Miten suhtaudut eläimiin ja niiden omistajiin?

[hihhu]

Ensiksi ketjun aiheesta: Kissoista pidän, koirista en ja muihin eläimiin suhtaudun tilanteesta riippuen. Eläinten omistajiin en ota sen enempää kantaa, kun vierastan turhia yleistyksiä, mutta kissan elämän rajoittamista vieroksun kyllä kovasti. Ehkä se johtuu siitä, että arvostan kissoissa juuri niitä kissamaisia piirteitä, jotka tulevat esiin, kun se saa vapaasti juoksennella. Siis itsenäisyyttä, salaperäisyyttä ja nöyristelyn puutetta.

Ja sitten ketjun epävirallisesta aiheesta. Ninja, en tiedä, mitä ajattelit, mutta on ihan turha kuvitella, että saat hirveästi kiitosta missään siitä, että halveksit jonkun muun tunteita. Kaikki kutistuu helposti siihen, että mikä on se ajatus, mikä viestistä tulee esiin. Alkuperäinen kissankuolemaviesti oli rehellinen tunteiden tunnustaminen. Vastasit siihen juuri niin kuin suurin osa ihmisistä pelkää, että heidän tunteilleen sanotaan. "Olet naurettava pelle, kun tunnet noin." Ei ole väliä sillä, onko kyseessä 14 vuotias tyttö tunnustamassa rakkauttaan pojalle, aviomies tunnustamassa vaimolleen, että iski ihmiskauhu, voisitko maksaa kassalla, tai jatkoaikalainen kertomassa kissansa kuolemasta. Ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on jotain haavoittuvaa. Suurin osa meistä haluaa suojella sitä. Jos se tarkoittaa sitä, että sinun viestiketjusi täyttyy kommenteilla sinulle, niin sitten käy niin.

 

[finnishninja]

Mauri:

*Olet oikeassa, pakina luiskahti hieman mauttomaksi. Olen pahoillani asiasta*.

Asiasta on käyty usein keskustelua myös täällä Ruotsissa. Ongelma on tiedostettu, mutta ikuinen rahanpuute estää tekemästä tilanteelle mitään. Niin varmasti Suomessakin.

Kissan luovutushan on ongelma, jos se on vanhempi, sillä se liukenee välittömästi jos sen päästää ulos. Kissahan palaa kotiin, kun taas koira seuraa isäntää. Kissa hihnassa on hullu juttu.

Sama ongelma on myös koirien kanssa -jos ei pahempikin, sillä löytökoiria pidetään lähes poikkeuksetta pienissä häkeissä. Jotkut koirat saavat uuden omistajan, kun taas sekarotuinen "arvoton" koira saa yleensä päättää päivänsä samassa häkissä.

Minusta ne koirat ja kissat tulisi päästää kärsimyksistään ja pitää tällä tavalla olosuhteet parempina. 100 kissaa parin huoneen tilassa on kyllä ihan väärin. Tämän ongelman on ihminen järjestänyt itse. Se tulisi myös hoitaa pois esim. koiraveron nostolla.

Kävin muuten Thaimaassa krokotiilifarmilla. Tosi sikaisessa tarhassa oli satoja alligaattoreita. Niitä oli jopa toistensa päällä. Ihmettelin ensin "eläintarha" tyyliin sitä, miksi niitä oli niin paljon, mutta hehän kasvattavat niitä tehdäkseen nahkasta saappaita ja lompakoita.
100 alligaattoria ei nyt herätä varmaankaan mitään suurempaa kansanliikettä, mutta ihmisen ahneus ja välinpitämättömyys hommassa kyllä näkyi selvästi. Päätin että en osta ikinä mitään, joka on tehty alligaattorin nahasta.
Samassa tarhassa oli myös apinoita. Niillä oli ihan eri olosuhteet ja paljon liikkumatilaa.

Eläintarha on muutenkin aika outo juttu. Joissakin länsimaisissa eläintarhoissa on hyvät oltavat. Esim. Antwerppenissä on esimerkillinen eläintarha. Kuitenkaan moni eläin ei lisäänny vankeudessa, vaikka tilaa olisikin ruhtinaallisesti.
Olen monesti ihmetellyt miksi kaikkien eläimien pitää olla nimenomaan eläviä eläintarhassa. Varsinkin ne eläimet jotka eivät yleensä liiku!

EU on puhunut paljon eläinkuljetuksista. Viime kesänä näimme eräässä kreikkalaisessa laivassa kuorma-auton, joka oli lastattu niin täyteen lampaita, etteivät ne mahtuneet makuulle, vaan ne joutuivat seisomaan koko ajan. Laitaa kiersi vesiputki, jossa oli tasaisin välein suuttimia, joista lampaat saivat vettä. Arvoitukseksi jäi, saivatko myös keskellä olevat lampaat matkan aikana vettä. Eläimet olivat tosi surkean näköisiä. Auto oli Thessalonikin kilvissä, elikkä matka jatkui vuoriston yli lämmön ollessa välillä yli 40°. Huh...

 

[finnishninja]

Viestin lähetti hihhu


Ja sitten ketjun epävirallisesta aiheesta. Ninja, en tiedä, mitä ajattelit, mutta on ihan turha kuvitella, että saat hirveästi kiitosta missään siitä, että halveksit jonkun muun tunteita. Kaikki kutistuu helposti siihen, että mikä on se ajatus, mikä viestistä tulee esiin. Alkuperäinen kissankuolemaviesti oli rehellinen tunteiden tunnustaminen. Vastasit siihen juuri niin kuin suurin osa ihmisistä pelkää, että heidän tunteilleen sanotaan. "Olet naurettava pelle, kun tunnet noin." Ei ole väliä sillä, onko kyseessä 14 vuotias tyttö tunnustamassa rakkauttaan pojalle, aviomies tunnustamassa vaimolleen, että iski ihmiskauhu, voisitko maksaa kassalla, tai jatkoaikalainen kertomassa kissansa kuolemasta. Ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on jotain haavoittuvaa. Suurin osa meistä haluaa suojella sitä. Jos se tarkoittaa sitä, että sinun viestiketjusi täyttyy kommenteilla sinulle, niin sitten käy niin.

