Pääasiasta ei sinänsä mitään erimielisyyttä, mutta en kuitenkaan pitäisi kohtaa 4 (pelaajien asenne, taistelu jne.) merkityksettömänä. Tämä lähinnä viitaten Turussa keväällä 2009 yllättäen koettuun kiekkohuumaan. Kaikki lähti toki silloinkin otteluiden voittamisesta eli HIFK:n pudottamisesta sääliplayoffeissa. Se, että jokaisessa puolivälierien kotipelissä Jypiä vastaan oli yli 10 000 katsojaa, ei kuitenkaan mielestäni johtunut pelkästään voittamisesta - niistä kolmesta kotipelistähän voitettiin ainoastaan keskimmäinen. Yksi tärkeä syy noille yleisömäärille oli uskoakseni juuri joukkueen taisteluilme, jolla pystyttiin haastamaan sarjan selkeä ennakkosuosikki tasaväkiseen taistoon. Ei siis niinkään voittaminen vaan se, että kaikki pistettiin likoon ja saatiin mahdollisuus voittaa. Tästä kielii sekin, että viimeisen hävityn kotimatsin jälkeen "kiitos Tepsi" -huudot kaikuivat pitkään hallissa.
Tämä näin yleisempänäkin toteamuksena, koska em. anekdootti on mainio vasta-argumentti sille usein heitetylle väitteelle, että turkulaisyleisö kelpuuttaisi pelkästään mestaruudet (en nyt siis kausi tarkoita että sinä olisit näin sanonut). Menestysvuosina hallissa ei ikinä ollut puolivälierissä tuollaista määrää yleisöä ja myöhemmässäkin vaiheessa vastaaviin lukemiin tavattiin päästä vasta niissä peleissä, joissa sarja oli katkolla. Absoluuttinen menestyskään ei siis ole aivan kaikki kaikessa yleisömäärien suhteen.
Sinänsä en näe kovin merkittävää eroa siinä, puhutaanko otteluiden voittamisesta, pelityylin viihdyttävyydestä vai pelaajien asenteesta ja taisteluilmeestä. Kaikissa näissä on kyse joukkueen peliesityksistä, siitä, miten joukkue esiintyy kentällä. Se on viime kädessä ainoa asia, jolla on kannattajille merkitystä niin Turussa kuin muuallakin: ketään ei kiinnosta nettisivujen otteluennakoiden taso tai some-tiimin päivitykset ja viserrykset, jos matseissa tulee jatkuvasti tukkaan. Tätä väistyvä toimitusjohtajamme ei ilmeisesti koskaan ymmärtänyt, koska jakoi useaan otteeseen sen tyylisiä lausuntoja, että seurassa on kaikki asiat mallillaan liigajoukkueen peliesityksiä lukuun ottamatta.
Tämän kauden yleisökeskiarvo on tosiaan vähintäänkin kohtuullinen siihen nähden, miten joukkue on kentällä esiintynyt jo useamman vuoden ajan. Mestaruuksia tai muuta kiekkobuumia ei liene lähiaikoina luvassa, mutta sekin olisi jo kehitystä, jos ei esim. hävittäisi 90-vuotisjuhlaottelua kotikentällä sarjajumbolle tai otettaisi liigahistorian viimeisessä Jokerit-kotipelissä tukkaan 0-7.
Aiheen vierestä, tämän viidettä vuotta peräkkäin jatkuvan laskusuhdanteen syitä on tullut puitua lukuisia kertoja ja ketjun viimeisimmissä viesteissä ollaan mielestäni aika hyvin kartalla asian suhteen. Selvää lienee, että syyn täytyy löytyä organisaatiosta, koska ei tuolla joukkueella minunkaan mielestäni kuuluisi olla sijalla 12. Jos kohta viime kaudenkaan joukkueella sijalla 13, tai sitä edellisen...
Kevääseen 2009 liittyen täytyy vielä todeta, että Suikkasen ensimmäisen valmennuspestin aikana 2008-2010 seurasta välittyi ainakin tällaiselle ulkopuoliselle tarkkailijalle aito yhteishenki ja tekemisen meininki: puhallettiin yhteen hiileen ja tehtiin porukalla töitä seuran parhaaksi. Yleisönkin oli helppo ottaa tällainen ilmiö omakseen: aina niin ilkeät iltapäivälehtien toimittajatkin hyppäsivät keväisin Tepsin bandwagoniin. Hyvästä työstä seurannut menestys toi valitettavasti mukanaan tahoja, jotka halusivat osansa kullasta ja kunniasta, minkä tuloksena seuraan palasi samanlainen nurkkakuntainen kyräilymeininki kuin takavuosina. Tämän jälkeen vastaavaa yhteen hiileen puhaltamista ei ole enää näkynyt: eri toimijat pelaavat toistensa tonteilla ja sysäävät julkisuudessa vastuuta toisilleen. Organisaatiossa tuntuu olevan jatkuvasti menossa jonkinlaista vääntöä ja myllerrystä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta valmennuksen työrauhaan ja samalla joukkueen esityksiin kentällä.
Yhtenä yksityiskohtana voisi vielä nostaa esille sen, että kun Suikkanen ja tämän monivuotinen aisapari R-P Lehtonen palasivat Tepsiin keväällä 2013, valmennustiimin kolmanneksi jäseneksi valittiin nykyinen päävalmentajamme, joka oli toki hoitanut apuvalmentajan pestiä tuolloin päättyneellä kaudella, mutta ei ollut koskaan työskennellyt yhdessä Kaitsun ja R-P:n kanssa. Sittemmin on julkisuudessakin kuulunut puheita, joiden mukaan Suikkanen olisi halunnut kolmanneksi pyöräksi Antti Aallon, kuten edelliselläkin kerralla, mutta seurajohto ei tähän ollut suostunut. En nyt todellakaan vihjaa, että viime kausi olisi mennyt pipariksi tämän henkilövalinnan takia, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Tepsissä juuri tällaiset pienetkin asiat tehdään muuten kuin parhaalla mahdollisella tavalla ja ne kasautuvat lopulta hallitsemattomiksi virroiksi. Miksi päävalmentajan ei anneta valita itselleen mieluisimpia apulaisia? Mitä päävalmentajan kannattaman apuvalmentajan valinnalla hävitään, mitä seuran sisältä ehdotetun apuvalmentajan valinnalla voitetaan?