riitä niin ei riitä. Anttila täytti ruutunsa nelosketjussa, joka muutenkin toimi yllättävän hyvin läpi kisojen ja Pesonen klaarasi tonttinsa sentterinä mukiinmenevästi.
Tolvanen. Alkuun hyödynsi pari paikkaa ja napautti tehokkaasti maalit, mutta saamatonta jatkopeleissä. Vielä ei ollut Tolvasen vuosi isoissa peleissä, mutta ehkä parin vuoden päästä maaleja ropisee tiukoissakin paikoissa.
Sveitsi pelasi mahtavaa kiekkoa toisen erän ja ensimmäinenkin varsin tasaväkistä vääntöä. Kolmannessa vastaanottaminen meni överiksi, kuten helposti käy ja typerä 2+2 meinasi viedä voiton. Hienoa jääkiekon kannalta, että Sveitsi on nostanut tasoaan siinä määrin, että jatkossa TOP-4 sijoitukset saattavat tulla hieman useammin tutuiksi. Osin toki johtuu Tsekin ja Slovakian taantumasta, että entinen TOP-7 maat -ryhmä alkaa olla murusina ja erot häilyvämpiä.