Hihhu:

- En ole ollut missään vaiheessa vailla kiitosta siitä mitä kirjoitan. Olen sanonut tämän ennenkin: Osallistun keskusteluun omilla mielipiteilläni - niinkuin sinäkin.

- Viestissä oli monta ajatusta ja kokemusta aiheesta. Vahinko että jotkut tarttuvat vain siihen, mikä ei sovi omaa tapaan ajatella ja kokea asioita. Siinä vaiheessa siitä tulee tabu. Yhdessä ketjussa jossa olin mukana, seikkali eräs kirjoittaja, joka allekirjoitti viestinsä kirjoittamalla: "Somalit pitäisi syöttää sioille". Uskon, että tämä on yleisesti hyväksytty allekirjoitus Jatkoajassa, koska kukaan ei siihen reagoinut. Kissan kuolema tosin tuntuu järkyttävän täällä enemmän tunteita.

- Myös minulla on tunteita, joita on hieno purkaa jollekin. Ei tosin tulisi mieleenikään alkaa kerjäämään myötätuntoa Jatkoajan vapaasta keskustelusta.

- Ei ole väliä? Mistä sinä sen tiedät? Tähän ketjuun tulee mukaan kaikkea, prätkän naarmuttamisesta kassalla maksamiseen. Hyvä ihminen, aikani ei riitä kaiken kauhean kommentoimiseen.

- Jos palaat viestiketjun alkuun, niin voit lukea mistä halusin puhua. Lupasin myös vastata mahdollisiin kysymyksiin ja kommentteihin henkilöstäni ja olenkin sen tehnyt. Alkaa tosin kyllästyttämään. Ei itsestään toitottaminen ole niin hauskaa. Vakaa tarkoitukseni on tosin aina pyrkiä nostamaan keskustelun tasoa, oli se sitten millä tasolla tahansa aloitettaessa. Siihen tarvitaan tosin myös muita, jotka ovat valmiita keskustelemaan viesteillä, joissa on sisältöä.
Kirjoittajan kimppuun on aina helppo käydä. Paljon vaikempaa on antaa keskusteluun panos, joka nostaa tasoa, mutta sen jo varmaan huomasitkin kun luit kaiken läpi - vai luitko?

 

[Hese]

Suhtautumiseni riippuu täysin siitä millaisen elukan sattuu omistamaan. Mitä iljettävämpi otus, sitä enemmän yleensä oudoksun henkilöä. Terveisiä Predatorille... :D

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti finnishninja
Olen itse aloittanut monta ketjua täällä. Sydäntäni lähellä ovat mm. pakolaisten tilanne, ihmisten sorto maailmassa, sodat, ympäristö, atomivoima, eläinten rääkkäys... Kuulostaa ihan hyviltä asioilta eikö vain?

No jaa, miten sen nyt ottaa. Olihan tuossa pari kiinnostavaa teemaa, tosin pakolaisten sorto sodissa ja niiden rääkkäys ympäristössä atomivoimalla ja eläimillä ei sinänsä kiinnosta juuri lainkaan.

Viestin lähetti finnishninja
Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu se, että hänen, joka sanoo paljon, tulisi olla hiljaa, -tai muuten hiljennetään.

Erinomainen luonteenpiirre, jota tulisi suosia yhä enemmän. Ruotsalaishenkinen paskanjauhanta tyhjänpäiväisyyksistä ei kenties sovi suomalaiseen mentaliteettiin.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti BigRedBob
Ruotsalaishenkinen paskanjauhanta tyhjänpäiväisyyksistä ei kenties sovi suomalaiseen mentaliteettiin.

Mistä saat tähän ruotsalaishenkisyyttä? Ja vielä paskanjauhannan kautta?

-Tuoksuu rakkaudelta, sanoi Raineri pieraistessaan...

Noh.. kaikikilla meillä on taakkamme...

 

[kaizu]

Kissan kuolema

Okei, kaipa munkin on sitten kirjoitettava tähän ketjuun, kun sen kuitenkin alulle tavallaan panin.

Ensinnäkin....mulla ei ollu tarkoitus hakea täältä mitään virtuaaliolkapäätä. Eikä ollut edes tarkoitus kirjoittaa koko asiasta, mutta kun se alkuperäinen viestiketju oli niin lähellä tota juttua. Tein sen kai lähinnä siksi, että sen kirjottaminen julkiseksi jotenkin helpotti pahaa mieltä. Pientä exhibitionismia.

Täytyy myöntää, että jos olisin tiennyt, että tästä näin kova keskustelu syntyy, niin olisin kyllä jättänyt kirjoittamatta.

Toisekseen.........Ninja, Okei, sulla oli ihan oikeesti asiaa aiheesta....mutta, miten voit kuvitella, että se sun alkuperäinen viestisi ois voinu herättää jotain rakentavaa keskustelua ??

Se oli puhdasta vittuilua mulle, joten turha ruveta itkemään, että "Tarkoitukseni oli provosoida esiin hieman keskustelua. Arvasin etukäteen, että se tulee olemaan vaikeaa - muotoili tekstin sitten vasta- tai myötakarvaan ja näin kävi, profiiliani kohtaan hyökätään, mutta itse asiasta ei keskustella. Olen siitä surullinen. "

Niin metsä vastaa, kun sille huudetaan.

