Jääkiekko on Suomessa ykköslaji ja kansallinen sarjamme ja maajoukkue sen näyteikkunoita. Liiga on katsojamääriltään suosituin ja ainoa ammattilaissarja maassamme. Leijonat toistaiseksi suosituin maajoukkueemme. Nämä ristolaiset ym. jotka haluavat saada hyvän kesän alleen voidakseen keskittyä paremmin seuraavaan kauteen NHL:ssä ovat itsekkäitä. Maajoukkue on kunnia-asia. Jos puhutaan esim. maajoukkueesta ja MM-kisoista niin koko lajille olisi mainiota peeärrää se, että kaikki parhaat, joilla on mahdollisuus osallistua kisoihin olisivat paikalla. Lajin suosio kansainvälisesti kasvaisi pikkulajista suurten joukkoon.
Sama asia on nähty jo pienoiskoossa mm. Suomessa. Suomessa edelliset sukupolvet ovat luoneet näille ristolaisille mahdollisuuden nousta parikymppisenä miljonääriksi paljon helpommin kuin esim. monessa muussa lajissa tai maassa. Suomalainen kiekkoinfra jäähalleineen, junnusarjoineen, valmennus ja maajoukkue ovat antaneet ristolaisille mahdollisuuden siihen missä he nyt ovat. Liettuassa samassa asemassa on koripallo. Tähtipelaajat ovat erityisasemassa, mitä lajin suosioon tulee. Se, että joutuisi raskaan kauden jälkeen pelaamaan muutaman ottelun jääkiekkoa maajoukkueessa on aika helppo tapa osallistua tämän lajin aseman pitämiseksi siellä mihin edelliset sukupolvet ovat sen nostaneet... Tietenkään mikään pakko ei ole maajoukkueessa pelata, jos katsoo, että oma etu menee edelle.
Jos nämä ristolaiset esimerkiksi asuisivat sotiemme veteraanin naapurissa ja veteraani pyytäisi palvelusta esim. kauppakassien kantamisessa niin en ihmettelisi, jos vastaus olisi "Kanna pappa itse kassisi... mulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa". Joku toinen voisi ajatella olevansa kiitollisuuden velassa ja vastaisi joka kerta, vaikka hieman väsyneenäkin... "Autan mielelläni...".