Ihme itkua täällä, joskin niin tuttua. Jos valitaan Kallio, Saravo, Luoma, Mäntylä, Berg, Pärssinen, Söderholm ja kumppanit, niin itketään että miksi valitaan aina samat pelaajat, miksei tule vaihtelua? Nyt kun sitten tehdään kunnolla vaihtelua jengiin, itketään sitäkin. Ja toivotaan jonkun Calgaryn tippumista, että saataisiin Olli Jokinen taas surffailemaan MM-kisoihin (Kipperihän ei tule kuitenkaan). Joko viime kisat unohtui? Tai aikaisemmat Jokisen kisat ja suoritukset niissä?
Omasta mielestäni joukkue on todella hyvä, ja kuten Jalonenkin jossain haastattelussa sanoi, jokainen on ansainnut paikkansa. Itse katselen ainakin mieluummin joukkuetta, jossa on potentiaalia ja uusia naamoja kuin niitä samoja naamoja, joiden tietää floppaavan vuodesta toiseen.
Ei tuo Suomen jengi kalpene kenellekään, Kanadaa lukuun ottamatta. Ja kuten jo vuoden 1995 jälkeen, mikä muu sijoitus tahansa kuin mitali on kova pettymys. Mä en ymmärrä niitä palstalaisia, jotka täällä kirjoittaa että jo puolivälieriin pääsy olisi saavutus. Vai onko se vain sitä suomalaista mentaliteettia, pessimisti ei pety? Nämä kirjoittajat ovat varmaan kovia kannustamaan myöskin sitä omaa suosikkiseuraansa ja varmaan ko. seurat ovat heistä ylpeitä, "me on hävitty tääkin kausi, vaikka onkin vasta heinäkuu, hyvä me, hyvä meidän joukkue..."