 

[Hese]

Pakko kommentoida:

Viestin lähetti finnishninja
Minusta suurin osa lemmikeiden omistajista ovat egoistisia eläinrääkkääjiä, joille itse eläin ei merkitse yhtään mitään

Paskapuhetta.

 

[mauri]

Olen itse käynyt...

...eräässä kissakodissa, jossa oli silloin 60 kissaa, mutta hoitaja sanoi luvun liikkuvan 40-100 välillä "sesongista" riippuen. Voitte tietysti arvata, millainen kissankus...pisun haju paikassa oli, kun kymmenet kissat asustelevat samassa "huushollissa". En myöskään usko, että luontaisesti reviiristään tarkka eläin, tässä tapauksessa kissa, nauttii jakaa kahta huonetta niin ison kissalauman kanssa. Uskon itse asiassa, että useiden löytökissojen tapa merkkailla mahdollisessa uudessa kodissaan saattaa liittyä juuri tähän, että liian paljon kissoja pidetään liian pienessä tilassa.
Muistan vanhemmin kissamme vammautumisen yhteydessä huomanneeni, että ainakin meidän kissamme muuttui täysin apaattiseksi ja etäiseksi jouduttuaan olemaan muutaman päivän eläinlääketieteellisessä "hammaslääkärissä". Olisittepa nähneet sen muodonmuutoksen, kun otin kissamme häkistä syliini lähteäkseni viemään sitä kotiin. Kissa suorastaan "suli" syliini, ja se kehräsi autuaana. Se oli tietysti aika imartelevaa; kissa oli tunnistanut "oman väkensä"...
Olen sydämestäni kissaihminen, mutta en ymmärrä sellaista eläintensuojelua, että pidetään eläimiä väkisin hengissä, vaikka puitteita ideaalisiin olosuhteisiin ei ole. Mielipiteitä lienee monia...
Eläintarhoista sen verran, että esimerkiksi Korkeasaaren ja Ähtärin karhujen olot eivät ole mielestäni riittävän virikkeelliset; tilaa niin isoille eläimelle, joita on samassa betoni/kivialtaassa useita, ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Myös parit kelohongat siellä täällä tuntuvat hieman ankeilta, jos niiden tarkoitus on järjestää karhuille tekemistä...Ei kiva.

Jatketaan taas...

 

[Tommy]

Pistää vihaksi ne saatanan urpot ketkä ulkoiluttavat koiraansa ilman talutushihnaa tai vaihtoehtoisesti se hihna on n. 50 metriä pitkä.

"Meidän Jesse on kiltti koira, ei se ole kuin kaksi kertaa purrut.."

 

[finnishninja]

Re: Kissan kuolema

Viestin lähetti kaizu
Okei, kaipa munkin on sitten kirjoitettava tähän ketjuun, kun sen kuitenkin alulle tavallaan panin.

Ensinnäkin....mulla ei ollu tarkoitus hakea täältä mitään virtuaaliolkapäätä. Eikä ollut edes tarkoitus kirjoittaa koko asiasta, mutta kun se alkuperäinen viestiketju oli niin lähellä tota juttua. Tein sen kai lähinnä siksi, että sen kirjottaminen julkiseksi jotenkin helpotti pahaa mieltä. Pientä exhibitionismia.

Täytyy myöntää, että jos olisin tiennyt, että tästä näin kova keskustelu syntyy, niin olisin kyllä jättänyt kirjoittamatta.

Toisekseen.........Ninja, Okei, sulla oli ihan oikeesti asiaa aiheesta....mutta, miten voit kuvitella, että se sun alkuperäinen viestisi ois voinu herättää jotain rakentavaa keskustelua ??

Se oli puhdasta vittuilua mulle, joten turha ruveta itkemään, että "Tarkoitukseni oli provosoida esiin hieman keskustelua. Arvasin etukäteen, että se tulee olemaan vaikeaa - muotoili tekstin sitten vasta- tai myötakarvaan ja näin kävi, profiiliani kohtaan hyökätään, mutta itse asiasta ei keskustella. Olen siitä surullinen. "

Niin metsä vastaa, kun sille huudetaan.

-Noniin, Kaizu! Ihan rehellisesti, ei minullakaan nyt tarkoitus ollut sinua niin verisesti loukata. Sori vaan.

- Juttu on nyt vaan niin, että kissan kuolema ei vaikuta minuun. Ei sinun, eikä kenenkään muunkaan.
Koemme asian eri tavalla, tämä meidän tulee hyväksyä.

- Meillä oli kotona aina pari kissaa kun olin skidi. Minun homma oli aina tappaa pennut, niitähän tuli jatkuvalla syötöllä. Ei siinä ollut minulle mitään kummallista.

- Aiheesta kuin aiheesta voi keskustella vaikka kuinka paljon, rakentavasti tai ei. Me päätämme itse tason.

- Sain aikaan keskustelua, -niinkuin halusinkin. Joskin todella yksitoikkoista sieltäpäin. Olen hieman pettynyt. Otan mielelläni takkiin taitavalta sanasepolta, mutta valitettavasti ketjussa on vain tyhjiä tynnyreitä pääosissa.

 

[mauri]

PLEASE! TIMEOUT!

En tiedä, mutta LUULEN, että:

- Kaizun "Kun elämä potkii päähän" -viestin keskeisin sisältö ei ollut vain kissan kuolema, vaan aika moni muukin asia. Jos luin oikein, niin taustalla oli muutakin ikävää; ehkä kissan kuolema nosti pintaan asioita...joku ajanjakso saattoin ikään kuin päättyä...ja kuten Kaitzu sanoi; useinhan huomaamme, mitä meillä on, vasta silloin, kun menetämme sen.

