Jääkiekkoniiloille on koittanut päivityksen paikka. Enää ei kannata lähtökohtaisesti pitää Suomea altavastaajana missään matsissa. 80-luvun tunnelmat, jolloin Suomi lähti taistelemaan pientä häviötä Kanadaa vastaan ovat menneisyyttä. Tämä päivitys on erittäin ajankohtaista edelleenkin, kun seurasi eilistä otteluseurantaketjua JA:ssa. Jos ei etukäteen tietäisi, olisi erittäin hankalaa tunnistaa Suomea huippumaaksi jääkiekossa ja sen kannattajia huippumaan kannattajiksi. Pelaajien taso oli kuulemma 1. ja vielä 2. erässä täydellisen surkea maalivahtia myöten. Sitten jo uskallettiin sanoa jotain positiivistakin.
Itse matsi ratkesi maalivahtipeliin molemmissa päissä. Eivätpä nuo kanukitkaan kykene hyödyntämään paikkojaan tehokkaasti. Suomi puolusti myös pahimmat maalipaikat Kanadalta pois.
Ottelun tulos oli merkittävä ennen muuta siksi, että pelitapafanaatikot saivat taas nenilleen. Jälleen kerran osoittautui, että matsi voidaan voittaa monella eri tavalla. Suomi on oppinut hyökkäämään tehokkaasti, kuten huippumaan tuleekin. Enää ei tarvita jotakin äärimmilleen virettyä duunarikiekkoa, vaan vähempikin riittää voittoon.
Jatkossa Suomi on ennakkosuosikki mestariksi. Tämän kannattaa aina kriittisten fanienkin huomioida. Tanska pitää pudottaa heti kyydistä ja Venäjäkin on voitettavissa KJ:n opeilla. Kulta on värimme. Se itseluottamus, mikä pelaajista huokuu on merkittävää myös World Cupia ajatellen. Tätä turnausta odotan melkeinpä päiviä laskien.
Sellainen kannattaa myös todeta, että ei Suomi muutu huonoksi yhden tappionkaan myötä. Ex-Neuvostoliittokaan ei päässyt joka vuosi MM-kisoissa 10. voittoon, vaikka tasoerot olivat silloin aika kovaa luokkaa.
MM-kisojen taso ei päätä huimaa. Suomi ja Kanada vetivät rutiinilla alkusarjan ja voittivat kaikki suhteellisen helposti. Tämäkö on sitä "jääkiekon tason laajenemista?" Pikemminkin ero huippujen ja muiden välillä vain kasvaa.