Nyt on pientä noususuhdannetta havaittavissa. Edelliset 12 kk ovat olleet raskaudessaan käsityskyvyn yläpuolella leikkauksineen ja syöpähoitoineen, tämän päälle tuli vielä lopullinen ero lasten äidistä. Syöpähoidot loppuivat jo kesäkuun alussa, mutta kontrollikäyntejä pukkaa tiheällä aikataululla, alkuperäinen suunnitelma oli kuvaukset ja verikokeet kolmen kuukauden välein. Syyskuun kontrollissa TT-kuvissa havaittiin alavatsassa nestekertymää ja lääkäri antoi 50-50 mahdollisuudet; kyse oli joko uudelleen aktivoituneesta syövästä tai sitten jälkiseuraamus isosta vuosi sitten tehdystä leikkauksesta. Seuraavaa kuvauskertaa aikaistettiin kuukaudella ja vatsan alue kuvattiin uudestaan tämän viikon maanantaina. Eilen perjantaina oli sitten lääkärikäynti, jossa todettiin nestekertymän puolittuneen ja kun myös verikokeet olivat hyvin viiterajoissa, helpotus (tässä vaiheessa edelleen väliaikainen) oli luonnollisesti suuri.
Viimeiset kaksi kuukautta ovat kyllä olleet henkisesti kova koettelemus, onneksi olen saanut käydä töissä ja samalla puuhailla asioita kahden pikkumiehen kanssa, niin ei ole vajonnut liian syvälle synkimpiin kuvitelmiin. Kun samalla fyysinen kunto on oikeasti hyvällä tolalla (nykyään penkataan jälleen satakerhossa), on kyllä jopa kiitollinen olo lähteä viettämään isänpäivää lasten kanssa, mennään oikein hotelliin yöksi. Avanne on ja pysyy ainakin toistaiseksi, mutta sen kanssa pystyn kyllä toimimaan, jos terveyttä muuten vain riittää.
Oikein paljon terveyttä ja hyvää oloa teille kaikille!