Miksi katsojista, jotka eivät käy peleissä, puhutaan ikään kuin jonain tuntemattomana "ne" -joukkona? Siinä joukossa on sinua, minua, sinun kavereita ja minun kavereita. Lähtisinkin käsittelemään aihetta käytännönläheisemmin, enkä niinkään teoreettisesti.
Miksi sinä et käy peleissä? Miksi kaverisi eivät käy peleissä?
Kävin lapsena peleissä silloin tällöin, jouluna ja juhlapelinä. Teininä pelasin kauden TPS Salibandyn jonkinsortin höntsäjengissä ja kävin kiekkopeleissä ilmaiseksi lisenssikortilla. 16-vuotiaana ostin kesätyörahoillani itse kausikortin. Se oli iso investointi. Opiskelijan kausikortti E-katsomoon maksoi 200 €. Kaupan päälle taisi saada Fiskarsin paistinpannun. Se oli pian muuttavalle nuorelle kiva bonari.
Siitä eteenpäin olen ostanut aina tähän kauteen saakka kannattajakausikortin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että minut kannattajakatsomoon houkutellut kaveriporukka ei enää käy peleissä - ainakaan kannattajakatsomossa. Lähdin kaudella 2012-2013 nimimerkki Jaakon kanssa laittamaan Mutkan toiminnan käyntiin. Sain uuden sysäyksen hommaan. Tapahtui Tepsin monivuotinen pupellus ja sähellys, ilmapiiri oli tasoa "paska" ja porukka katosi katsomosta. Motivaationi mureni kuin hiekkakakku Saharassa parin kauden jälkeen. Moni ihminen on vaihtunut Seuran puolella ja katsomossa. En enää oikein tunne perhettäni. Se on suurin syy, miksi en jaksa marssia läpi mustan marraskuun arkipeleihin.
Samaan aikaan TPS jalkapallon puolella käy edelleen aktiivisesti ne samat tutut naamat, jotka tunnistin jo 10 vuotta sitten katsomossa. Pelaajat ovat henkisesti lähellä katsojia ja yhteisö on läheinen. Se ei ole missään nimessä jääkiekosta pois, mutta vie paljon energiaa kokonaiskuvassa. Opiskelijaelämä on taakse jäännyttä ja työelämä kutsuu joka aamu. Kun ennen jaksoi painaa kesät talvet Palloseuran parissa, niin nyt alkaa väkisinkin joku jäämään kelkasta. Se kortti osui jääkiekon lähes merkityksettömiin runkosarjaotteluihin.
Olen kotona klo 17. Hallille pitäisi mennä bussilla tai lähteä ajamaan kaupungin eri puolelta. Hyvä, että kotona ehtisi ruokaa syömään. Vapaa-aikaa on nukkumaanmenon ja työstätulon välissä vain kuutisen tuntia. Haluanko uhrata siitä kokonaisuudessaan lähes neljä tuntia Tepsille? Mulla on kausikortti, mutta entä ne, joiden pitäisi vielä maksaa lipusta ja parkista? Kynnys on yhä korkeampi.
Iso asia on myös se, ettei jääkiekko-ottelu tai TPS ei ole tällä hetkellä mikään "juttu". Ei kukaan kysy "olitko hallilla?". Parhaat palat ja koosteet näkee netissä, media ja some on joka nurkassa. Tiedän, mitä hassua neloskentän niilo teki pelissä, vaikka en ollut paikan päällä.
Väitän, että moniin poisjääneisiin kavereihini pätee sama asia: Matseissa ei enää käy tuttuja -> kausikortti jää pois -> kynnys tulla itse matsiin on taas korkeampi. Miten nämä tutut saisi takaisin? Erittäin hyvä ja vaikea kysymys. Ei kyse ole hinnasta. SItä on vain helppo syyttää. Nämä kommentit herätti minussa ajatuksia:
Sateinen tiistai marraskuussa ja Pelicans ei herätä arkipäivänä peruskatsojasss intohimoja, mutta nyt pitäisi takoa, kun rauta on vielä kuumaa. Ei voida vain olettaa nykyään, että kun joukkue voittaa koko ajan, niin ihmiset saapuvat halliin. Ei vain enää toimi.
Ainakin minä kaipaan yllyttämistä ja yhteisön rakentamista. Innostuin hetkeksi piipahtaneen markkinointijohtajan aikaansaannoksista ja raikkaasta otteesta. Markkinoinnin on oltava osuvampaa ja vetoavaa. "Jore kutsuu sut huomenna huippukivaan perhematsiin!" ei sytytä.