- "Ninjan" kommentin ei ehkä ollut tarkoitus satuttaa; johan hän pyysi anteeksi. Koska ko. nimimerkki kuitenkin ärsytti niin monet takajaloilleen, oli hyvä, että aiheesta keskusteltiin. Olisiko nyt kuitenkin niin, että mentäisiin aiheessa eteen päin...?

En koeta olla yläpuolella, vaan pyydän, että tämä asia jo hieman laantuisi...

 

[mjr]

Hmm, tämä on vähän ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Oon ollut lapsesta saakka järjettömän eläinrakas, mutta silti en oo aikuisena pitänyt kotieläintä koskaan. Elämä on ollut liian liikkuvaa että se olis ollut mahdollista ja oon sitä paitsi asunut kaupunkiasunnoissa, enkä pidä esim. jotain kaloja järjellisinä vaihtoehtoina.

Etenkin olen kissaihminen: ne on itsenäisiä ja luonteeltaan valtavan yksilöllisiä ja vaihtelevia.

Yleiseen keskusteluun siitä miten järkevää on kotieläimiä "omistaa" ja surra niiden kuolemia en tunne kauheasti halua osallistua. On suht. mahdotonta kovin järjellisesti väitellä tälläisistä asioista. Lyhyesti vain se, että kissojen ja koirien tapaiset kotieläimet on tosiaan omia yksilöitään ja ne kiintyy takaisin. Välillä jos tulee huonoja kokemuksia ihmisistä niin huomaa että eläimissä on puolensa. Joten en kauheasti ihmettele jos niiden kuolemista surraan.

Sitten on niitä (yleensä ei kotieläinystäviä) jotka näkee eläimet pelkästään ihmissuhteiden korvikkeina ja niitä paljon alempiarvoisina. En tiedä, varmaan ne ovat tietyssä mielessä korvikkeita monesti, esim. yksinäisillä vanhuksilla yms. Ei tee mieli heittää ensimmäistä kiveä tässä asiassa tai ruveta kauheasti luokittelemaan toisten ihmisten emootioita, ja tuntemaan ylemmyyttä. Väittäisin että hyvä eläinsuhde on parempi kuin hyväksikäytölle ja manipulaatiolle perustuva ihmissuhde, mutta en käy tästä kiistelemään. Se on kyllä varmaa että monille ihmisille kotieläimet vain täydentävät monipuolista ja tervettä sosiaalista elämää täysin positiivisella tavalla.

Ajankohtainen tämä asia on kun nyt sitten on elämäntilanne vakiintunut ja vaimokin sattuu myös olemaan kissaihminen. Ollaan siis ruvettu miettimään että jos hankittais kissa. Mutta niinkuin täällä on todettu niin kaupunkiasunto ei oo välttämättä hyvä ratkaisu. Niin että vähän mietityttää tämä asia. Vaimo kyllä tykkäis kauheasti.

Anyway, niitäkin on varmaan tässä keskustelussa jotka näkee pariskuntien kotieläimet lasten "korvikkeina". Ja joo, varmaan näin on monessa tapauksessa. Ei vältttämättä kauhea kuolemansynti. Oman lapsuuteni kokemusten perusteella oon päätynyt sellaiseen kantaan että on hyvä että lapsella on sisaruksia niin että tajuaa ettei oo ainoa ihminen maailmassa ja hyvä myös että on kotieläimiä niin että tajuaa ettei oo ainoa lajikaan...

 

[finnishninja]

Vain yhden Mustin tarina

Mjr:

Puhut ihan asiaa. Kalat oli yksi esimerkki, joka ei oikeastaa ole verrattavissa esimerkiksi kissaan, joka on paljon enemmän seura-eläin. -Ellei sitten syty piraijoihin kannettomassa akvaariossa olohuoneessa.

Kuten mainitsin aikaisemmin, niin myös meillä oli aina ennen kissoja. Kissa on todella mainio kotieläin. Se pitää hiiret poissa ja antaa muutenkin kodikkaan tunnelman. Kissa on myös siitä kiitollinen, että sitä ei tarvitse pahemmin hoitaa. Se istahtaa itse oven eteen halutessaa ulos tai livahtaa Maurin mainitsemasta kissaluukusta ulos. Silloin eläin-ihminensuhde parhaimmillaan.

Koira onkin jo sitten paljon mutkikkaampi juttu.
Yksi tarina:

Virtasen lapset alkavat kinumaan koiranpentua. Vanhempien vastarinta ei kestä ja niin suunnistetaan velipojan työkaverin luokse katsomaan koiranpentuja.
Koko perheen sydän sulaa välittömästi, kun he kyykistyvät korin eteen katsomaan seitsemää pientä piipittävää koiranpentua, jotka ovat juuri saaneet pienet mustat silmät.
Jopa perheen isä Kalervo hymyilee ja ihmettelee, miksi hän oikeastaan pani vastaan ajatukselle alunperin, vieläkun lapsetkin vannoivat että he kyllä hoitavat ulkoiluttamisen. Äiti Marjatta on tilanteessa neutraali ja hyväksyy sen, mitä perheen enemmistö päättää.
Tuumasta toimeen. Pentu ristitään Mustiksi.
Ensimmäiset viikot ovat yhtä juhlaa ja sirkusta. Lapset tuovat kaikki kaverinsa katsomaan hellusta Mustia. Sitä kuskataan ulkona jatkuvasti ja siitä riidellään, kuka saa viedä Mustin ulos. Tehdään vuorolistoja lastenhuoneen seinälle. Kaikki on hyvin ja perhe viihtyy.

