Suomalaisessa päihde- ja huumausainekeskustelussa on sellainen huono puoli, että se kääntyy niin helposti joko/tai asetelmaksi. Ilmeisesti pilven poltosta on tullut Suomessa jo niin yleistä, että siihen osataan suhtautua hiukan luonnollisemmin, mutta kaikki muut huumeet sen sijaan niputetaan surutta samaan koriin.
Itselläni ei ole huumeista (ei varsinaisesti edes pilvestä) omakohtaista kokemusta, mutta ystäväpiirissä on monia, jotka käyttävät joitakin huumausaineita alkoholin korvikkeena. Suurin osa lähinnä ekstaasia tai kokaiinia. Ainakin heillä homma näyttää pysyvän hanskassa siten, että käyttö todellakin rajoittuu viikonloppuihin (ei jokaiseen), juhlimisen yhteyteen. Itse olen oppinut tätä kautta huomaamaan, ettei ainakaan kaikkia aineita tarvitse niputtaa samaan koriin; jokainen ei vie mukanaan ja tee käyttäjästä narkkari-rauniota. Mutta tietenkin on yhtä tärkeä muistaa, että samat aineet voivat pilata jonkun toisen käyttäjän elämänhallinnan, siis ihan kuten viinankin kohdalla; yksilöllistä.
Edelleen perustuen näiden samojen ystävieni kommentteihin; myös heillä on joitakin huumausaineita, joita he eivät halua käyttää. Monilla heistä on joitakin huumausaineita, joita he eivät halua käyttää ja kukaan ei käytä eikä ole halunnut edes kokeilla heroiinia? Ilmeisesti heroiini on helpommin koukuttavaa kuin monet muut?
Eli tämän hyvin suppean ja toiskätisen kokemuksen perusteella olisin kyllä erityisen huolissani ketjun aloittajan asemassa, jos lapsen poikakaverin käyttö koskee (varsinkin jo nuorena) myös heroiinia. Silloin kyse on potentiaalisesti paljon muustakin kuin kokeilusta ja rajojen rikkomisesta. Silloin puhutaan todennäköisesti vakavan luokan päihdeongelmasta. Olisiko siitä apua, ettet puhuisikaan suoraan huumeista tai huumeidenkäytöstä, vaan nimenomaan päihdeongelmasta? Lisäksi nostaisin keskusteluissa esille tyttölapsille varsin tyypillisen tarpeen hoitaa ja hoivata, pelastaa se herkkä "ihana" poika sen paskan keskeltä, missä kyseinen kaveri elää. Lähes varmuudella sun kommentteihin suhtaudutaan jonkinmoisella kieltoreaktiolla (jota voit korostaa, jos et itse malta mieltäsi), mutta kyllä sinne jotain aina jää kytemään takaraivoon... Vaikea kommentoida tarkemmin, kun ei tiedä tyttäresi ikää? Sillä on varsin suuri ero, onko kyseessä 16-vuotias kaikkia auktoriteetteja vastaan kapinoiva teini, vaiko jo jonkin vuoden vanhempi nuoren aikuisuuden kynnyksellä elämästään otetta hapuileva naisenalku?
Mjr:lle, Cubelle ja muille huumeiden laillistamista kannattaville: Vaikka olenkin periaatteessa (joskin eri perustein) samaa mieltä kanssanne, niin mielestäni on älyllisesti hiukan epärehellistä kuitata järjestäytyneen rikollisuuden asema huumausainebusineksessa sillä ratkaistuksi, että huumeiden myyminen ja käyttäminen kriminalisointi poistettaisiin. Kyllä sinne jäisi edelleen osa-alueita ja lieveilmiöitä, jotka pysyisivät rikollisten hallussa. Kaikkea ei voi kuitenkaan sallia. Toisekseen laajempi, vapaa, tarjonta tarkoittaisi myös enemmän käyttäjiä ja se puolestaan tarkoittaisi enemmän yhteiskunnalle käytöstä koituvia kustannuksia. Mielestäni tähän paikkaan hyvä vertaus on 90-luvun alkupuolen termi uuden tietoteknologian myötä "paperittomista toimistoista". Miten kävikään: paperia kulutetaan enemmän kuin koskaan.