Kyllähän Suomi monesti aiemminkin on ollut välillä pulassa nopeita ja ahnaasti paineistavia jenkkejä vastaan. Lindell ja muutama KHL-pakki edelleen aika kujalla. Vastaavasti Jaakola on nousemassa Suomen ykköspakiksi - Kukkoselta ja Salmelalta jälleen vahvaa suorittamista myös. Koskinen ei näytä varmalta, mutta imaisun vastapainoksi tuli kyllä hyviä torjuntojakin. Lopussa ei tarvinnut hirveästi venyäkään, sillä kyllähän Suomi aika lailla kuskin paikalla USA:n tasoituksen jälkeen oli. Kanadaa vastaan tullee kyllä vaikeaa, mutta uskon kyllä vakaasti, että peli paranee ja Suomi on iskussa, kun pudotuspelit alkavat. Vaikka nytkin riittää kritisoitavaa, niin silti tuli voitto!
Hyökkääjistä Pihlström oli Suomen paras ja sai ansaitusti parhaan pelaajan palkinnon. En ole yllättynyt varsinaisesti PiLun nopeasta pörräämisestä ja energisestä pelistä, mutta siitä olen, että kiekko löytää tiensä verkkoon asti eikä se nyt niin saamaton ole kiekon kanssa. Aho aloitti hyvin, mutta hiipui loppua kohti, samoin muukin ykkösvitja. Barkoveilta korkeintaan maltillinen alku - eipä tainnut juuri tasakentällisin peliaikaakaan tulla - mutta kun jenkit oli väsytetty ja Barkov päätti alkaa pelaamaan, niin johan alkoi tapahtumaan. Komarov taas elementissään ja kuiskittavaakin riitti. Koskiranta on mielenkiintoinen pelaaja. Välillä tulee loistavia ratkaisuja, välillä taas ei niin loistavia.
Laine... kyllähän nyt huomasi, että on selvästi kovempi vastus kuin mihin vähään aikaan on tottunut. Ei päässyt niin paljon huseeraamaan, virheitäkin tuli, mutta kahden ensimmäisen erän lopussa oli elementissään ja totutun hyvää tekemistä ylivoimilla. Nyt ei ihan osunut ja Jaakola ei osunut vastaavasti tarjoilusta. Ei nyt mikään umpisurkea peli, mutta kun odotukset on kovat, niin kai se pitää ymmärtää, että joltain suunnalta tulee paskaakin niskaan. Ihan turha ihmetellä, ettei Laine pelannut loppuhetkillä. Johdon puolustaminen ei ole Paten erikoisalaa ja niinhän se meni Tapparassakin, että ottelun lopussa Peltola otti hänen paikkansa johtoa puolustettaessa.