Kesä on ohi. Syksyn sateet ovat alkaneet ja aamut ovat kylmiä. Lapset ovat aamu-unisia eikä kenelläkään ole enää aikaa viedä Mustia ulos kuin pakolliselle vartin kuselle. Vuorolistat tehdään uusiksi, sen mukaan kuin kullakin on aikaa. Myös äiti Marjatta otetaan listalle mukaan pariksi kerraksi viikossa. Isä Kalervo ei tule mukaan, sillä hän ei kertakaikkiaan ennätä työnsä takia.

Mustista on tullut täysikasvuinen, eikä se ole enää "hellunen". Mustin paikka on keittön nurkassa paksun tyynyn päällä. Se saa ruokaa tarpeeksi ja heiluttaa aina häntäänsä kun sitä katsoo. Musti voi hyvin, senhän näkee... Musti ei tosin osaa puhua. Joka kerta kun joku katsoo Mustia, se luulee että nyt mennään ulos, puistoon, metsään, niitylle, mökille -ihan niinkuin ennenkin. Mutta ei... viidentoista minuutin kusitauot ovat Mustin elämä. Köntin tipahtaessa nurmikolle tulee komento: "Noniin, Mustii.. nyt mennnään kotiin, tule tule"!

Perheellä menee hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Jokaisella on menonsa, työnsä ja koirasta pidetään huolta.
Musti ei tosin osaa sanoa tähän omaa mielipidettään, vaan tuntee miten paikat jäykistyvät ja alkavat särkeä.

Vuodet kuluvat. Mustin paino nousee. Katse alkaa riippumaan alastapäin. Lapset ovat isoja, eivätkä enää ennätä viemään Mustia edes vartin reissulle. Marjatalla on tosin hieman aikaa ja hän vie Mustin aina ulos. Myös Kalervo käyttään Mustia ulkona silloin tällöin. Joskus sunnuntaisin, -jos ilma sallii, he tekevät pitkän kävelylenkin puistossa ja ottavat Mustin mukaan.

Musti on todella huonossa kunnossa. Ikääkin alkaa jo olla. Mustilla on joka paikka kipeä. Musti haluaisi mieluiten kuolla pois, syö ja nukkuu apaattisena. Musti ei tosin ole kadottanut koiralle ominaista huumoriaan, vaan heiluttaa häntäänsä ja katsoo Kalervoa ja Marjattaa ruskeilla silmillään - vaikka viimeiset hetket alkavat olla käsillä.
Kalervo ajaa Mustin eläinlääkäriin. Mitään ei ole tehtävissä ja Musti saa piikin.
Aurinkoisena kesä-aamuna Musti haudataan koirien hautausmaalle.
Kalervo ja Marjatta kaipaavat Mustia, joka on ollut niin uskollinen ja kiitollinen perheenjäsen. Ei ihmekään, sillä Virtasen perhe piti Mustista aina niin hyvää huolta. Kenelläkään ei ole syytä huonoon omatuntoon. Eihän Mustikaan koskaan valittanut....

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti finnishninja
- Meillä oli kotona aina pari kissaa kun olin skidi. Minun homma oli aina tappaa pennut, niitähän tuli jatkuvalla syötöllä. Ei siinä ollut minulle mitään kummallista.

Joo... ehkä on parempi jättää sanomatta mitä aioin, mikäli mielii vielä kirjoitella tänne jatkoaikaan.

Rupesi sittenkin kiinnostamaan ne aiemmin ketjussa mainitut zimbabwelaiset. Paljonkohan ne maksaa? Minä ajattelin ottaa sellaisen kotieläimeksi. Kai se sellaisilla kuivamuonapapanoilla pärjää? Ensiksi se pitää tietenkin leikata, että se ei pääse lisääntymään ja sitten niitä on nurkat täynnä. Ja eiköhän se myös sisäsiistiksikin opi. Sitä voisi käyttää myös hyötykäyttöön, kuten esim. vaikka tv-tuolin edessä rahina ja tuhkiksena tupakkaa ja sikareita poltellessa.

 

[JESSE]

Hieno mies tämä ninja! On rätkää ja rahaa paljon asusteleekin Ruotsissa tykkää nekruista ja pitää huolta vielä ympäristöstä! Ainiin isot pallitkin mieheltä löytyy. Itkee työtoverinsa perään(mahdollisesti tunetenut x-vuotta)joka tappanut itsensä(lyödään takaisin miten voit moisen pellen perään itkeä jolla ei ole rohkeutta/kanttia kestää elämää!! näin varmaan joku ajattelee en minä mutta miltä olisi tuntunut kun näin joku valopää olisi sinulle heittänyt??) mutta ei tunnusta että jokiin eläin (ollut perheessä mahdollisesti 15v) ei ole perheen jäsen! Ei saatana.
Ei muuta kuin hyvää jatko jos ei oma.........ainiin sitähän riittä.....
Spede

 

[finnishninja]

Viestin lähetti JESSE
Hieno mies tämä ninja! On rätkää ja rahaa paljon asusteleekin Ruotsissa tykkää nekruista ja pitää huolta vielä ympäristöstä! Ainiin isot pallitkin mieheltä löytyy. Itkee työtoverinsa perään(mahdollisesti tunetenut x-vuotta)joka tappanut itsensä(lyödään takaisin miten voit moisen pellen perään itkeä jolla ei ole rohkeutta/kanttia kestää elämää!! näin varmaan joku ajattelee en minä mutta miltä olisi tuntunut kun näin joku valopää olisi sinulle heittänyt??) mutta ei tunnusta että jokiin eläin (ollut perheessä mahdollisesti 15v) ei ole perheen jäsen! Ei saatana.
Ei muuta kuin hyvää jatko jos ei oma.........ainiin sitähän riittä.....
Spede

Seuraa pieni tietokilpailu:

Osallistujien määrä: 1
Osallistujan nimi: Jesse

Kilpailun ensimmäinen ja ainoa kysymys (ruotsalaishenkinen), aikaa kaksi minuuttia:

Profiilissasi on neljä kirjainta, HIFK. Mitä ne tarkoittavat?