Jotenkin itselläkin on tullut sellainen olo, ettei arkimatseihin ole mitään asiaa. Tietää, että hallilla on tyhjää ja telkkarista näkee pelit itselle mieluisammasta kuvakulmasta. Harmihan se on, sillä mielummin peliä hallilta katsoisi. Uskon monen muunkin ajattelevan samoin ja näin negatiivinen kierre on valmis.
Hyvin kiteytetty. Varmasti lähes kaikki aktiiviset Tepsin seuraajat tietää tämän. Kyllä se vain vaikuttaa, halusi tai ei.
Porukalla tuntuu myös unohtuvan se, että tätä laivaa ei todellakaan hetkessä käännetä. Suunta on varmasti oikea, mutta kaikilla on liian hyvin muistissa vuosikausien taaperrus ja taistelu Liiga-paikan pitämisestä, että jollain muutaman ottelun voittoputkilla ei käytännössä ole juuri mitään vaikutusta.
Pitää nähdä ehdottomasti iso kuva. Jos 2010-luvulla vielä höpistiin 90-luvun kultavuosista, niin korpivaelluskin on ihmisten mielessä aika monta vuotta. Osa satunnaiskatsojista elää ihan torikaffehuhujen perusteella ja niissä TPS on yhä alisuorittaja - vaikkakin valoa näkyy tunnelin päässä. TPS:n markkinointi pitää olla hereillä tässä. Ymmärrän, että muutoksia tehdään, mutta jossain vaiheessa pitää osata arvostaa itseään. Kuinka kauan pelaajat puhuu telkkarissa, että "suunta on oikea" ja "opetellaan taas voittamaan". Milloin se kääntyy siihen, että muutos on jo tehty? Tilanne ns. normalisoituu?
Varsinkin tuntuu ettei nuorisolle (jos sitä kiekko 90-luvun tavoin kiinnostaakaan) TPS taida olla edes suosittu joukkue johtuen varmaankin menestyksestä. Vanhemmassa polvessa yhä on monen valinta. Valitettavasti TPS kuitenkaan ole samalla lailla iso juttu enää Salossa asti.
Tarjontaa on paljon. Salosta pääsee nykyään parilla eurolla helposti vaikka Helsinkiin KHL-matsiin. Salossa arvostetaan yhä enemmissä määrin oman kylän urheilua. Vilpas on iso juttu. Ei ole tarvetta lähteä hakemaan urheiluelämyksiä Turusta.
Kannattaa muistaa että Palloseuraa vihataan lähes yhtä paljon Turussa mitä siitä pidetään. Omassa kaveripiirissäkin moni on sellainen joka ei missään nimessä kanna euroakaan Tepsin laariin(TuTo ja Inter fanit). Osa tästä sakista kuitenkin aina heltyy kun Tepsi jotenkin pärjää (pleijareissa), jolloin voidaan saapua Artukaisiin kanattamaan Turkua.
Hyvä pointti. Opiskelukaveritkin puhuvat vähättelevästi Tepsukasta. Silloin tällöin kiva käydä kupilla kiekon yhteydessä, mutta ei seura muuten kiinnosta. Esimerkiksi TuTossa divarikoripalloa pelaavat symppaavat myös kiekko-TuToa. Eivät ehkä käy aktiivisesti peleissä, mutta symppaavat kuitenkin.
Turku nyt vain on kunnon gloryhunt kaupunki, vähän kun pärjätään ja ollaan pleijareissa/finaalissa ihmiset löytää hallille, muttei runkosarja läpsyttelyihin.
*Koko Suomi. Mutta Turussa toki ilmiö on voimakkaampi. Tai sitten se johtuu suuresta kapasiteetista. Jossain Pertunmaan liepeillä on yleensä 3000 katsojaa ja gloryhuntkiimassa 4500. Ei kukaan huomaa eroa. Turussa on 4500 ihmistä ja kun huntataan, Artukaisin paukahtaa 10 000. Siinä on vissi ero.
Lopuksi pieni ajatusleikki. En tiedä ontuuko idea, mutta yritetään.
Nokia oli suurin ja kaunein. Maailmanvaltias. Nokia romahti ja siitä tuli huono vitsi. Vaikka Nokia tekisi uuden tulemisen ja olisi esimerkiksi älypuhelimissa kuudenneksi suurin valmistaja koko maailmassa, osaisiko kukaan enää arvostaa Nokiaa Suomessa? Olisiko Nokia enää mikään "juttu", jonka kaikkien olisi saatava?