Jos vastaat oikein, voitat ensimmäisen palkinnon joka on.... (rumpuja....)...

 

[finnishninja]

Time is out!

Voit lopettaa sanakirjan katselun ja palata juntti-einarin hommiin.

 

[JESSE]

Mahtava suoritus! En voi kuin arvostaa moista............!

 

[entti7]

No niin, sain kahlattua koko ketjun läpi huolimatta sen aiheuttaneista vaihtelevista tunteista...

Tunnustan avoimesti omistaneeni kymmenen mahtavaa vuotta ison palveluskoiran, jonka jouduin sairauden johdosta lopettamaan kaksi vuotta sitten. Koirani oli minulle ehdottomasti perheenjäsen, mutta minulla oli ja on samalla myös mielestäni hyvä kaveripiiri. Touhusin koirani kanssa eri tyyppisissä tapahtumissa yövartioinnista normaali päivälenkkeihin, joten vieläkin olen siinä vakaassa uskossa että sillä oli hyvä ja liikunnallinen elämä.

Sitten ketjussa esilletulleisiin asioihin. Varmasti joukossa on tyylipuhtaita provosointeja, mutta tähän ajattelemattomimpaan sen verran, että minulle ei ainakaan olisi kannattanut kuittailla yhtään mitään kovinkaan lähellä koirani kuolemaa - sikäli on varmaan totta, että eläinten omistajat suhtautuvat melkoisen huumorintajuttomasti omiin lemmikeihinsä, mutta se ei tippaakaan vähennä lemmikkien tärkeyttä omistajilleen.

Onko tosiaan niin, että joidenkin mielestä eläinten omistaminen pitäisi melkein kriminalisoida, koska on olemassa huonoja eläinten omistajia. Yleistäen kai pitäisi samalla kieltää kaikilta lasten "pitäminen", koska toiset eivät todistetusti osaa kasvattaa lapsiaan tai pahoinpitelevät heitä. Lapsia joutuu elämään myös huumehelveteissä ja vastaavissa "ei niin mukavissa" paikoissa. Vai onko niin, että lasten kasvattaminen ja "pito" pitäisi sallia ainostaan ideaaliolosuhteissa josta saadaan heti ongelma, että kuka määrittelee "ideaaliolosuhteen".

Tästä tuntemusten eroista sen verran, että miten ihmeessä esimerkiksi 500 afrikkalaisen kuolema voisi/pitäisi heilauttaa minun elämääni mihinkään suuntaan ja toisaalta miten oman koiran kuolema ei voisi olla heilauttamatta? Koiran kanssa olen jakanut ilot ja surut ja pääsihän se muutaman kerran suojelemaankin isäntäänsä, no joskus toisinkin päin - mitä nämä afrikkalaiset ovat tehneet minun tai läheisteni hyväksi?

Mutta jäihän tästä jotain positiivistakin kelkkaan, näköjään olen aikoinani ärsyttänyt espoon ylpeyttä Tommyä kun ulkoilutin koiraani usein irti tai suht koht pitkässä remmissä. Ja ei, en ulkoiluttanut koiraani "laiskan miehen remmillä" eli flexillä vaan kunnon nahkaremmillä.

 

[Tatzka]

Entti 7, laittoi hyvän pointin. Eiväthän kaikki lapsia tekevät vanhemmatkaan osaa tai viitdi hoitaa lapsiaan kunnollla, pitäisikö sekin kieltää ja kriminalisoida, tuskinpa eiköhän suurin osa hommansa osaa, samoin kuin lemmikkien omistajista. Tähän en viitsi kertoa Pikku Pekan tarinaa, vaikka se olnkin surullinen, toisaalta voisin kertoa Pikku Villen tarinan,hyvin iloisen.

Ihmisiä on monenlaisia ja toisia ei voida tyrmätä toisten tekojen perusteella, ainahan mätä mahtuu tarpeeksi suuren joukkoon.

Afrikan maiden ja muiden vetäminen keskusteluun on turhaa, koska aiheena olivat lemmikkieläimet.

Edelleen olen sitä mieltä että hyvin kohdeltu lemmikki on loistavaa seuraa ja rikkaus, siihen kiintyy ja sen kuollessa suree. Tunteet ovat rikkaus, eivät sairaus, toisin kuin tunneköyhyys.

Keskustelussa tuntuu kaikki pointit jo sanotun.

 

[finnishninja]

Entti7:

Isket asian ytimeen. Panit myös varmasi merkille, että tässä ketjussa ei ole esiintynyt niin montaa, jotka pystyvät puolustamaan lemmikkinsä hallussapitoa.
Voiko hiljaisuuden tulkita jollain tavalla?

Mainitsin yhdessä viestissä verkkaripukuisen lenkkeilijän koiran kanssa. Näky on nykyään tosi harvinainen, mutta sitäkin mukavampi. Tälle henkilölle koira on yleensä muodostunut tosi ystäväksi ja eron päivä on varmasti katkera.

En tiedä voiko kissaa ja koiraa verrata suoranaisesti lemmikkeinä, niin erilaisia kun ne ovat. Moni ajoittaa ja suunnittelee vapaa-aikansa koiran huomioon ottaen. Kissa taas saattaa lampsia omiin nimiinsä, ilman että sitä näkee moneen päivään.

Ei eläinten piittaamatonta hallussapitoa voi kriminalisoida, ainakaan sen kummemmin että eläinrääkkäyksestä joutuu syytteeseen. Mahdotonta todistaa ja vetää selvät rajat. Eläimet kun eivät osaa puhua.

Eläinten omistajat eivät myöskään aina ymmärrä / välitä ympärillä olevista ihmisistä. Omistajalleenhan koira on kiltti eikä ole koskaa purrut ketään, kun taas pururadalla vastaantuleva ei voi sitä tietää, vaan pelkää. Pelkoa seuraa närkästys koiran omistajaa kohtaan.

Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka tapahtui Boråsissa muutamia vuosia sitten. Pauli-Armas, tunnettu suomalainen muusikko ulkoilutti susikoiraansa aina vieressä olevassa puistossa. Naapurissa asuvalla miehellä oli koirakauhu. Tilanne laukesi siihen, että naapuri puukotti Pauli-Armasta. Hän kuoli. Tunnen hänen tyttö-ystävänsä. Hän kertoi, että koira meni sägyn alle ja lopetti syömästä. Koira jouduttiin lopettamaan.

 

[Shane]

On kyllä uskomaton tyyppi tuo "finnishninja". Kaikenlaisia ajattelijoita sitä maan päällä tallustaakin.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti Shane
On kyllä uskomaton tyyppi tuo "finnishninja". Kaikenlaisia ajattelijoita sitä maan päällä tallustaakin.

Jälleen yksi uusi tyhjä tynnyri kokoelmaan... tervetuloa Shane!

Mistä näitä sanavarastollaan kaatajia oikein riittää

 

[Euro71]

Jopas on lemmikeistä kirvonnut kirpeitä kommentteja...

---
Paljon kommentteja on herännyt surusta, kun lemmikki kuolee. Kuten ketjussa on mainittu, niin eipä ole ihme. Itseäni suurin piirtein oksettaa ajatusmalli: "Sehän on vain koira / kissa...", koska olipa eläin mikä tahansa, niin tunteva olentohan(*) se on - eikä ihminen nyt niin erikoinen ole, että kuolevan sureminen pitäisi rajoittaa vain ihmisiin.

(*) Ainakin jokainen, joka koiran kanssa on puuhannut (ja miksei kissankin), tietää, että se jakaa suurin piirtein samanlaiset tunteet kuin ihminenkin.

Kotipuolessa kuoli jouluna koira, joka oli itselläni viitisen vuotta sitten "hoidossa" pari kolme vuotta. Harvinaista kyllä tämä koira kuoli "saappaat jalassa" todennäköisesti sydänkohtaukseen kesken leikkimisen. Kyllä oli itku herkässä koko porukalla - vaikka (tai ehkä sen takia) läheisiä ihmisiäkin on kuollut.

Finnishninja: "Suru saattaa olla suuri kun kissa potkaisee tyhjää - pari päivää - ja se siitä perheenjäsenestä."

Niin, eikö se jo riitä (pari päivää)? Tottahan eläimen kuolema on helpompi kuin läheisen ihmisen (jota ainakin itse surin enemmän tai vähemmän 10 vuotta ja pidän kuitenkin itseäni vähintään normaalihermoisena ihmisenä).

Finnishninja: "Yhden karvapallon kuolema ei tosin vielä saa tippaa silmään."

Aika kovaa puhetta. No, mikäs siinä, jokainen tavallaan.

---
Finnishninja: "Oletko lukenut Jagerin juttuja? Pohjimmiltaan kaveri, joka haluaa vain hyvää kaikille - mutta monelle hänen alaspainaminen on lähes haaste. Hänen sananvalmiutensa vituttaa."

En itse kommentoi Jagr:n juttuja paljoa muuten kuin silloin, kun Jagr yrittää todistaa jotain "huuhaa-hommaa", kuten esim. maailmanloppu tulee, vedenpaisumus tapahtui kirjaimellisesti, universumi on 5000 vuotta vanha.

---
Tommy: "Pistää vihaksi ne saatanan urpot ketkä ulkoiluttavat koiraansa ilman talutushihnaa tai vaihtoehtoisesti se hihna on n. 50 metriä pitkä. "Meidän Jesse on kiltti koira, ei se ole kuin kaksi kertaa purrut..""

Suurin osa koirista on todellakin kilttejä. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole olleet tekemisissä koirien kanssa vierastavat usein koiran normaalia käyttäytymistä. Aivan samalla tavoin itse pelkään hevosen lähellä, koska en osaa lukea sen käyttäytymistä, vaan kaikki tuntuu uhkaavalta.

Normaalisti irrallaan oleva koira vipeltää suurin piirtein randomilla ympäri maastoa kuono maassa pysähtyen silloin tällöin tarkastelemaan ympäristöä (varsinkin, jos se näkee uuden ihmisen tai eläimen). Ihmisiä käydään haistelemassa ja varsinkin seurallisemmat koirat saattavat pyrkiä suurin piirtein "suutelemaan", joka varmasti tuntuu pelottavalta, jos ei ole tuntemusta koirista. Onneksi sentään nämä palveluskoirat (susikoirat, rottikset) suhtautuvat vieraisiin ihmisiin yleensä melko viileän välinpitämättömästi. Koirat purevat todella, todella harvoin ihmisiä (siis ilman syytä) - itse muistan ainoastaan kaksi tapausta koko elämäni ajalta ja niissäkin kyseessä oli kahden koiran välinen tappelu, jossa toisen koiran omistaja meni väliin.

Millainen koira on vihainen tai käymässä päälle? Sellainen koira ei hauku eikä kaartele, vaan syöksyy suoraan salamana kohteeseen ja tarraa kiinni - ja todellakin salamana, koirahan on "lähtönopeudeltaan" varsin hyvä. Vihaisen koiran taas tunnistaa siitä, että se irvistää ja murisee sen verran pahaenteisesti, ettei todellakaan tee mieli mennä yhtään lähemmäksi. Haukkuvat, pomppivat ja/tai häntää heiluttavat koirat eivät pure.

Toiset eläimet taas ovat koiralle usein välitön käsky takaa-ajoon. Ainoastaan nykyinen 13 vuotta vanha noutaja ei meillä olleista koirista enää kiinnitä mitään kummempaa huomiota kissoihin, lintuihin tai jäniksiin.

Onko koiran pitäminen irtaallaan vastuutonta? Kaksipiippuinen juttu - jos koiraa ei pidä irti, se ei myöskään koskaan opi olemaan irti. Suurin osa koiranomistajista pitää koiraansa irti kuitenkin rauhallisemmissa tutuissa paikoissa ja itse aikanani lenkitin ensin koiran 2-3 tunnin pyöräilyllä tai koirapuistossa peuhaamisella, jotta pahimmat energialataukset kaikkosivat. Toisaalta koiran pitää oppia myös olemaan hihnassa - ja omistajalla on joka tapauksessa vastuu, jos koira jotain tekee.

---
Jos ketään kiinnostaa, niin muutamia vinkkejä irrallaan olevan koiran kohtaamiseen sellaisille ihmisille, jotka eivät ole koirien kanssa pelanneet:
- Tärkein vinkki heti alkuun: Jos podet jonkinsorttista koirakammoa ja olet sitä mieltä, että haluat päästä siitä eroon, niin käy joku kerta iltakävelyllä ollessasi koirapuistossa. Siellä törmäät koiriin niiden "luonnollisessa" elinympäristössä eli irtallaan koirat ja ihmiset sekaisin. Opit varmasti nopeati (tunti tai pari) tuntemaan, miten koira normaalisti käyttäytyy.
- Suurin piirtein kaikki kaupungeissa olevat koirat ovat tottuneet ihmisiin: eivät ne pidä sinua sen kummempana kuin ketään muutakaan.
- Koira on rationaalinen eläin (kuten kaikki muutkin eläimet ihminen mukaan lukien): Ei se (yleensä) tee mitään järjetöntä.

Sitten koiran kohtaamisesta. Kuvitellaan, että olet lenkkipolulla ja vastaan tulee irti oleva koira. Yleensä koira on hajujen perässä juoksemassa ja yleensä sinut nähdessään se pysähtyy hetkeksi aikaa tarkkailemaan sinua - se kuuluu koiran luonteeseen, kaikki koirat tarkkailevat ympäristöä ja varustautuvat vartiointi-ja suojelutehtäviin. Jos et kiinnitä koiraan mitään kummempaa huomiota, se yleensä jatkaa hajujen perässä juoksemista (koska kaupunkikoirat ovat tavanneet tuhansia ihmisiä etkä sinä poikkea niistä mitenkään).

Joskus koira kuitenkin saattaa kiinnostua sinusta (se voi olla seurallinen koira tai sitten jokin haju ajaa sen sun luokse). Ei kannata huolestua - nimittäin, jos koira tulee sun luokse, sillä ei ole pahoja aikeita. Jos se pelkäisi sinua tai jotain, se ei tulisi haistelemaan. Ei ole mitään järkevää keinoa pitää koiraa "erillään" tässä tapauksessa: jos yrität pelotella sitä, niin saat varmasti sen suojeluvaiston heräämään ja jos lähdet juoksemaan karkuun, saat sen saalistusvaiston heräämään (triviatietoa: koirat saa helposti oppimaan tulemaan kutsusta luokse juoksemalla samalla poispäin).

Tämä sama homma pätee, jos olet vierailulla paikassa, jossa on koira: älä itse mene koiran luokse, vaan anna sen tulla luoksesi.

Paikallaan oleminen on aina hyvä homma: kohti tai karkuun juokseminen ei ole. Ihan OK-juttu on myös jatkaa sitä, mitä oli tekemässä välittämättä koirasta sen enempää. Ei koiraa tarvitse väistää (muttei väkisin päällekään kävellä). Koirilla on myös erittäin ärsyttävä tapa "kokeilla onneaan" juoksemalla/ravaamalla niin läheltä ihmistä kuin suinkin mahdollista (esim. eräs entinen koiramme kaatoi tällä tavalla äitini, joka oli sitten nilkka paketissa 6 viikkoa).

Jos koira sitten tuli haistelemaan, niin yksi hyvä asia olisi kyykistyä suurin piirtein koiran tasolle. Silloin se ei koe liikkeitäsi uhkaavina (kuvittele, miltä koirasta tuntuu, kun kätesi heiluvat sen pään päällä tai kun kumarrut sen päällä). Ei koira kylläkään yleensä reagoi, vaikket kyykistyisikään, onpahan vain sellainen varmuusvara. Koiraa ei kannata alkaa silittämään pistämällä käsi sen pään päälle, vaan annetaan koiran ensimmäisenä nuuskia kättä ja aloitetaan silitys rinnasta tai leuan alta tai kyljistä.

Koira yleensä menettää kiinnostuksen viimeistään tässä vaiheessa. Viimeistään se lähtee taas omille teilleen siinä vaiheessa, kun nouset ja jatkat matkaasi.

Entäs, jos koira on oikeasti käymässä kiinni? Jos ehdit, niin yritä potkaista polvella koiran rintakehään sen loikatessa kurkkuasi kohti. Suurin osa tosissaan hyökkäävistä koirista pyrkii käymään kiinni kurkkuun - toisinaan, ikävä kyllä, myös nivusiin. Ja kaikille koirille riittää paremman puutteessa käsivarsi tai jalka. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista - edes vartiokoirat omalla vartiointialueellaan eivät yleensä hyökkää näin tosissaan.